Näytetään tekstit, joissa on tunniste Drone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Drone. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. heinäkuuta 2026

Miten minusta tuli parittaja

Olen jo pitkään kaavaillut, että alan ilmakuvauksessa suosia Mauri-kopteria (DJI Mini 2) vanhemman Mallan (DJI Mavic Mini) sijaan. DJI Mini 2 on monessa suhteessa parempi laite, sillä se sietää paremmin tuulta, ja kantamakin on DJI Mavic Miniä pidempi.

Lomareissulla kohtaamani kuumenemisongelma kuitenkin synnytti uuden pulman: en voinut enää käyttää Mauri-kopteria, koska minulla ei ollut sen kanssa toimivaa kauko-ohjainta.

Mistä löytäisin uuden ohjaimen? DJI Mini 2:n käyttämän DJI RC-N1 -ohjaimen saatavuus ei ole kovin hyvä, koska kopterimalli on jo vanha. Mikään muu DJI:n drone ei liioin käytä samaa ohjainta, joten uudemman kopterin hankintakaan ei auttaisi asiaan.

DJI Mini 2Onnekseni huomasin, että Oulun Kaakkurin Power-myymälän outlet-laarista löytyisi DJI Mini 2 -kopteri oheislaitteineen. Pelkän ohjaimen ostaminen tuskin olisi mahdollista, mutta hankkimalla koko paketin ainakin saisin Maurin taas henkiin.

Koska sattumoisin ajelimme Oulun suunnalla, kävin kaapimassa laarin pohjat Kaakkurista. Normaalisti ehkä vieroksuisin kopteria, jonka kyljessä lukee asiakaspalautus, mutta koska olin ensisijaisesti kiinnostunut vain ohjaimesta, se ei haittaisi.

Lopulta kävi ilmi, että itse kopterikin oli avaamattomassa paketissa, joten myös se olisi 100 %-kunnossa. Onpahan ylimääräinen laite siltä varalta, että Maurille tapahtuu jotakin. Lisäbonuksena sain vielä paketin mukana uuden akun aiemmin vioittuneen tilalle, ja hintakin oli kohtuullinen.

Kaupassa myytävät kopterit on tehtaalla valmiiksi paritettu kauko-ohjaimensa kanssa. Koska tarkoitukseni oli käyttää uutta ohjainta vanhan kopterin kanssa, parittaminen täytyi tehdä uudestaan. Toimenpide oli minulle vieras, mutta onnistui helposti DJI Fly -sovellusta käyttäen.

Aiemmin tapasin aina päivittää kopterini uuteen malliin, kun sellainen tuli tarjolle - käytännössä vuoden välein. Uusi tekniikka on yleensä etevämpää, mutta eihän hommassa oikein ole järkeä, jos vanha laitekin on riittävän hyvä. Uuteen kopteriin täytyy myös hankkia lisävarusteita kuten uusia suotimia - vanhat eivät kuitenkaan ole yhteensopivia - mikä lisää kustannuksia entisestään.

Olenkin tästä syystä tyytyväinen Maurin saamaan jatkoaikaan. Tunnen myös oudolla tavalla mielihyvää siitä, että nämä vanhemmat kopterit eivät lähetä RemoteID-signaalia, jos sellaista nyt joku sattuisi seuraamaan.

Mauri kuitenkin lentää tai kuvaa hiukan vinossa asennossa, mitä en ole saanut kalibrointitoiminnollakaan korjattua, joten asia täytyy aina huomioida videoita editoitaessa. Jossain vaiheessa Mauristakin täytyy siten luopua, mutta vielä ei ollut sen aika.

torstai 2. heinäkuuta 2026

Tilulii!

Minulla on viime aikoina ollut ongelmia kopterien kanssa. Erityisesti murhetta on tuottanut uusin ja kaunein Salla-kopterini, jonka kameramoduulissa lienee jotain vikaa, koska sen automaattitarkennus toimii joko huonosti tai ei lainkaan. Kolme vuotta vanhalla DJI Mini 3 Pro -kopterilla ei enää ole takuuta, ja vaikka moduulin voisi vaihtaakin, sen uusiminen ei ole ilmaista ja mahdollisesti edellyttäisi kopterin lähettämistä huoltoon.

Tehdäkseni jotain asian eteen avasin kameramoduulin nähdäkseni, onko siinä jotain ilmeistä vikaa. Moduuli on helppo avata, koska siinä on vain kaksi hyvin pientä ruuvia, joihin sopiva ristipäämeisseli minulta onnekseni löytyi. (Ilmeisesti myös kopterin mukana tuleva, propellien vaihtamiseen tarkoitettu pieni meisseli olisi soveltunut tähän hommaan.)

DJI Mini 3 Pro

Rakenteesta ei löytynyt mitään erityistä, mutta ruuvattuani osat takaisin kiinni kameran tarkennus tuntui yllättäen taas toimivan. Luulen, että ongelma liittyy moduulin sisällä olevaan pieneen lattakaapeliin, joka saattoi kasaamisen jälkeen asettautua hieman paremmin paikoilleen. "Korjaukseni" tuottama ilo voi siis jäädä lyhytaikaiseksi.

Kestävämpi ratkaisu olisi hankkia Sallan tilalle joku sellainen kopteri, joka käyttää samaa kauko-ohjainta. Käytännössä vaihtoehdot rajoittuvat DJI Mini 3- ja DJI Mini 3 Pro -malleihin. Ensin mainittu on teknisesti vaatimattomampi, mutta valitsipa kumman tahansa, uuden kopterin kameramoduulissa saattaisi olla sama piilevä vika kuin Sallan kamerassakin.

Lopulta päätin jättää Sallan lepäämään, ainakin hetkeksi. Tilannehan on se, että minulla on ennestään myös DJI Mavic Mini- ja DJI Mini 2 -kopterit (jälkimmäisiä itse asiassa kaksi), joten maisemakuvausmielessä en tarvitse yhtään uutta laitetta.

Olen silti kaivannut retkikuvauksen tueksi kopteria, joka osaa matalalla lentäen seurata valittua kohdetta, ja toimii täysin ilman kauko-ohjainta. Sellainen on Verkkokaupasta tilaamani DJI Neo 2, joka sai laivastossani nimen Niilo.

DJI Neo 2

DJI Neo tukee useita erilaisia lentotiloja (SelfieShot, Dronie, Circle, Rocket, Spotlight, Helix, Boomerang, ...), joista itselleni hyödyllisin on Follow-tila: sitä käytettäessä kopteri seuraa ja kuvaa valittua kohdetta halutusta suunnasta. Ennen lentoon lähtemistä tarvitsee vain asettaa kopterin

  • sijainti (kohteen edessä / takana / sivulla),
  • etäisyys (kaukana / keskellä / lähellä) ja
  • korkeus (malatalla / keskellä / korkealla).

Parametrit säädetään kohdalleen laitteessa olevia painikkeita ja pientä näyttöä käyttäen, minkä jälkeen kopteri vielä toistaa ne puhemuodossa ennen lentoon lähtemistä.

Laite havainnoi ympäristöään paitsi kameroiden myös edessä olevan LiDAR-anturin avulla. Kuvat tallennetaan laitteen sisäiseen 49 gigatavun muistiin. Akku kestää ehkä vartin, ja se on vaihdettavissa.

DJI Neoa voi ohjata joko puhelimella, kauko-ohjaimella tai eleiden avulla. Itselleni käsieleet ovat ensisijainen vaihtoehto, koska käytän Niiloa vain poluilla tapahtuvaan lähikuvaamiseen. Esimerkiksi lennon päättäminen tapahtuu niin, että käyttäjä ojentaa käsivartensa suoraksi, minkä havaittuaan kopteri palaa takaisin ja laskeutuu avatulle kämmenelle. Ilmassa olevan kopterin suhteellista sijaintia voi myös säätää käsimerkkien avulla. Ääniohjauskin on mahdollista, mutta edellyttää puhelimen käyttöä mikrofonina, mitä en ole kokeillut.

Avoimella paikalla navigointi on helppoa, mutta kiinnostavampaa on ollut seurata, miten tällainen tekninen laite suoriutuu polulla, puiden keskellä. Yleisesti ottaen voi sanoa, että yllättävän hyvin, mutta ei täydellisesti. Puiden välissä mutkitteleva polku tuottaa Niilolle päänvaivaa, ja joskus se voi päätyä väärälle puolelle kuvattavaa kohdetta. Tällöin se saattaa hätääntyä, ja väkisin yrittää asetetulle paikalleen.

