lauantai 25. toukokuuta 2013

Peurajärvi blues

Aurinkoisia viikonloppuja tuntuu nyt alkukesästä riittävän. Viikko sitten tehdyn Hiidenportti-vierailun jälkeen mieleen jäi kytemään ajatus poiketa Peurajärvellä, joten sen vuoro oli nyt.

Lähdimme aamulla ajamaan kohti Nurmesta, josta edelleen jatkoimme Kuhmoon johtavalle tielle. Peurajärvelle pääsee myös Hiidenportille menevältä Valtimo-Kuhmo -tieltä, mutta soratietä täytyy molemmissa tapauksissa kyntää jokseenkin saman verran.

Peurajärvellä on kaksi merkittyä reittiä, joille molemmille pääsee kätevästi Iso-Valkeisen pysäköintialueelta. Mäntyjärven ympäri kulkeva polku on helppo, mutta maisemiltaan aika tavanomainen - enimmäkseen mäntymetsää siis. Iso-Valkeisen kiertävä reitti komeine harjuineen on hienompi ja sen varrella on useita laavuja tai nuotiopaikkoja, joista erityismaininnan ansaitsee kirkasvetisen Hakolammen rannalla sijaitseva tulipaikka.



Peurajärven virkistysalue taitaa paljolti olla karavaanareiden ja matkailuautoilijoiden suosiossa. Sen jälkeen kun alueelle johtava soratie on lusittu, valittavana onkin useita hienoja leiriytymispaikkoja, eikä majoittuminen maksa mitään. Näin toukokuussa muita matkailijoita ei ollut ruuhkaksi asti, mutta myöhemmin kesällä tilanne voi olla toinen. Reppumatkailijan kannalta katsottuna luonto näyttää erämaiselta, mutta ei siis välttämättä ole sitä.

Päiväretkillä syntyy joskus pieniä innovaatiota. Lounastauolla havaitsin, että jos retkimuonapussiin laittaa hiukan liikaa vettä, lopputuloksena olevan vetisen soosin voi kätevästi nauttia sämpylän välissä. Sämpylä imee ylimääräisen nesteen helposti, jolloin yhdestä muonapussista riittää syötävää 2 - 4 hengelle. Ja mikä parasta, lopputulos on parhaimmillaan jopa maukasta!

Kokonaisuudessaan Peurajärvestä jäi positiivinen mielikuva. Maasto oli mukavaa kulkea ja varsinkin alueen eteläosan harjumaisemat olivat hienoja! Jos Peurajärven ja Hiidenportin alueet yhdistää toisiinsa, merkattuja reittejä riittää useammankin päivän ajaksi.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Ensiaskeleet

Aurinkoinen viikonloppu houkutteli ulos ja kesän ensimmäiselle patikointiretkelle. Kohteeksi valikoitui meille ennestään tuntematon Hiidenportin kansallispuisto. Kaavailimme ensin lähtevämme puistoon yhden yön retkelle, joka kuitenkin vaihtui muiden kiireiden vuoksi päivävierailuksi.

Hiidenporttiin ei ole Kuopiosta kovin pitkä matka (200 - 250 km), mutta sinne menevän tien kunto oli arvoitus. Tarkoituksemme oli lähteä liikkeelle Palolammen pysäköintipaikalta, jota päätimme tavoitella Valtimo-Kuhmo -maantien suunnasta. Valinta oli vähän huono, koska menomatkalla soratietä täytyi köryyttää 40 - 50 kilometrin verran. Sinänsä tie oli hiekkatieksi hyväkuntoista, mutta Sotkamo-Kuhmo -tien kautta (jota ajoimme paluumatkalla) päällystettyä tietä olisi riittänyt pidemmälle.

Ajattelimme patikoida Palolammelta Kitusenlammelle ja takaisin, mistä syntyisi mukava rengaslenkki. Menomatkan kuljimme Kovasinvaaran taloaution (onpa hassu sana) kautta. Vaaran päällä oleva niitty olikin auringonpaisteessa oikein viehättävä! Opastaulu tiesi kertoa, että niitty ei ole kasvanut umpeen, koska vaaralla on menneinä vuosikymmeninä vietetty syntistä elämää. Ilmeisesti maassa on kieriskelty vähän liikaakin.

Hiidenportin päänähtävyys on kuitenkin rotkomainen kanjoni, joka muistuttaa Hossasta löytyvää Julmaa Ölkkyä. Polku kulkee melko lähellä kanjonin reunaa, mistä syystä kulkijoiden turvaksi on paikoin viritetty kaiteenomainen suojaköysi. Toki köysi ohjaa kävelijöitä kauemmaksi reunasta, mutta ainahan luonnossa liikkuessa täytyy katsoa, mihin jalkansa astuu. Pieni erikoisuus oli se, että rotkon pohjalla oleva lampi oli vielä paikoin jäinen.

Kitulanlammen laavu sijaitsee hienolla paikalla kapeahkon niemen kärjessä. Luontaisia telttapaikkoja ei kivikkoisessa niemessä ole kovin montaa (ehkä 2 - 3), mutta paikalle on tuotu muutama laveri, joiden päälle telttansa voi myös virittää. Kitulanlammella on mukava ruokailla, koska nuotiopaikan lisäksi aurinkoisesta niemestä löytyy hirsinen ruokapöytä.



Paluureittimme takaisin Palolammelle kulki Porttilammen kautta. Tällä puolella rotkoa maasto oli kivikkoisempaa ja hitaampaa kulkea kuin menomatkan metsäinen seutu. Matka ei kilometreissä mitaten ollut pitkä, mutta ruokailun jälkeen juomavettä kului helteisessä säässä paljon. Onneksi sitä oli myös runsaasti mukana.

Hiidenportista löytyisi enemmänkin polkuja kuljettavaksi ja se on yhteydessä puiston kaakkoispuolella olevaan Peurajärven alueeseen, joka myös vaikuttaa mukavalta. Peurajärveen lienee syytä tutustua tarkemmin.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Amerikan tyyliin

Käydessäni muutama viikko sitten Lidlissä ruokaostoksilla mukaan tarttui jotain sellaista, jota en ollut aiemmin ostanut, nimittäin maapähkinävoita. Kyseessähän on varsinkin Yhdysvalloissa suosittu tuote, jota käytetään paitsi levitteenä leivän päällä myös muussa ruoanvalmistuksessa. Lidlistä ostamani 93% pähkinöitä sisältävä voi ei tosin kelpaisi amerikkalaisille, koska Wikipedian mukaan maapähkinävoin täytyy Yhdysvalloissa sisältää 95% maapähkinää. Mutta hyvää se on silti. Suorastaan pelottavan hyvää, varsinkin liukuvoiteena pekonisämpylöiden välissä.

Näin kesäkauden lähestyessä aloinkin miettiä, mahtaisiko maapähkinävoi soveltua retkikäyttöön. Tuotehan sisältää runsaasti energiaa (658 kcal/100 g, rasvaa 59%) ja säilyy ilmeisen hyvin, koska purnukkaa ei tarvitse säilyttää jääkaapissa. Äkkiseltään tuntuisi, että sillä voisi - ainakin vaihtelun vuoksi - korvata juuston ja metwurstin, jota yleensä tulee leivän päälle aseteltua.

Maapähkinävoita myydään isoissa lasipurkeissa, joten tavara pitäisi rinkkaa varten pakata pienempään muovirasiaan. Voi on melko kiinteän oloista, joten se tuskin muuttuu nestemäiseksi heti ensimmäisenä hellepäivänä.