Lähdimme aamulla ajamaan kohti Nurmesta, josta edelleen jatkoimme Kuhmoon johtavalle tielle. Peurajärvelle pääsee myös Hiidenportille menevältä Valtimo-Kuhmo -tieltä, mutta soratietä täytyy molemmissa tapauksissa kyntää jokseenkin saman verran.
Peurajärvellä on kaksi merkittyä reittiä, joille molemmille pääsee kätevästi Iso-Valkeisen pysäköintialueelta. Mäntyjärven ympäri kulkeva polku on helppo, mutta maisemiltaan aika tavanomainen - enimmäkseen mäntymetsää siis. Iso-Valkeisen kiertävä reitti komeine harjuineen on hienompi ja sen varrella on useita laavuja tai nuotiopaikkoja, joista erityismaininnan ansaitsee kirkasvetisen Hakolammen rannalla sijaitseva tulipaikka.
Peurajärven virkistysalue taitaa paljolti olla karavaanareiden ja matkailuautoilijoiden suosiossa. Sen jälkeen kun alueelle johtava soratie on lusittu, valittavana onkin useita hienoja leiriytymispaikkoja, eikä majoittuminen maksa mitään. Näin toukokuussa muita matkailijoita ei ollut ruuhkaksi asti, mutta myöhemmin kesällä tilanne voi olla toinen. Reppumatkailijan kannalta katsottuna luonto näyttää erämaiselta, mutta ei siis välttämättä ole sitä.
Päiväretkillä syntyy joskus pieniä innovaatiota. Lounastauolla havaitsin, että jos retkimuonapussiin laittaa hiukan liikaa vettä, lopputuloksena olevan vetisen soosin voi kätevästi nauttia sämpylän välissä. Sämpylä imee ylimääräisen nesteen helposti, jolloin yhdestä muonapussista riittää syötävää 2 - 4 hengelle. Ja mikä parasta, lopputulos on parhaimmillaan jopa maukasta!
Kokonaisuudessaan Peurajärvestä jäi positiivinen mielikuva. Maasto oli mukavaa kulkea ja varsinkin alueen eteläosan harjumaisemat olivat hienoja! Jos Peurajärven ja Hiidenportin alueet yhdistää toisiinsa, merkattuja reittejä riittää useammankin päivän ajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti