Rajaa hipoen

Petkeljärvelle vai Talaskankaalle? Retkikohteen valinta on joskus hankalaa, kun suuri osa lähipoluista on jo koluttu, eikä yhden päivän aikana ehdi kovin etäälle. Petkeljärvi kiinnosti eniten, mutta sijaitsi suunniteltu lenkki huomioiden sittenkin liian kaukana. Talaskangas on hiukan lähempänä, mutta ajatus suoretkestä helteisenä päivänä - hyttystenkin ehkä jo herättyä - lakkasi lyhyen mietiskelyn jälkeen kiehtomasta.

Lopulta kisan voitti Pisan luonnonsuojelualue. Pisalla on käyty ennenkin, mutta edellisestä kerrasta on aikaa yli kymmenen vuotta, ja paikka on sopivan ajomatkan päässä. Siispä suuntasimme kohti Lastukosken pysäköintipaikkaa, josta on helppo nousta Pisanlammen kiertävälle rengasreitille.

Pisan tärkeimpiä nähtävyyksiä on vaaran päällä sijaitseva Täyssinän rauhan rajakivi, johon Ruotsin ja Venäjän edustajat muinoin raapustivat omat merkkinsä. Kiven lähellä on näkötorni, joka tarjoaa kohtuulliset näkymät joka suuntaan. Sanovat, että Puijon tornikin näkyisi, mutta itse en huomannut sitä näköpiiriini etsiä. Mikäli takavuosien muistikuviin on luottamista, näköalat olivat aiemmin paremmat, koska tornia ympäröivät puut olivat matalampia.



Pisanvaara on kiva paikka, mutta Pisanlammen reitti ei ole maisemiltaan erityisen hehkeä. Suuri osa polusta kulkee ryteikköisessä sekametsässä, jossa tunturiorientoitunut ihminen ei tunne oloaan kotoisaksi. Suositeltua kulkusuuntaa noudattaen reitin parhaat palat onneksi säästyvät loppuosuudelle. Vaaran laelta löytyvät vuosisatojen takaiset kivikaiverrukset ovat myös mielenkiintoisia.

Hyttyset inisivät jo siellä täällä, varsinkin kosteikkojen läheisyydessä. Suurta kiusaa niistä ei vielä ollut, mutta arvatenkin tilanne muuttuu huonompaan suuntaan lähiviikkojen aikana.