maanantai 31. joulukuuta 2012

Hiihtelyä taajamassa

Joulun ja uudenvuoden välipäivät ovat edenneet mukavasti suksien päällä. Mihinkään kauemmas ei tullut lähdettyä, joten päätimme tutustua Kuopion latutarjontaan. Tilanne vaikuttaa vuodenaikaan nähden hyvältä, osa jääladuistakin on jo avattu. Lunta ei millään kulmalla ole ylenpalttisesti, mutta yleensä riittävästi ainakin luisteluhiihtoa ajatellen.

Olen Kuopiossa hiihtäessäni tavannut aina lähteä liikkeelle kotiovelta, koska en pidä ajatuksesta, että harrastuksen vuoksi pitäisi ensin hakeutua jonnekin. Nytkin ponnistimme aluksi lähimaastoon, jossa hyväkuntoista latua oli kuitenkin tarjolla aika vähän. Niinpä autoilimme seuraavana päivänä keskustaan ja suuntasimme Väinölänniemen ympäri kulkeville jääladuille. Kävelijät eivät selvästikään olleet vielä hoksanneet uusia latuja, koska latupohja oli melko hyvässä kunnossa. Jäälle oli tosin paikoin noussut vettä, mutta muuten hiihtäminen oli mukavaa.

Kuopion monipuolisimmat ladut löytyvät kuitenkin Puijolta, jonka reitistö muodostaakin melkoisen labyrintin. Puijon ladut ovat hyväkuntoisia ja alueella on runsaasti P-paikkoja, joten hiihtämään on helppo lähteä. Toisaalta maasto on varsin mäkistä, mikä ainakin näin alkukaudesta tuntuu luistelijan reisissä. Metsäisessä maastossa tuuli ei onneksi kiusaa samalla tavalla kuin jäällä hiihdettäessä.

Teimme pari lyhyttä lenkkiä Puijon hiihtostadionilta käsin. Itse olen vain pari kertaa suksinut alueen läpi, joten risteyskohdissa olevia latukarttoja piti tuijottaa tämän tästä. Hienot ladut saivat minut miettimään, miksi en hiihdä Puijolla useammin. Ehkä ajatus auton käynnistämisestä hiihtämisen vuoksi epäillyttää. Sitten kun kaupungin latuverkko on täydessä laajuudessaan, Puijolle toki pääsee hiihtäenkin.

torstai 27. joulukuuta 2012

Taistoihin tiemme kun käy

Joulun aikana Kuopioonkin pölähti muutama sentti lunta. Se tekee hyvää latupohjille, jotka alkavat olla hiihdettävässä kunnossa, vaikka ylläpitosivustolla vielä varoitetaankin laduilla olevista hiekkakohdista. Etelässä asiat taitavat olla paremmin, koska radiossa kerrottiin, että Suomen runsaslumisin paikka on tällä hetkellä Helsinki-Vantaan lentoasema.

Latukarttaa silmäillessä mieleen muistuu myös se, mitä kaupungissa hiihtäminen käytännössä tarkoittaa. Latujahan ei voi tehdä minne tahansa, joten ne usein ajetaan kovapohjaisille kävelyreiteille. Tämä tunnetusti johtaa ristiriitoihin hiihtäjien ja kävelijöiden välillä. Olen itsekin joskus (hiihtäjänä) väistellyt ladulla kulkevia kävelijöitä ja harmitellut kuoppaiseksi poljettua latupohjaa.

Mutta miksi ladulla sitten kävellään, vaikka se on yksiselitteisesti kiellettyä? Yleensä perustelut liittyvät verojen maksamiseen tai siihen, että samaa reittiä tulee kuljettua kesäisinkin ("Mitäs tekevät ladun minun kävelyreitilleni!"). Itse näen asian hiukan eri tavalla. Ehkäpä muutama rinnastava esimerkki valaisee asiaa:
K: "Onpa tuo laskettelurinne hienossa kunnossa; kirkkaat valot ja kaikki... Eiköhän haeta pulkat varastosta ja lähdetä mäkeen, eiksje?"
V: Älkää lähtekö. Rinne on tarkoitettu laskettelijoiden käyttöön, eikä siinä saa laskea pulkalla. Pulkkamäet on merkitty erikseen.

K: "Kylläpä golf-kentän nurmi näyttää sateen jälkeen upean vihreältä... Kaipa siellä voi vähän sladitella mopolla, kun kentällä ei nyt ole pelaajiakaan?"
V: Ei voi. Kenttä on tarkoitettu vain golfareiden käyttöön, ja mopolla ajaminen turmelee nurmen.

K: "Olen monena kesäiltana istuskellut kavereiden kanssa koulun viereisessä kaukalossa. Siinä on virvokkeita nautittu ja taidettiinpa kerran grillata makkaraakin. Joulukuussa kaupunki jäädytti kaukalon. Voimmeko edelleen kokoontua kaukaloon piknikille?"
V: Ette voi. Talvisin kaukalo on tarkoitettu luistelijoille, ja olisitte vain heidän tiellään.

K: "No höh... Lähimetsään on ilmestynyt aidattu alue ja kylttejä, joissa lukee 'Koirapuisto'. Tottapa alueella voi edelleen pitää viikonloppuisin ulkoilmabileitä?"
V: Ei voi. Koirapuisto on alue, joka on tarkoitettu koirien ulkoiluttamiseen ja jossa koirat voivat juosta vapaana.

K: "Oh, motari on saanut uuden päällysteen... Taidanpa irrottaa Massey Fergusonista kuomun ja käydä kokeilemassa, paljonko massikka kulkee sileällä asfaltilla! Kai siinä oikeanpuoleisella kaistalla voi vähän kiihdytellä?"
V: No ei voi. Moottoritiellä ei saa ajaa traktorilla, joten ehkäpä kiihdyttelet jossain muualla.
Ladut on tarkoitettu hiihtäjien käyttöön. Olen aivan varma, että kaupungista löytyy muitakin kävelijöille soveltuvia reittejä, jotta latupohjia pitkin ei ole pakko kulkea. On myös huomattava, ettei latu-urien välissä olevalla, luisteluhiihtäjille tarkoitetulla alueellakaan ole syytä kävellä. Muhkurainen latupohja haittaa itse asiassa eniten luisteluhiihtäjiä, koska luistellessa tasapainon säilyttäminen on tärkeää.

Latuja ei tehdä kävelijoiden kiusaksi vaan siksi, että suomalaisilla olisi talvisin mahdollisuus harrastaa useimmille soveltuvaa liikuntamuotoa. Kaikista talvilajeista juuri hiihdon aloituskynnys lienee kaikista matalin: se soveltuu kaikenkäisille ja -kuntoisille, eikä edellytä suuria taloudellisia ponnistuksia. Siksi olisi toivottavaa, ettei osa ihmisistä tekisi tahallaan kiusaa niille, jotka haluavat tästä mahdollisuudesta nauttia.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kotoinen joulu

Vuosi 2012 alkaa olla ehtoopuolella. Jäljellä on enää jouluun ja uuteenvuoteen liittyvät vapaapäivät, jotka tällä näkymin vietetään kotosalla. Olemme monena vuotena viimeistään välipäivinä ajelleet Lappiin, mutta nyt en ole onnistunut löytämään meille kohtuuhintaista majoitusta. Etenkin hotellien hintataso on tähän aikaan vuodesta korkea, mikä hillitsee intoa lähteä pitkälle ajomatkalle.

Hotelleihin tuntuu silti riittävän väkeä, koska monet niistä ovat ainakin online-varaussivustojen mukaan täynnä. Suuri osa vieraista lienee ulkomaalaisia, joilla riittää maksukykyä suomalaisia enemmän. Tämä osaltaan pitänee hintatasoa yllä ja heikentää paikallisten mahdollisuutta varata samoja lomia.

No, ehkäpä tarjolle tulee vielä äkkilähtöjä tai muita erikoistarjouksia. Ja vaikka ei tulisikaan, tänä jouluna hiihtäminen näyttäisi onnistuvan Kuopiossakin. En ole toistaiseksi uskaltautunut lähiladuille, mutta jos joulunpyhien jälkeen sataa luvatusti lunta, olosuhteet lienevät kelvolliset ainakin luisteluhiihtoa ajatellen.

Kylmään on jo sen verran tottunut, ettei pakkanen isommin haittaa juostessakaan. Olen yleensä pitänyt pakkasrajana -20 C:tä, mutta sekin on lähinnä psykologinen raja. Hankalinta talvijuoksemisessa on se, että vaatteiden pukeminen, riisuminen ja kuivaaminen on työläämpää kuin kesällä. Lisäksi varsinkin kasvojen suojaamiseen täytyy kiinnittää enemmän huomiota. Riittävän paksu kypärämyssy varsinaisen juoksupäähineen alla on hyvä varuste, eikä villashortseistakaan ole kovimmilla pakkasilla haittaa.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Paluu arkeen

Itsenäisyyspäivän pidennetty viikonloppu on takana. Oli kiva päästä kesätauon jälkeen taas suksille, mutta ajomatka pohjoiseen tuntui talvinopeusrajoitusten vallitessa pitkältä. Asiaa ei helpottanut sekään, että päivän lyhyyden vuoksi iso osa matkasta piti ajaa pimeässä.

Olin ennakkoon hiukan epäillyt, mahtaako Ylläksellä olla tarpeeksi lunta maastohiihtoa ajatellen. Pysyvä lumihan tuli tänä vuonna melko varhain, mutta marraskuun loppupuolen lauhat päivät verottivat lumen määrää pohjoisessakin. Kun uutta lunta ei heti satanut lisää, ei latujen ylläpitäjäkään voinut kuin harmitella tilannetta omassa päiväkirjassaan.

Itsenäisyyspäivään mennessä lumitilanne oli kuitenkin kohentunut, eikä lumikerroksen ohuutta enää huomannut kuin siitä, että osa metsäladuista oli hieman kumpareisia. Jääladut tosin puuttuivat vielä, mutta Ylläksellä hiihdettävää riittää ilman niitäkin.

Hiihtokilometrejä kertyi mittariin 50 - 60 km verran. Menin tällä kertaa kaikki lenkit luistellen. Perinteisen tyylin suksetkin olivat matkassa, mutta koska pakkanen ei missään vaiheessa yltynyt pahaksi, niitä ei tullut käytettyä. Kun vaimokin lopulta antoi periksi ja alkoi harjoitella vapaata tyyliä, valaistua latua suksittiin useammankin kerran.

Ylläs tarjoaakin hyvät mahdollisuudet monenlaiseen hiihtoharjoitteluun. Vaikka itse sivakoimme enimmäkseen tasaisessa maastossa, kertyi Kotamajan lenkillä nousumetrejäkin ihan mukavasti. Viimeisen päivän iltana päädyin vielä hinkkaamaan Ylläksen rinnettä ylös (ns. "Isometsän nousu"), mikä viimeistään sai jalat laulamaan. Ei se mäki ihan yhtäsoittoa mennyt, mutta kun muutaman valotolpan välein pysähtyi haukkomaan happea ja toistelemaan Isä meidän -rukousta, tuli viimeinen tolppakin lopulta vastaan.

Harmillista on, että vasen käsi meni hiihtäessä huonompaan kuntoon. Ranne on entiseen tapaan kipeä, mutta nyt rystysiin kehittyi uusi vika. Etu- ja keskisormen takana on kireän oloinen säie, joka narisee ja tuntuu aralta. Lieköhän niin, että joku kädessä oleva jänne on leikkauksen jälkeen jäänyt epäsuotuisaan asentoon ja sitten rasituksen myötä tulehtunut? Ehkäpä lepo auttaa tähän.

torstai 6. joulukuuta 2012

Latu on auki

Hiihtokausi oli vielä avaamatta, ja loppuviikolle osunut itsenäisyyspäivä houkutteli hakeutumaan latureittien varrelle. Niinpä päätimme ajella Ylläkselle - tarkemmin sanoen Äkäslompoloon - jossa latuja on avoinna jo yli sadan kilometrin verran. Matkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Oulun Holiday Inniin, josta on selvästikin tulossa puolimatkan suosikkihotellimme.

Saavuimme Ylläkselle hyvissä ajoin itsenäisyyspäivänä. Pienoinen yllätys oli se, että Äkäslompolossa oli jo aika paljon turisteja, varsinkin brittejä. No, nyt jos koskaan Suomi todella tarvitsee rahaa tuovia matkailijoita.

Huoneen saatuamme ponnistimme saman tien ladulle. Talven ensihiihto tuntuu aina kiehtovalta, ja tällä kertaa tarjolla oli myös ylimääräistä ohjelmaa, koska vaimo oli päättänyt harjoitella luisteluhiihtoa. Itseäni taas mietitytti, kuinka leikattu ranne kestäisi hiihtämistä.

Pakkaslukemat olivat Ylläksellä jokseenkin maltilliset (-14 C), mutta lämpötilaero tunturin ja Äkäslompolon kylän välillä oli suuri, minkä huomasi varsinkin alamäkeen laskiessa. Muuten hiihto sujui kesätauon jälkeen hyvin, ja vaimokin tuntui saavan otteen luistelutyylistä.

Operoitu käsi sen sijaan tuotti pettymyksen. Olin varovasti toivonut, ranne ei enää oireilisi hiihdettäessä, koska leikkaus oli helpottanut tietokoneella työskentelyäkin. Kipu kuitenkin yltyi hiihdon aikana, ja jouduinkin moneen otteeseen säätämään sauvojen hihnoja. Minun selvästikin täytyy vielä keskustella asiasta lääkärin kanssa.

Mutta nyt ei ole aika murehtia. Tänään juhlitaan itsenäisyyttä ja huomenna hiihdetään taas, tarvittaessa vaikka Buranalla doupaten.