Kopterin käyttöönotto firmware-päivityksineen oli vähän monimutkainen operaatio, koska homma edellytti sekä wlan- että mobiiliyhteyttä. Käytännössä päivitystä ei siis voinut tehdä puhelimella, jossa ei ole sim-korttia. Puhelimessani ei liioin ollut tehtävässä tarvittavaa DJI Fly -sovellusta, jota ei nykyään löydy Google Play -kaupasta, vaan se täytyy ladata suoraan DJI:n sivulta.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten Niilo on sittemmin suoriutunut tehtävästään. Kovalla tuulella sitä ei uskalla päästää ilmaan, mutta muuten tuollainen pieni kuvauskopteri on kätevämpi kuin gimbaalin varassa oleva kamera, eikä 4K-kuvanlaadussakaan ole moittimista. Kohtalaisen edullisesta hinnastaan (249 €) huolimatta Niilon tuottama lisäarvo on siten suurempi kuin uudella DJI Mini 3/4/5 -kopterilla.

perjantai 1. toukokuuta 2026

Mittarissa 5479 askelta

Tänään on erityinen päivä, sillä Askelmittari-blogi täyttää viisitoista vuotta. Perustin blogin vapunpäivänä vuonna 2011, minkä jälkeen olen julkaissut 5479 päivän aikana yhteensä 1230 kirjoitusta.

Blogin tyyli on ajan myötä hieman muuttunut, mutta ensimmäisessä kirjoituksessani mainitut tavoitteet ovat pääosin pitäneet paikkansa. Ulkoasun osalta muutoksia olisi voinut olla enemmänkin, mutta asiaan liittyvien teknisten hankaluuksien vuoksi ne ovat jääneet tekemättä.

Alussa julkaisuni taisivat olla aika kuivakoita, koska en yleensä liittänyt niihin edes kuvia. Visuaalinen anti on onneksi vuosien myötä parantunut, ja nykyään kuvia on muutenkin paljon.

Yhdenlainen tyylimuutos on myös se, että jos blogi alunperin olikin henkilökohtainen kanavani, viime vuosina myös vaimoni merkitys sisällön tuottamisessa on kasvanut.

Vaimo paitsi esiintyy useissa kuvissa myös kuvaa itse, ja moni kirjoituksissa ja videoissa näkyvä kuva onkin rouvan ottama. Tekstit ja muun sisällön sentään tuotan itse, mutta ehkä Askelmittari-blogi on nykyisin jossain määrin myös meidän yhteinen hiekkalaatikkomme.

Blogini elämänkaareen sisältyy kaksi asiaa, jotka ovat suuresti vaikuttaneet julkaisuiden sisältöön. Ensimmäinen tapahtui vajaat kymmenen vuotta sitten, kun hankin ensimmäisen droonini. Ilmakuvaus vei minut mukanaan, ja johti myöhemmin siihen, että aloin kuvata videomateriaalia myös muilla laitteilla.

Toinen iso juttu oli muutaman vuoden takainen retkeilyauton hankinta, joka merkittävästi muutti retkeilyharrastuksemme luonnetta. Usean päivän vaellukset - joita nykyään hieman kaipaan - jäivät pois, mutta eri mittaisia päiväretkiä tehdään sitäkin enemmän. Toisaalta kun ikää alkaa kertyä, homma on ehkä mielekkäämpää näin, ja caravan-aiheiset jutut kyllä sointuvat yhteen retkeilyn kanssa.

Retkiin liittyvää oheismateriaalia on runsaasti, ja erityisen tyytyväinen olen blogini karttanäkymään, jonka kautta tiettyyn paikkaan liittyvät tekstit, kuvat ja videot ovat helposti löydettävissä. Karttasivun ensimmäisen version tuottaminen tosin oli kymmenen vuoden bloggaamisen jälkeen vähän puuduttavaa.

Videoiden editointi kuitenkin vaatii työtä, mikä käytännössä on johtanut siihen, että en ole enää aikoihin tuottanut omaa musiikkia. Aika ei riitä kaikkeen, mutta toisaalta kyseessähän on vain harrastus. Olenkin sittemmin alkanut videoissani hyödyntää YouTube Audio Libraryn tarjontaa, vaikka aluksi välttelin sitä.

Blogissani on nykyään paljon päiväretkiin liittyviä julkaisuja. En yleensä kovin tarkkaan tekstissä kuvaile reittien sisältöä, koska parhaiten asia välittyy videolta, jollainen myöhemmin tulee tarjolle. Toisaalta yritän myös vältellä sitä, että blogini toimisi vain retkikertomusten hakemistona.

Toisin kuin YouTube-videot yleensä, omat videoni ovat tarkoituksella "äänettömiä", koska niihin liittyvä kerronta löytyy blogistani. Ja muutenkin ajattelen niin, että minun on turha höpöttää videoilla yhtään mitään, koska netti on täynnä sellaisia videoita, joissa jo selitetään kaikki asiat. Itse keskityn välittämään maisemia ja tunnelmia, vaikka kovin suuria katsojamääriä videoni eivät olekaan saavuttaneet.

Viisitoista vuotta on kuitenkin blogille pitkä aika, ja motivaation ylläpitäminen edellyttää, että keksin silloin tällöin uusia juttuja. Viimeisin villitykseni - jonka tosin ideoivat minulle läheiset ihmiset - on se, että tekstimuotoisen viestin sijaan lisään retkikohteiden vieraskirjoihin tällaisia Askelmittari-tarroja. Joko olet löytänyt sellaisen?

Viidessätoista vuodessa ihminenkin vanhenee paljon. En enää ajattele kaikista asioista samalla tavalla kuin blogin alkumetreillä, ja fyysiset rajoitteetkin tuntuvat nykyään konkreettisemmilta kuin vuonna 2011.

Juoksu ei enää kulje (en koskaan taida yltää kuuhun asti), iltaisin sattuu niskaan, aamuisin selkään ja käsien niveliin kaiken aikaa. Sauna on ainoa paikka, jossa ei koske mihinkään, mutta ei sielläkään voi kaiken aikaa olla.

Ja muista Luojaasi nuoruudessasi,
ennenkuin pahat päivät tulevat
ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:
"Nämä eivät minua miellytä" (Saarn. 12:1)

Mainittakoon vielä, että kaikki tässä jutussa olevat kuvat ovat vuodelta 2011; ennen pahoja päiviä siis.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2025

Uusia suunnitelmia

Olen taas viime aikoina pohtinut, pitäisikö RPAS-lentosuunnitelman tekemiseen viimein perehtyä. Liikumme usein Itä-Suomessa ja etenkin ADIZ-alueella, jossa suunnitelma on pakollinen, jos aikoo lennättää kopteria. Ja minähän usein aion, kun retkivideoitakin teen.

Alle 250-grammaisten kopterien osalta vaatimus on verrattain uusi. Lentosuunnitelman voi etukäteen laatia nettilomaketta käyttäen, mutta tehtävä ei ole ihan helppo. Likipitäen ainoa kenttä, jonka osaan ilman apua lomakkeesta valita, on "Drone / Miehittämätön lento".

RPAS-lentosuunnitelmalomake

Muutaman muunkin - kuten Lentosäännöt - kykenee parin nettihaun jälkeen täyttämään, mutta mikä mahtaa olla Malla-kopterin Pyörrevanaluokka? Kyllähän se saattaa lentoon lähtiessään vähän maata pöllyttää, mutta tuskinpa tuo muita ilma-aluksia raiteiltaan saa. Jostain syystä lomakkeella tehty drone-valinta ei vaikuta muihin kenttiin, joten kopteria lennättääkseen täytyy syöttää samat tiedot kuin jos liikennöi Boeing 747:llä.

Mavic Mini

Matkaillessamme taannoin Kuhmon suunnalla päätin viimein ottautua asiaan. Syötin pakollisiin kenttiin tietoja parhaan ymmärrykseni mukaan, ja lopulta onnistuinkin lähettämään lomakkeen eteenpäin.

En totta puhuen uskonut, että antamillani tiedoilla olisi mitään vaikutusta itäisen Suomen lentoliikenteeseen. Itseäni mietitytti erityisesti se, että suunnitelmani sisälsi lentotapahtumasta ainoastaan kellonajan, mutta ei esimerkiksi päivämäärää tai paikkaa, jossa kopteria oli tarkoitus lennättää. En yksinkertaisesti keksinyt, mitä lomakkeen kenttiä käyttäen nämä tiedot olisi voinut syöttää.

Seuraavana aamuna heräsin siihen, kun puhelin soi. Ilmailuhallinnosta soitettiin. Siellä taidettiin luulla, että olin lähettänyt lomakkeen kännissä tai läpällä, eikä unenpöpperöinen käytökseni ainakaan hälventänyt tätä uskomusta. Onnistuin kuitenkin selittämään, että ihan tosimielellä tässä ollaan liikkeellä, vaikka antamissani tiedoissa saattoikin olla puutteita.

Keskustelu eteni aluksi hitaasti, koska soittaja taisi olettaa, että lennän Cessnalla, vaikka puhuin koko ajan Mallasta. Myös Suomussalmella sijaitseva lennätyspaikka herätti kummastusta, sillä se oli kaukana (lähimmästä lentokentästä kai, tai sitten Helsingistä).

Pikku hiljaa asiat kuitenkin loksahtelivat paikoilleen, ja hankkeeseeni ystävällisesti suhtautunut virkailija täytti lentosuunnitelman edellyttämät tiedot puolestani. Suunnitelmasta tulikin lopulta aika hieno:
FF EFINRPAS 150400 EFHKZPZX (FPL-RPAS1-VX -VFHC/L-N/N -ZZZZ0900 -K0014VFR DCT -ZZZZ0400 -DEP/6438N02938E DEST/6438N02938E DOF/250615 RMK/ADIZ 250G VAALEANHARMAA KUVAUSTA PIC TEL 0400xxxxxx)
Keskustelun aikana kävi myös ilmi, että drone-lentosuunnitelman tekemiseksi on nykyään olemassa yksinkertaisempikin tapa. Uutta Fintraffic Sky -alustaa käyttäen suunnitelman voi syöttää antamalla vain olennaisimmat tiedot kuten:
  • Päivämäärä, aika ja lennätyksen kesto
  • Lennätyksen paikkatieto ja alueen säde
  • Maksimikorkeus
Kun Sky-sovelluksen avaa, näytölle tulee dialogi, jossa lukee "NOT FOR OFFICIAL USE" ja lisäteksti: "Finnish NOTAMs visualization map. Informative use only. Shall not be use as a sole source in flight or operation planning. NOTAM activation times and other aeronautical data shall be checked from ais.fi".


Nähdäkseni sovellusta voi silti käyttää drone-lentosuunnitelmien laatimiseen, koska virkailija nimenomaan suositteli tekemään näin. Käyttäjän tunnistaminen tapahtuu Microsoft Authenticator -sovelluksen avulla, joten sellainen täytyy puhelimeen asentaa myös, mikä ottaa hetken.

Muutoin Sky-sovelluksen käyttöönotto on suoraviivaista ja uusien lentosuunnitelmien tekeminen niin yksinkertaista, että laadin samantien toisenkin suunnitelman lennättääkseni Mallaa hieman eri paikassa. Ei sanaakaan jättöpyörteistä, varalentopaikasta tai pelastusvarusteista!

maanantai 26. elokuuta 2024

NG

Eilen tuli National Geographic -kanavalta ulos itselleni merkityksellinen jakso "Eurooppaa ylhäältä päin"-sarjasta. Ohjelmassa oli mukana pieni pätkä kopterivideota, jonka kuvasin vuonna 2022 Neitokainen-järvellä.

En tiedä, miksi tuottaja tarttui juuri tähän videoon, koska omasta mielestäni se ei ole erityisen onnistunut. Toki Neitokainen on tässä se juttu, mutta jos olisin kopteria lennättäessäni tiennyt tallenteen päätyvän NG-kanavalle, olisin ehkä tehnyt tiettyjä asioita toisin.

torstai 27. kesäkuuta 2024

Asiat muuttuvat

Olen silloin tällöin kirjoittanut blogissani paitsi droneista myös niihin liittyvistä säädöksistä. Yksi takavuosina itseäni askarruttaneista asioista liittyi koptereiden lennättämiseen itärajaa myötäilevällä ADIZ-alueella, jolla melko usein retkeilemme. 

Lähtökohtaisesti homma menee niin, että lennättääkseen dronea ADIZ-alueella täytyy ensin laatia RPAS-lentosuunnitelma. Sen voi tehdä netissä, mutta suunnitelma täytyy julkaista tuntia ennen lennätystä, ja sen hyväksymisestä pitää saada kuittaus, ennen kuin kopterin voi lähettää ilmaan. Retkeilyn ohessa tapahtuvaa satunnaista lennätystä ajatellen käytäntö on siten vähän kankea.

Ennen nykyisten EU-asetusten (EU 2019/947) voimaantuloa käytettyjen kansallisten säädösten aikana lentosuunnitelmaa ei kuitenkaan alle 250 gramman painoisilta koptereilta edellytetty. Kyseessä oli Liikenne- ja viestintävirastolta saatu tieto, kuten olen aiemmin kirjoittanut.

Nyt on käynyt ilmi, että kyseinen linjaus ei enää ole voimassa. Nähtävästi asia on muuttunut jo EU-säännösten voimaantulon myötä, käytännössä siis vuoden 2021 alussa.

Tämä tuli itselleni yllätyksenä, koska EU 2019/947 -asetuksessa ei lainkaan puhuta ADIZ-alueesta, eikä suurimmalla osalla EU-maista taida edes olla sellaista. Droneinfo-sivustolla lentosuunnitelma on mainittu, mutta siellä ei toisaalta sanota, että suunnitelmaan liittyvä vaatimus olisi alle 250-grammaisten koptereiden osalta muuttunut, minkä vuoksi asia on jäänyt epäselväksi.

No, nykyään lentosuunnitelma siis joka tapauksessa täytyy kopterin painosta riippumatta aina laatia, jos meinaa lentää ADIZ-alueella. Itse en ole sellaista koskaan tehnyt, enkä tiedä, kuinka kätevästi homma suon laidassa onnistuu. Retkeilykonteksti huomioiden asiaan liittyy epäilyjä, mutta täytynee tutkia lisää.

lauantai 6. tammikuuta 2024

Yhden ajan loppu

Vuosi 2024 toi tullessaan koptereihin lennättämiseen liittyviä muutoksia. Aiemmin voimaan astuneiden EU-säännösten kahden vuoden siirtymäaika päättyi, mikä tarkoittaa, että vanhempia droneja ei välttämättä saa lennättää yhtä vapaasti kuin aiemmin.

Uutena myytävissä koptereissa täytyy nyt olla C-merkintä, (C0, C1, C2, ...), joka suoraan kertoo, minkä avoimen alakategorian (A1, A2, A3) sääntöjä lennätettäessä täytyy noudattaa. Vanhemmissa koptereissa - joista C-merkintä puuttuu - kategoria määräytyy laitteen painon mukaan.

Oma laivastoni sisältää kaksi DJI Spark -kopteria, joihin muutokset vaikuttavat erityisesti. Sparkin lentoonlähtöpaino on 300 grammaa, joten sitä täytyy jatkossa lennättää A3-kategoriassa, joka on lähtökohtaisesti tarkoitettu huomattavasti painavammille lennokeille, aina 25 kiloon asti.

Merkittävin rajoite A3-kategoriassa on se, että siihen kuuluvia laitteita saa lennättää "vähintään 150 metriä asuin-, liike-, teollisuus- tai virkistysalueilta", pääasiassa siis taajamien ulkopuolella. Jos Spark olisi 50 grammaa kevyempi, sen kohdalla voitaisiin soveltaa A1-kategorian sääntöjä, eikä tällaista etäisyysvaatimusta olisi.

Itselleni muutoksella ei silti ole kovin suurta merkitystä. Luovuin hiljattain retkivideoissa aiemmin käyttämämästäni Full HD -tarkkuudesta, minkä myötä myös Sparkin käyttö entisestäänkin väheni, koska se ei tue suurempia 2.7K- tai 4K-tarkkuuksia. Olen viime aikoina hyödyntänyt Sparkia lähinnä taloyhtiömme kattokuvauksissa, mutta sekään ei enää jatkossa onnistu yllä mainitun 150 metrin rajan vuoksi.


Kaukolle asia kuitenkin oli vaikeampi käsitellä. Se taisi pettyä tajutessaan, että aika on ajamassa siitä ohi.
  • Kuule, meidän täytyy puhua.
  • Lähdetäänkö taas tarkastamaan kattoja!?
  • Ei oikeastaan. Tätä ei ole helppoa sanoa, mutta sinun ehkä kannattaa alkaa valmistautua edessä oleviin eläkepäiviin.
  • Olenkin aavistellut jotain tällaista. Et ole enää aikoihin ottanut minua mukaan retkillekään.
  • Päätös ei ole yksinomaan minun. Mutta ollakseni rehellinen, sinä olet hieman liian painava myös noihin kattohommiin.
  • Niin kai, kun en ole saanut lentää! Kyllähän sellainen rapauttaa kenet tahansa. Jospa laihdutan hieman?
  • En usko, että se on mahdollista.
  • Äh. Taitaa sitten olla parempi, että lennän vain pois... itärajan taakse, merelle tai jonnekin.
  • Äläpä nyt dramatisoi asiaa liikaa. Ehkä keksin vielä jotain.
Spark on yksinkertaisen rakenteensa ansiosta ollut ihan kelpo talvikopteri, koska sen saa kohmeisilla käsilläkin nopeasti lentokuntoon. Lisäksi se sietää tuulta kohtalaisesti, kenties hieman paremmin kuin kaikkein kevyimmät kopterit. Kamerapuolella on kuitenkin puutteita, joiden vuoksi se soveltuu lähinnä still-kuvaukseen, eikä pienehköillä akuillakaan kovin pitkään pakkasessa leijuta.

Olen viime vuosina saanut Kaukon kanssa tutustua kopterien sielunelämään, ja ensi kohtaamisesta lähtien kokenut niin myötä- kuin vastoinkäymisiäkin. Kaukon terveys on joskus horjunut, ja yhteen aikaan sillä oli vähän hankala puberteettivaihe. Toisinaan suhteemme on muuten vain ollut koetuksella kohdeltuani Kaukoa kaltoin. Mutta asiat ovat aina ratkenneet viimeistään propellit vaihtamalla.

Mielestäni tällaiset pienet kopterit olisi edelleen voitu laskea mukaan A1-kategoriaan. On ilmeistä, että 300 grammaa painava kopteri on ihan väärässä sarjassa (A3) yli 20 kiloisten laitteiden kanssa. Kopterin paino tuskin onkaan ollut ainoa luokitteluun vaikuttanut tekijä; liekö tuo sitten etätunnistuksen puuttumisesta jäänyt kiinni?

perjantai 9. kesäkuuta 2023

Mikä lapselle nimeksi?

Minulla ei ole viime vuosina ollut akuuttia pulaa lennokeista, mutta kesän lähestyessä kävi niin, että tulin hankkineeksi uuden kopterin. 

Olin jo kertaalleen päättänyt, että  DJI Mini 3 saa puolestani jäädä hyllyyn, koska se ei tuo riittävästi lisäarvoa nykyisen lentueeni päälle. Sitten huomioni kuitenkin kiinnittyi DJI Mini 3 Pro -malliin, joka julkaistiin jo reilu vuosi sitten. Toistaiseksi uusimpaan DJI Mini 2 -kopteriini verrattuna siinä vaikutti olevan paljon hyvää, esimerkiksi:

  • Pidempi kantama (Ocusync 3)
  • Tutkat edessä ja takana
  • Tutkien mahdollistama ActiveTrack 4.0
  • Näytöllinen kauko-ohjain

Etenkin uusi kauko-ohjain kiinnosti, koska minulla on yhä ollut satunnaisia ongelmia ohjaimen virranhallinnan kanssa. Uuden ohjaimen kanssa kännykkää ei tarvittaisi, ja tien päällä on aina helpompaa, kun ladattavia laitteita on vähemmän.

Uusi ohjain on kyllä aika iso, eikä reppukäytössä siten parhaimmillaan, mutta autosta tai muusta tukikohdasta käsin operoitaessa ihan sopivan kokoinen. 


Yksi syy uuden kopterin hankintaan oli myös se, että retkillä yleensä käyttämäni Mavic Mini on alkanut videokuvattaessa oireilla, mikä ilmenee videoon satunnaisesti ilmestyvänä aaltoiluna:


Kopterissa itsessään tuskin on vikaa, vaan aaltoilu saattaa olla esimerkiksi säätilan (tuuli, lämpötila) aiheuttama juttu. Se voi myös juontaa juurensa kameran linssissä olevaan suotimeen tai siihen, että joku propelleista ei ole ihan priimakuntoinen.

Ongelma on kiusallinen, koska aina kun aaltoilu alkaa, otos on pilalla, mutta asia käy ilmi vasta editointivaiheessa. Vian selvittäminen on hankalaa, koska ilmiö ei vaivaa aina, joten kokoonpanoon tehtävien muutosten vaikutusta on vaikea arvioida.

DJI Mini 3 Pro joka tapauksessa tarjosi riittävästi sellaista, jolla pystyin perustelemaan hankinnan itselleni (ja vaimolle). Vanhan Mavic Minin otan silti jatkossakin mukaan retkille, sillä se on yhä koptereistani pienikokoisin.

Vaikka sekä Mavic Mini, DJI Mini 2 että DJI Mini 3 Pro näyttävät äkkivilkaisulla samanlaisilta, niissä on yllättävän paljon rakenne-eroja. Viimeksi mainitussa esimerkiksi jalat aukeavat eri tavalla, joten kopteriin täytyy tarttua uudenlaisella otteella.

Akun irrottaminen edellyttää DJI Mini 3:ssa takajalkojen kääntämistä auki. Propellit ovat aiempaa suuremmat, minkä ansiosta kopteri pärjää tuulessa paremmin, ja taitaa lentääkin vähän nopeammin. Myös gimbaalin suoja on tukevampi ja kätevämpi käyttää kuin ennen. 


DJI Mini 3 Pro -kopterin käyttöönotto oli suoraviivainen homma. Kun kauko-ohjaimen yhdistää nettiin, sekä ohjaimeen että kopteriin liittyvät päivitykset saa helposti asennettua. Ainoa vastoinkäyminen oli se, että kopteri sammutti itsensä kesken järjestelmäpäivityksen (kuumenemisen estämiseksi). Tältä olisi ehkä voinut välttyä päivittämällä kopterin viileässä ulkoilmassa, mutta enpä tuota osannut ennakoida. 

Koska kuvaan usein videoita, hankin kopterin mukana myös DJI:n suodinpaketin. DJI:n suotimet ovat ainakin helpompia kiinnittää kuin tarvikesuotimet, joita olen edellisissä koptereissani käyttänyt.

Vaikka lentämisen aikanakin voi tapahtua yhtä sun toista, ylivoimaisesti pelottavin kopterin käyttöön liittyvä juttu on kauko-ohjaimen ohjainvipujen kiinnittäminen... Kuljetuksen aikana vipuja on tapana säilyttää ohjaimen takana olevissa kiinnikkeissä, joista ne sitten irrotetaan ja ruuvataan ennen käyttöä paikoilleen.

Pienet osat putoavat sormista helposti, ja kaikenlaiset kolot ja onkalot vetävät niitä puoleensa. Vipujen kiinnittämiseen ja irrottamiseen täytyy siis aina muistaa keskittyä (tai vaihtoehtoisesti pitää ne aina kiinni ruuvattuina, mikäli tämä ei säilytyksen aikana ole ongelma).


Muuten kauko-ohjain tuntuu kädessä hyvältä, ja siihen integroitu näyttö suoraviivaistaa merkittävästi lennon alkuvalmisteluja, vaikka ohjain käynnistyykin aavistuksen hitaasti. Jostain syystä liukukytkimellä valittu lentotila (Cinema, Normal, Sport) ei automaattisesti aktivoidu, vaan käynnistyksen jälkeen ohjain on aina aluksi Normal-tilassa, kytkimen tilasta riippumatta,

Ostin DJI Mini 3 -kopterin Tampereelta, jossa myös kokeilin sitä ensimmäisen kerran. Testilennon aikana oli pieniä pulmia, koska kartta ja siinä normaalisti näkyvä lentoreitti eivät päivittyneet lainkaan. Kun samalla onnistuin hukkaamaan kopterin näköpiiristäni, kopteri piti lennättää takaisin Return To Home (RTH) -toiminnolla, jota en normaalisti käytä koskaan. 

Nähtävästi ongelma johtui siitä, että ensimmäisellä lennolla ohjaimen WLAN oli pois päältä. Kun jaoin nettiyhteyden kännykän kautta, kartta ja lentoreitti alkoivat näkyä. Lentoreitin pitäisi kyllä piirtyä ilman nettiäkin, mutta jostain syystä näin ei tapahtunut. Sittemmin ongelma ei ole enää toistunut.


Tässä vähän testikuvaa huhtikuisesta Lentävänniemestä:

 
ActiveTrack-toimintoa käyttäen kopterin voi lukita kohteeseen, jota se sitten alkaa seurata. Sama toimintohan oli jo DJI Sparkissa, mutta Mavic Ministä ja DJI Mini 2:sta se puuttui, koska niissä ei ole tutkia. 

En ole vielä testannut ActiveTrackia uuden kopterin kanssa, mutta tuskinpa maltan olla kokeilematta, miten kopteri seuraa esimerkiksi Reiskaa. Sen olen kuitenkin jo oppinut, että etu- ja takatutkasta huolimatta DJI Mini 3 Pro:llakaan ei voi lentää ihan miten sattuu. Sivusuunnassa törmäyksenestoa ei nimittäin ole, joten kopteri on helppo ohjata esimerkiksi puun oksiin. 

Niin, siitä nimestä... Lapselle annettiin nimeksi Salla. Se oli oikeastaan vaimon keksintö, mutta hyvä jatkumo ainakin Mallalle.

maanantai 28. maaliskuuta 2022

Menneen talven lumia

Kohta päättyvä talvi ei jätä jälkeensä erityisen positiivisia muistoja. Hyvä hiihtotalvi se kuitenkin on ollut, paras vuosiin. Lunta ja pakkasta on riittänyt koko kauden ajaksi, vaikka maaliskuussa kevät jo puskeekin päälle.

Erityisen tyytyväinen olen ollut siihen, että jääladut olivat pitkän aikaa mainiossa kunnossa. Suuri osa Kuopion latuverkosta menee jäällä, joten asialla on merkitystä etenkin silloin, jos hiihtää päivät läpeensä.

Itselleni hiihtokilometrejä ei aurinkoisista keleistä huolimatta ole kertynyt aivan menneiden vuosien tahtiin, mutta satoja kuitenkin, ja vielähän tässä ehtii, jos sää lyhyen hellejakson jälkeen taas kylmenee. Takavuosien hiihtokuopasta on ainakin päästy ylös.

Muutama vuosi sitten avattu Lehtoniemen kierto on tänä talvena tullut erityisen tutuksi. Niemen takana menevää pitkää suoraa on mukava lykkiä myötätuuleen, jos tuulen suunnan huomaa tarkastaa etukäteen. 

Hetkittäin mielessä vilkkuu myös ajatus lähteä pitkästä aikaa pohjoiseen hiihtelemään. Tunne ei silti ole kovin voimakas. Kulkutaudit ovat syöneet matkustusintoa, vaikka mistäpä tuon tietää, millaiset mietteet huhtikuussa päässä pyörivät.

Lähtemistä hillitsee myös se, että ainakin hotellitason majoitus on Lapin keväässä melko kallista. Minulla on hieman ikävä Lapland Hotels -ketjun huutokauppakonseptia, jota moneen kertaan omilla reissuillani hyödynsin. Tosin niin tekivät monet muutkin, ja palvelun loppuaikoina kaupankäynti olikin melkoista pokeria.

Lapinreissuja enemmän odotan helmikuussa tilaamaamme retkeilyautoa, vaikka luulen, että kevään reissuille se ei ehdi saapua. Hiihtomajaksi Adrian kaltainen pieni koppi tuskin soveltuisikaan, mutta kylminä loppukevään öinä autossa voisi olla viihtyisämpää kuin teltassa.

Olen kuitenkin kauhun sekaisin tuntein seurannut dieselin hinnan nousua. Jos sama tahti jatkuu, retkeilyautoilustakin voi tulla kallista. Maailman ääriin ei onneksi ole tarve päästä, ja koppiauton myötä reissut ainakin saavat uuden luonteen.

Kun maaliskuussa oli hetken leutoa, kaivoin Maurin laatikosta ja lähetin sen tutkimaan, vieläkö Rauhalahden suunnalla näkyisi hiihtokelpoisia jäälatuja.

En kovin usein lennätä kopteria kaupunkialueella, koska taajamassa hommaan sisältyy monenlaisia rajoituksia niin varoetäisyyksiin kuin yksityisyydensuojaankin liittyen. Avoimella jäällä kaikki on hieman yksinkertaisempaa.

Kerran kävi niin, että saatuani kopterin ilmaan minua lähestyi lintubongarin oloinen ihminen, kamera kaulassa. Hän oli saanut päähänsä, että kuvaan kopterilla läheisellä uimarannalla olevia lapsia, ja alkoi tivata, ymmärränkö sellaisen olevan kiellettyä. Ajatus oli outo, joten häkellyin kysymyksestä hieman, mutta sain lopulta hänet uskomaan, että tavoitteeni olivat toisenlaiset.

Jälkeenpäin kuitenkin pohdiskelin, että jos joku oikeasti haluaisi (sala-)kuvata rannalla olevia ihmisiä, kannattaisiko tehtävään todella käyttää ilmassa pörisevää kopteria, jonka kamerassa on kiinteä 24-millinen objektiivi? Vai olisiko järjestelmäkamera pitkällä objektiivilla - jollainen bongarilla itsellään oli kamerassaan - sittenkin parempi vaihtoehto? Olisi pitänyt ottaa asia puheeksi.

torstai 8. heinäkuuta 2021

Pumpulia

Kuopion Hiltulanlahdesta löytyvällä Vanuvuorella tulee käytyä melko harvoin, vaikka se on lähellä kotia.  Toukokuussa kuitenkin lähdin, kun kohdalle osui tyyni päivä ja siten hyvä keli testata talvella hankkimaani DJI Mini 2 -kopteria, jota olin toistaiseksi lennättänyt aika vähän.

Mustalahdentielle ja Koirakaarteeseen oli edellisen vierailun jälkeen ilmestynyt useita P-merkillä osoitettuja pysäköintipaikkoja.  Ne lienee tehty Vanuvuorelle kiipeäviä ajatellen.  Löytyisiköhän polun varresta jotain muutakin uutta?

Kysymys jäi vaille vastausta.  Tämä on se riski, joka usein realisoituu, kun lähtee retkelle kopterin kanssa: oma liike loppuu helposti parkkipaikan reunaan.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Neitsytlento

Kun ilmat hiukan lämpemivät, päätin lähteä Maurin kanssa ensilennolle.  Aurinko paistoi Kuopion Rauhalahdella mukavan keväisesti, eikä tuulikaan kiusannut lentäjää.

torstai 1. huhtikuuta 2021

Oi Mauri ❤️

Kuten näistä blogikirjoituksista on pääteltävissä, olen hiukan hurahtanut kopterihommiin.  Niinpä tulin taas muutama viikko sitten hankkineeksi uuden dronen, DJI Mini 2:n.  Entisilläkin laitteilla olisi epäilemättä pärjätty, mutta uusi tekniikka kiinnostaa aina.

Kun paikallinen liike oli kerrankin tilannut laitteen hyllyynsä, päätin hakea sen pois.  Kuopio on tällaisten ei-massatuotteiden suhteen vähän takapajula.  Täältä voi kyllä ostaa television tai pesukoneen, mutta kaikki vähänkin erikoisempi tavara täytyy yleensä tilata kauempaa.

Kuten joulun aikoihin tuumin, DJI Mini 2 sisältää pari sellaista ominaisuutta, jotka kiinnostivat itseäni:  Ocusync 2.0 -tekniikka ja 4K-tuki.  Ocusync kasvattaa kopterin kantamaa, ja 4K-tarkkuudesta voi muuten olla hyötyä, vaikka sitä ei aina käyttäisikään.

Lisääntynyt  kantama ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, sillä Mini 2:n kauko-ohjain on merkittävästi vanhemman Mavic Mini:n ohjainta suurempi.  Oikeastaan ohjain on niin iso, että en ehkä halua kantaa sitä repussani, vaan säästän uuden kopterin muuhun kuin retkikäyttöön.


En ole Mavic Miniä pakatessani tavannut irrottaa ohjaimen säätimiä lainkaan, mutta Mini 2:n kanssa olen opetellut tekemään niin, jotta ohjain mahtuisi edes vähän pienempään tilaan.  Tikuille on kätevä paikka ohjaimen alaosassa, mutta metsäoloissa niiden jatkuva irrottelu todennäköisesti johtaisi vastoinkäymisiin.

Suuresta ohjaimesta on silti kantaman ohjella muutakin hyötyä: siinä on myös isompi akku.  Akun kapasiteetti mahdollistaa sen, että voin DJI Mini 2:n kanssa ottaa jälleen käyttööni vanhan Samsung A5 -puhelimeni, josta syksyllä jouduin luopumaan.

Asia on iloinen siksi, että olen totaalisen kyllästynyt tuolloin hankkimaani iPhoneen.  Etenkin sen vaatima jatkuva lataaminen ärsyttää, eikä vähiten siksi, että operaatio kestää tolkuttoman kauan.  Miten ihmeessä näitä voi käyttää arkipuhelimena?

DJI Mini 2:n vakiovarusteisiin sisältyy vyö, jolla kopterin etupropelleineen saa kätevästi nippuun.  Ehkä vyötä kannattaa käyttää, vaikka tähän asti olen pärjännyt ilmankin (kenties kyhäämäni koteloratkaisun ansiosta).


Toisaalta jos on jo ennestään tuntunut siltä, että Mavic Minin lennättämiseen liittyy aika paljon valmisteluja, ohjaintikkujen ruuvailu ja vyön säätäminen ei ainakaan nopeuta hommaa. 

Lentokunnossa Mini 2 ei ulkoisesti juuri eroa vanhemmasta Mavic Ministä.  


Hyvää on se, että Mavic Miniin hankkimani suotimet käyvät myös uuteen kopteriin.


Vaikka ohjain vie paljon tilaa, Mini 2:n Fly More -paketin mukana tuleva säilytyslaukku on kätevä ja juuri oikean kokoinen.  Sinne mahtuvat kaikki tarvikkeet, ja kevyesti vuoratun oloinen olkalaukku pitänee akut lämpiminäkin, ainakin hetken. 

Uuden kopterin käyttöönotto sujuu jo rutiinilla, mutta sisältää silti monta välivaihetta.  Jo pelkästään laiteohjelmistojen päivitys ottaa aikansa, koska päivitettävänä on paitsi kopterin softa myös kauko-ohjaimen ja älyakkujen ohjelmistot.  Varsinkin akut on helppo unohtaa, koska ne täytyy päivitystä varten kiinnittää kopteriin yksi kerrallaan.

Kuten kuvista voi havaita, olen ristinyt uuden kopterin Mauriksi.  Laitteiden nimeäminen saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta on tosiasiassa aika kätevää; ainakin, jos kaapissa on useita samanlaisia koptereita.  Vaikka eivätpä nuo ole vielä nimeään oppineet.

Etukäteen mielenkiintoa herätti se, millainen EU-merkintä DJI Mini 2:n paketissa olisi.  Vaihtoehtojahan on viisi (C0 .. C4), joista C0 tuntui itsestään selvältä luokitukselta Maurin kaltaiselle kevyelle kopterille.

Ainoa pakkauksesta löytämäni merkintä kuitenkin on "C5", ja sekin vähän oudossa kohdassa (ikään kuin ohjaimen tiedoissa):


Siis mikä ihmeen C5?  Ainakaan droneinfo.fi ei tunne sellaista luokkaa.  

Pieni googletus kuitenkin selventää asiaa:
"Standard Scenario (STS) is a predefined operation, described in an appendix to EU regulation 2019/947. To date two STSs have been published, STS 1 and STS 2,  and they require use of a drone with class identification label C5 or C6 respectively. If the operation falls under the STS and your drone bears this class identification label you are allowed to send a declaration to the NAA where you are registered and just wait for the confirmation of completeness and receipt."

Ahaa.  No mitä "STS 1" sitten pitää sisällään?  Parhaan selityksen löysin täältä: 

“The standard scenario 1 STS-01, includes the operations carried out within the visibility distance VLOS (see Acronyms & Terms), at a maximum height of 120 m above a controlled area of ​​land in a populated environment, using a UAS (see Acronyms & Terms) of class CE C5.”
Eli ei ilmeisesti mitään uutta auringon alla, ainakaan entisten jaaritteluideni jatkoksi.

Lentokokemusta DJI Mini 2:n osalta ei vielä paljon ole, mutta ehkäpä palaan asiaan, kun sellaista kertyy.

torstai 11. maaliskuuta 2021

Kuopijoo, Kuopijoo!

Helmikuun lopussa kevät tuntui ottavan ison rykäyksen eteenpäin, ainakin hetkellisesti.  Kun aurinkoakin oli luvassa, päätin lähteä pienelle ajelulle, hieman samaan tapaan kuin edellisenä syksynä.

En tällä kertaa ajatellut kiertää Kallavettä ympäri, mutta suuntasin silti reissuni alkajaisiksi Puutossalmelle, jossa oli jälleen tarjolla ilmaisia risteilyjä.


En nyt tarttunut tarjoukseen, koska minulla ei varsinaisesti ollut asiaa Vehmersalmen suuntaan.  Olin ajanut Puutossalmelle lähinnä kuluttaakseni aikaa, sillä sääennustuksen lupaama auringonpaiste lymyili vielä jossain.

Palattuani takaisin Kuopion taajama-alueelle taivas alkoi lopulta rakoilla.  Hakeuduin Rautaniemeen, jossa olevalta kukkulalta näkee aika kivasti moneen suuntaan, ilman apuvälineitäkin.


Koska ilma oli verrattain lämmin, päätin lennättää Mallaa.  Malla taisi silti vierastaa nollakeliä, koska se valitti toistuvasti navigaatiojärjestelmän virheestä.  Vaikutti siltä, että luminen alusta ei ollut sille mieluinen.  Jos kopterin otti käteen, se kuitenkin kehräsi tyytyväisenä kuin odottaen pääsevänsä ilmaan.

Rautaniemestä jatkoin Keilankantaan ja Matkusniemeen, jonka kautta on usein tullut hiihdettyä.  Nyt lämmin ilma ja etenkin jäälle noussut vesi oli turmellut jään.  Tilanne oli kauttaaltaan huonompi kuin miltä se kuvassa näyttää, sillä vesi tuli esiin vasta kun lunta polki jalalla. 


Kaupunkiympäristössä lennättäminen on joskus häiriöiden vuoksi vaikeaa, niin tälläkin kertaa.  Malla oli tuskin sadan metrin päässä, kun yhteys kopteriin katkesi, vaikka välissä ei ollut kuin pari hassua lehdetöntä puuta.  

Asia ei tullut ihan yllätyksenä, koska järjestelmä oli jo pari kertaa huomauttanut heikosta signaalista.  En vain ehtinyt puiden takaa pois, kun pelätty virheilmoitus pomppasi näytölle.  Onneksi Malla toimi niin kuin sille oli opetettu ja palasi omin päin takaisin, jolloin yhteys taas syntyi.

Metsäolosuhteisiin verrattuna ero kopterin kantamassa oli kuitenkin hirmuinen.  Vaan ihmekös tuo, kun ranta on täynnä asuntoja, eikä kilpailevista wifi-verkoista siten ainakaan ole puutetta.


Keilankannasta suuntasin Saaristokadulle, jossa toivoin häiriöitä olevan vähemmin, mikä pitikin paikkansa.  Kuvia ottaessani huomasin, että DJI Mavic Mini ei lähde kylmällä kelillä lentoon, jos akun varaus on alle 40 %.  Tai oikeastaan tiesin kyllä asian, mutta olin jo unohtanut sen.  Samassa tilanteessa Spark nousee vielä ilmaan, mutta akun jännitteen pudotessa sekin tulee alas, tavalla tai toisella.

