keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Back to life

Onpa hienoa olla taas terveiden kirjoissa, ainakin flunssan osalta... Sairastaminen on enimmäkseen aika tylyä hommaa, vaikka joskus onkin kiva lorvailla ilman että tarvitsee mennä töihin tai huolehtia fyysisestä kunnostaan. Toisaalta viikonkin löhöily johtaa jo varsin merkittäviin henkisiin paineisiin, joita ei voi purkaa kuin juoksemalla.

Lapaluutkin taitavat olla paranemassa, tai ainakaan en aktiivisesti enää kiinnitä niihin huomioita. Meillä on kotona jostain marketista hankittu hierova istuin, joka sattumoisin pyörittää kuuliaan juuri selässäni olevan kipukohdan ympäriltä. En tiedä, onko hieromisesta mitään terveydellistä hyötyä, mutta ainakin hieronta paljastaa sen, miten paraneminen etenee. Aiemmin hieronta teki kipeää, mutta nyt kuulien liike tuntuu lähinnä ylimääräisenä muljahteluna lapaluiden alapuolella.

Ranteessa olevaa tulehdusta yritän nyt päättäväisesti hoitaa kylmägeelin avulla. Lääkekuurin lopettaminen johti siihen, että ranteessa oleva kipu on entistä polttavampaa laatua, mutta en halua syödä lääkkeitä pelkästään kivun lievittämiseksi. Käytän kylmägeelipakkausta ranteen alla aina tietokoneella työskennellessäni ja pyrin välttämään sellaisia liikeratoja, joista ranne ei tykkää.

Kaikenlaiset syysloma-aktiviteetit jäivät nyt sairastelun vuoksi väliin, joten täytyy kai alkaa miettiä tulevaa talvea... Reilun viikon päästä pidetään Helsingissä SkiExpo 2011 -messut, jossa ajettelin poiketa. Olen monena vuotena vieraillut paitsi SkiExpossa myös keväisin järjestettävässä samanhenkisessä Retki & Bike & Fitness & Golf -tapahtumassa. Messut ovat kerta toisensa jälkeen aika identtiset, mutta tuovat silti vaihtelua arjen rutiineihin. Ja löytyyhän sieltä joskus ale-hintaista tavaraakin, reppuja tai jotain!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Elpyminen epäonnistui

Kuntoutuminen ei oikein etene... Lapaluun vieressä oleva kipupiste ei tosin tunnu yhtä pahalta kuin ennen, mutta tämä taitaa johtua vaan siitä, että nyt sain flunssan, ja kaikkiin lihaksiin koskee yhtä paljon. Rannekin on ihan entisellään, vaikka olen syönyt tulehduslääkkeitä liki kuukauden ja pitänyt töissä rannetukea. Kun nyt olen kotona, yritän vielä hoitaa sitä pyyhkeeseen käärityllä kylmäpakkauksella. Lääkkeitä en enää syö, niistä ei ollut mitään apua.

On syyslomaviikko, ja olosuhteiden johdattamana tarkoitus oli poikkeuksellisesti suunnata etelään, pääkaupunkiseudulle. Niinpä alkuviikosta tutkin Nuuksion kansallispuiston karttaa, koska en ole aiemmin käynyt sillä suunnalla. Kartan seliteosaa silmäillessäni näin ensi kerran elämässäni sanan "varaustelttapaikka" (vrt. varaustupa). Tunsin itseni maalaistolloksi, kun mieleeni ei ollut juolahtanut, että telttapaikkakin olisi puoliurbaanissa ympäristössä syytä varata etukäteen... Tarkempi tutkimus paljasti, että varaustelttapaikat on tarkoitettu isompien ryhmien käyttöön, ei niinkään yksittäisille majoittujille. Olipa hyvä, etten ehtinyt mitään pellonpuolikasta itselleni varaamaan!

Kaiken kolotuksen keskellä tosin on selvää, että ei tässä mihinkään Nuuksioon olla menossa. Vaikka kyllähän pienestä flunssasta paranee joskus nopeastikin - itse olen monesti selvinnyt yhden vuorokauden sairastamisella. Toisaalta säästyvät lomapäivät voisi käyttää ensilumien aikaankin vaikkapa Saariselällä, jonne edellisenä alkutalvenakin suunnistin. Oma mielekkyysrajani Lapin autoreissun pituuden suhteen on 4 - 5 päivää. Käytännössä toimin yleensä niin, että lähden liikkeelle Kuopiosta keskiviikkona iltapäivällä, ja ajan illan aikana Kuusamoon, josta jatkan torstaina määränpäähän. Perillä ehtii olla kolme kokonaista päivää, kunnes sunnuntaina on aika palata kotiin. Vaikka ajamista on paljon, homma jotensakin toimii. Tosin logistisesti ajatellen minun epäilemättä kannattaisi hankkia tukikohta jostain pohjoisesta.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Yritän elpyä


Talvi lähenee hyvää vauhtia, mutta minä se vaan läträän hyttysmyrkkyjen kanssa... Ranteessa ja yläselässä olevat ongelmat eivät siis ole hävinneet mihinkään; tosin ihan viime päivinä selässä oleva kipukohta on hiukan laantunut. Pitkään tuntui siltä, että vasemman lapaluun alapuolella on pingispallo, josta törröttää naula. Nyt naula sentään on kadonnut, mutta nuljahtelevasta pingispallosta en ole päässyt eroon.

Myös ranteessa oleva tulehdus pitää sitkeästi pintansa. Mikä ihme sitä ruokkii? On mahdollista, että käden pitäminen täydellisessä lepotilassa 2 - 3 viikon ajan poistaisi ongelman, mutta vaikeaahan sellaista on toteuttaa. Tulehduskipulääkkeen syöminenkin kyllästyttää, koska vatsani ei selvästikään pidä siitä. Toisaalta kohta alkaa hiihtokausi, enkä välittäisi rimpuilla kipeän käden kanssa koko talvea.

No, aika pienestä vaivastahan tässä silti on kyse; mahtuuhan sitä ihmisen elämään isompiakin ongelmia. Kipuileva käsi ei haittaa juoksemistakaan, mikä on hyvä juttu. Tänään olikin kiva juosta, kun ilmassa oli sateiden jälkeen paljon happea, ja pari välipäivää terävöitti menoa muutenkin. Huomaan silti hiihtoajatutusten jo pikku hiljaa tunkevan mieleen...

Saariselälle onkin näemmä ilmestynyt 2.7 km mittainen ensilumenlatu. Jos asuisin lähempänä, menisin ilman muuta kokeilemaan sitä, mutta ihan niin sekaisin en ole, että ajelisin nyt Kuopiosta asti Saariselälle hiihtämään. Marras-joulukuussa tilanne on varmaan jo toinen!

lauantai 1. lokakuuta 2011

Fetissejä

Luin jostain jutun siitä, miten hassuja fetissejä ihmisillä voi olla. Joillakin naisilla esimerkiksi on pakonomainen tarve hankkia komerot täyteen kenkiä... Siis kenkiä, voitteko kuvitella! Sitten kaapeissa on kymmeniä kenkäpareja, joita useimpia hädin tuskin koskaan käytetään. Tosi outoa sellainen.

Minäpä ostin tänään uuden rinkan! Tai oikeastaan kutsun sitä repuksi, sillä vaimoni on kieltänyt minua ostamasta uusia rinkkoja, koska meillä muka on niitä jo tarpeeksi. Lielahden Sportia-Pekan (Tampereella) alennusmyynnistä mukaan tarttui Osprey Exos 46, joka on kevyt (1 kg) kantolaite lähinnä päiväretkiä ja parin yön kesäretkiä varten.

Kovin ihmeitä ei 46-litraiseen säkkiin mahdu, mutta asiaa tarkemmin tutkimatta arvioisin Exosin syövän ainakin Voimaliskon, Haglöfs Goga 1S:n ja Thermarest ProLite Smallin. Kaikki yhteensä vain hiukan yli 3 kg! Lisäksi vähän ruokaa, vaatetta, keitin ja maltillisesti muita varusteita. Helposti alle kymmenen kilon paketti, sanoisin.

Exos pääsee hyvään kotiin ja olen varma, että se tulee viihtymään tulevilla retkillämme! Niitä odotellessa Exosille komerossa pitävät seuraa sen uudet kaverit Halti Zero 3, Halti Zero 30, Deuter Futura Vario Pro 38, Haglöfs Matrix 60, Haglöfs OXO 65, Fjällräven Råstu 65, Fjällräven Kajka 85, Haglöfs OXO 70, Haglöfs OXO 70 Q ja Osprey Kestrel 68. Ja varmaan muutama muukin, jonka olen jo unohtanut...

Exosia hiplatessani sain hyvän vireen päälle, joten ostin samalla myös Esbitin spriipaloja käyttävän todella kevyen polttimen sekä Gerberin miniveitsen. Lisäksi hankin Thermarest ProLite Smallista paksumman (3.8 cm vs. 2.5 cm) version, jonka löysin erinomaisen laajan retkeilytuotevalikoiman omaavasta Kalevan Prismasta. Paksummalla alustalla en niinkään tavoittele lämpimyyttä - se on helppo saavuttaa ylimääräistä solumuovia käyttäenkin - vaan pehmeyttä, koska kova nukkuma-alusta saattaa olla yksi syy tämänhetkisiin niskakipuihini.

Voi olla, etten enää tänä syksynä ehdi kokeilla Exosia yöretkillä, mutta jääpähän sitten testattavaa ensi kesällekin. Tosin onhan koululaisillakin vielä lokakuussa syyslomansa, ehkä samassa yhteydessä voisi itsekin huilata pari päivää.