Rajoitus on harmillinen, koska se lyhentää merkittävästi lentoaikaa, eikä kolmekaan akkua riitä siten talvioloissa pitkälle.  Toki tämä on parempi vaihtoehto kuin se, että sähkö loppuu kesken lennon.


Cityretkeni lopuksi ajelin vielä Saanan kautta Puijon suuntaan ja hiihtostadionille.  Tässä vaiheessa Mallan akut alkoivat jo olla loppu, mutta kuvasinpa vielä hetken tornia hiukan uudesta perspektiivistä.


Pitkän koronatalven jälkeen tuntui hyvältä pyörähtää jossain, vaikka ihan vaan lossilla.  Ja kohtapa laivatkin kulkevat taas; Kallavesj-laulussa niitä jo hieman haikeaan sävyyn kaivataankin:
Kallavesj, Kallavesj, suarinesj ja salaminesj! Tokko suanen koskaa ennee kierteep Puijonsarven nennee, missä laevat huuteloo: Kuopijoo, Kuopijoo!

lauantai 6. helmikuuta 2021

Puolen vuoden uni

Olen alkukesästä lähtien käyttänyt yksinomaan Mavic Mini -kopteria. Ilmojen kylmetessä ajattelin kuitenkin ottaa taas Sparkin käyttöön.  Kaukon herättäminen pitkästä unesta jännitti hiukan, joten painoin virtakytkintä varovasti.

  • Ti-lu-per-ku-le-lii-lu!
  • No mikä nyt on?
  • Sinä senkin... kyykäärmeen sikiö!  Olet pitänyt minua kotelon vankina koko kesän! Odota vain, että pääsen tästä lent...

Kauko oli herättyään todella vihainen.  Minun oli pakko katkaista virta, jotta sain sen rauhoittumaan. Yritin hetken päästä uudestaan.

  • Tilulii! Mokomakin ketku!  Sinulla on taatusti jotain sutinaa sen toisen kopterin kanssa.  Mikään muu ei selitä sitä, että unohdat minut tähän laatikkoon puoleksi vuodeksi!
  • Rauhoitu, pääset kyllä kohta lentämään.  Malla ei siedä kylmyyttä kovin hyvin.
  • Hahaa, arvasin sen!  Eiväthän sellaiset taittuvat rimppakintut Suomen talvessa toimi!
  • Aivan.
  • Ja taitaa ärsyttää, kun täytyy kohmeisilla sormilla säätää sitä typerää kameran suojaa, eikö vaan?
  • Kyllä.  
  • Eikä tuollaista lelua muutenkaan uskalla pakkasella päästää ilmaan! 
  • Ei niin.
Yritin myötäillä Kaukon ajatuksia, jotta tilanne ei eskaloituisi enempää.  Ja oikeassahan Kauko oli, ei pakkaskelillä kopterin kanssa viitsi touhuta mitään ylimääräistä.  Sparkin solumuovikotelo onneksi toimii pienenä eristeenä, vaikka Kauko tuntuikin siihen vähän kyllästyneen.

Tämän jälkeen oli aika puhua muista kipeistä aiheista.
  • Kuule, drone-säädöksiin on tullut muutoksia.
  • Minkälaisia?
  • Vaikuttaa siltä, että sinun täytyy suorittaa joku tentti.
  • Mitäääh!?
  • Hehee, kunhan vitsailen... Se olen minä, jonka täytyy tentti tehdä. 
  • Entä jos et saa tenttiä läpi?
  • Siinä tapauksessa tilanne on... hankala.  Uusien säädösten mukaan sinä et sitten parin vuoden päästä saa enää lentää.
  • En saa lentää?  Et voi olla tosissasi... Mitä minä sitten teen!?

Oikeasti ongelmaa ei toki ollut, koska minähän olin jo suorittanut tentin.  Päätin kuitenkin pitää asian salassa, jotta voin tarvittaessa kiristää Kaukoa, jos se käyttäytyy huonosti.

Todellinen pulma kuitenkin oli se, että vuoden 2023 alusta alkaen Kauko ei enää saisi lentää taajamassa, tai ainakaan 150 metriä lähempänä muita.  Se haittaisi esimerkiksi taloyhtiömme kattotarkastuksia, joihin liittyvä luottomies Kauko on aiemmin ollut.

Kauko on joskus osoittanut karkailemistaipumuksia, ja pelkään hieman, että uusien rajoitusten jälkeen sitä ei pidättele enää mikään.

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Pientä kokeilua

Alkuvuodesta voimaan tulleiden EU-sääntöjen mukaan drone-harrastajien täytyy jatkossa rekisteröityä drone-operaattoreiksi.  Ihan heti rekisteröinti ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska tarvittava nettipalvelu ei ollut valmis.  Menneellä viikolla palvelu lopulta avattiin, joten päätin heti tarttua asiaan.

Jos tarkkoja ollaan, EU-säädöksistä kumpuaa oikeastaan kaksi uutta vaatimusta: rekisteröityminen ja verkkokoe.  Rekisteröityminen on pakollista kaikille kamerallisten droonien lennättäjille, mutta kokeen pakollisuus ja siihen liittyvä ajankohta riippuu käytettävästä kopterista. 

Omalta osaltani tilanne oli kaksijakoinen, koska Mavic Mini -kopterin lennättäminen ei edellytä kokeen suorittamista, mutta Sparkin osalta se on pakollinen 31.12.2022 päättyvän siirtymäajan jälkeen.

Siirtymäaika huomioiden tentin kanssa voisi siis vielä vitkutella, mutta koska sekä rekisteröityminen että verkkokoe ovat maksullisia, on edullisempaa suorittaa ne samaan aikaan.  

Käyttäjä voi itse valita rekisteröitymisjakson pituuden ja näin vaikuttaa myös operaation vuosihintaan:
  • Yksi vuosi: 30 €
  • Kolme vuotta: 75 €
  • Viisi vuotta: 100 €
Mikäli verkkotentin suorittaa rekisteröitymisen yhteydessä, tentistä ei peritä erillistä maksua.  Muussa tapauksessa tentin suorittaminen maksaa vielä ylimääräiset 30 €.

Hintoja ei voi pitää erityisen edullisina.  Kuten jo aiemmin kirjoitin, veroluonteisille maksuille toivoisi saavansa jotain vastinetta, mutta se ei tässä tapauksessa toteudu.  Onneksi rekisteröityminen sentään on operaattorikohtainen toiminto.  Jos jokainen kopteri pitäisi erikseeen rekisteröidä, lähtisin kadulle.

Mikäli kopteria on tarkoitus lennättää aktiivisesti, kannattaa tietysti rekisteröityä viideksi vuodeksi kerrallaan.  Tentin antama pätevyyskin on voimassa viisi vuotta, joten lienee helpointa, jos molempien suoritusmerkinnät vanhenevat samaa tahtia.


Itse suoritin verkkokokeen 5v-rekisteröitymisen yhteydessä.  Sekä maksuasiat että tenttiin ilmoittautuminen sujuivat vahvaan tunnistautumiseen pohjautuen hyvin, ja lopulta kaikki kuitit ja muut todistukset kilahtivat sähköpostiin.

Verkkokoe sisältää 40 monivalintakysymystä, jotka on ryhmitelty useaan kategoriaan (ilmailun turvallisuus, ilmatilarajoitukset, ilmailulainsäädäntö, ...).  Jokaiseen kysymykseen liittyy neljä vastausvaihtoehtoehtoa, joista vain yksi on oikein.

Hyväksytty lopputulos edellyttää, että 75 % kaikista vastauksista ja 50 % jokaisen kategorian vastauksista erikseen on oikein.  Ilmoittautumisen yhteydessä saatu koelinkki on voimassa kuukauden, joten yhdellä kertaa kaiken ei tarvitse mennä putkeen.

Verkkotentin suorittaminen on yleisesti ottaen miellyttävää, koska asioita ei tarvitse opetella ulkoa, vaan itseopiskelumateriaali ja muut verkkoresurssit ovat kokeen aikana käytettävissä.  Ihan parissa minuutissa tenttiä ei silti saa tehtyä, vaikka asiat olisivat ennestään tuttujakin.  Käytettävissä oleva maksimiaika lienee tunnin luokkaa, joten liikaa ei silti kannata lorvailla.

Suuri osa kysymyksistä oli helppoja, mutta muutamat edellyttivät pientä selaamista.  Jotkut vaikuttivat vähän kompakysymyksiltä, ainakin vastausvaihtoehtojen osalta, joten tarjottuihin sanamuotoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Oma kokeeni sujui kohtalaisen hyvin, koska virheitä oli vain kaksi.  Jos rehellisiä ollaan, odotin kyllä nollatulosta, mutta eipä asialla toisaalta ole suurempaa merkitystä.  Olisi silti ollut mielenkiintoista ja hyödyllistäkin tietää, mihin kysymyksiin olin vastannut väärin.  Nyt asia kerrottiin vain kategorian tarkkuudella.

Kokeen suorittamisesta saatu todistus lienee se, joka pitää tarvittaessa esittää viranomaiselle.  PDF-muotoinen dokumentti ei harmillisesti avautunut kännykässä oikein, vaan nimi- ja rekisterinumerotiedot jäivät näkymättä.  Aika näyttää, onko tämä ongelma.

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Puhutaanko vielä säännöistä?

Olen kuluvan viikonlopun aikana pähkäillyt aika paljon EU:n dronesäännöksiin liittyviä juttuja.  Ehkä vähän liikaakin, koska koko asia on alkanut jo ärsyttää.

Lähtökohtaisesti suhtaudun uusiin säännöksiin positiivisesti.  Mutta kun asiaan tutustuu tarkemmin, herää tunne, että hyvään lopputulokseen olisi saatettu päästä vähemmälläkin kohkaamisella.  Eivät kansalliset säädöksetkään aina ole yksinkertaisia, mutta EU-versio on paikoin melkoista huttua.

Ärsyyntyminen saattaa johtua myös siitä, että säännöksistä syntyy helposti erilaisia tulkintoja.  Juuri kun on lukenut ja ymmärtänyt yhden, eteen putkahtaa jostain toinen täysin ristiriitainen tulkinta, ja lopputuloksena on syvä hämmennys.  

Mielestäni rajoituksista olisi voitu tehdä tiukempiakin, jos kokonaisuus olisi ollut yksinkertaisempi.  Suomessa olisi esimerkiksi voitu hyödyntää taajama-käsitettä, koska sen tuntevat kaikki, ja taajamassa lennättämiseen liittyvät riskit ovat suuremmat kuin taajaman ulkopuolella.

Arvatenkin tämä olisi ollut EU-mittakaavassa vaikeaa, koska koko Keski-Eurooppahan on yhtä hemmetin taajamaa.  Toisaalta helppohan säädöksiä on arvostella, kun ei tiedä, mitä kaikkea niiden taakse kätkeytyy.

Olen sittemmin kahlannut läpi myös drone-teoriakokeeseen liittyvän itseopiskelumateriaaliin.  Traficomin laatima materiaali on kohtuullisen hyvää ja mielenkiintoistakin, mutta on siinä omat puutteensa.  Materiaalia on taidettu näin loppuvuodesta kasata aika kiireellä.

Mielestäni yksi sääntöihin liittyvä ongelma on se, että monia niistä ei pysty maalaisjärkisesti johtamaan mistään.  Ei ainakaan sillä tarkkuudella, että niitä olisi helppo noudattaa.

Esimerkki: A2-alakategorian mukaisesta toiminnasta sanotaan seuraavaa: 

"Nämä dronet saavat painaa enintään 4 kilogrammaa, eikä niillä saa lentää satunnaisten ihmisten tai väkijoukkojen yläpuolella. Niillä saa kuitenkin lentää ihmisten lähelle vähintään 30 metrin vaakasuoralla etäisyydellä, tai 5 metrin etäisyydellä, jos matalanopeus-tila on aktivoitu. Jos dronen lentokorkeus on suurempi kuin 30 metriä, tulee etäisyyttä ihmisistä vastaavasti kasvattaa 1:1 –säännön mukaisesti."   

Kuka muistaa tämän kaiken, jos matkassa on useita erilaisia drooneja?  Ja mitä tuo 1:1 -sääntö käytännössä tarkoittaa?  Jokainen korkeusmetri lisää vaadittavaa vaakaetäisyyttä metrillä?  Ei kuulosta lentotilannetta ajatellen kovin helpolta.

Traficomin materiaalissa puhutaan myös itse (ts. yksityisesti) rakennetuista drooneista.  Asia kietoutuu kiusallisesti siihen, miten ja millaisilla drooneilla saa vuoden 2023 alusta lähtien lentää.  Sivuston etusivulla lukee näin: 

"Alle 250 gramman painoista dronea saa käyttää Avoin A1 kategorian ehtojen mukaisesti myös siirtymäaikojen jälkeen"

... mutta opiskelumateriaalissa A1-alakategoriasta todetaan hämäävästi: 

"Yksinkertaistetusti, alakategoria A1 sisältää toiminnan kevyimmillä droneilla: dronen suurin paino on olle 900 gramma. Ensisijaisesti C0- ja C1-hyväksytyt dronet, mutta myös enintään 250 gramman painoiset itse rakennetut dronet."

Siis eikö tehdasvalmisteisilla, C-hyväksymättömillä alle 250 gramman drooneilla saakaan lentää vuoden 2022 jälkeen?  Ovatko itse rakennetut laitteet jotenkin parempia?  Ei ole helpoksi tehty tätä! 

Häiritsevää on myös se, että etenkin painorajoista puhuttaessa käsitteet alle/enintään ja vähintään/yli menevät välillä iloisesti sekaisin, mikä aiheuttaa moniselitteisyyttä.

Monessa kohden myös puhutaan "avoimen luokan drooneista", vaikka toisaalla annetaan ymmärtää, että avoin/erityinen/sertifioitu-kategoriat liittyvät pikemminkin tapahtuvaan toimintaan kuin itse laitteeseen.

Säännökset eivät muutenkaan ole peruskuluttajaa ajetellen aivan yksinkertaisia.  C1-luokiteltujen laitteiden 900 gramman painorajasta A1-kategoriassa todetaan: 

"Jos dronesi on C1-luokiteltu, sen suurin sallittu lentonopeus on 19 m/s. Yleisenä periaatteena suurin sallittu lentopaino on 900 grammaa. Kuitenkin, jos dronesi ei välitä energiaa enempää kuin 80 joulea törmäyksessä suurimmalla nopeudella, drone voi olla painavampi kuin 900 grammaa." 

Tähän kannattaa mummonkin kiinnittää huomiota, kun valitsee kopteria pukin konttiin. (Vinkki mummolle: Ota laskin mukaan. Energian voi laskea kaavalla E = ½ mv².  Pakkauksessa olevan km/h-lukeman voi muuntaa metreiksi sekunnissa jakamalla sen 3,6:lla.)

Entäpä lentovalmistelut sitten?  Niihin liittyvät ohjeet ainakin ovat selkeät:

"Käy suunniteltu lentoreitti läpi kaikkien osallisten kanssa. Varmista, että lähtöalueella ei ole esteitä eikä ihmisiä, ja että alueella on tiedotettu lentotoiminnasta. Kauko-ohjaajan tulisi käyttää huomioliiviä ja mahdollisuuksien mukaan laittaa kyltti lentotoiminnasta. Lähtö- ja laskualue on hyvä merkitä huomiokartiolla tai lippusiimalla."

Toivottavasti tässä sentään on kyse lähinnä taajamassa tapahtuvasta lennättämisestä.  Itse en ainakaan ala metsässä mitään kartioita kantamaan.  Ja vaimoa ei kopterin lentoreitti voisi vähempää kiinnostaa.

Vaikka erilaisia sääntöjä luulisi olevan tarpeeksi, en löytänyt yksiselitteistä ohjetta sille, kuinka etäälle droonin saa maksimissaan lennättää.  Olen tähän asti pitänyt jotenkin kohtuullisena rajana 500 metrin etäisyyttä, mutta se ei varsinaisesti perustu mihinkään.

Käytännössä moni drooni ei puolen kilometrin päästäkään erotu juuri lainkaan.  Jos johonkin olisi toivonut hiukan suuntaviivoja, niin tähän!

Voisi ajatella, että asia olisi merkityksellinen jo siitäkin syystä, että jos droonia ei näe kunnolla, silloinhan se on... näköyhteyden ulkopuolella.  Ja tällöin lennättäminen ei enää ole avoin-kategorian mukaista toimintaa, vaan siihen tarvitaan lupa.