Makuupusseiksi valittiin kilon painoiset untuvapussit, vaikka hiukan kevyemmilläkin olisi varmaan pärjätty - sääennusteiden mukaan yölämpötilat pysyttelisivät +5 C:n yläpuolella. Myöskään majoitetta ei haluttu liikaa tuunata, joten matkaan lähti Nallo 2. Vauden Power Lizard olisi ollut kilon kevyempi ja periaatteessa kahden hengen teltta, mutta herääminen Voimaliskossa sateisena aamuna kahdestaan vaimon kanssa on jo ajatuksena haastava.
Ilmanvaihto ei liene Nallonkaan kehutuimpia ominaisuuksia, mutta enpä tämän reissun perusteella osaa sitä moittiakaan. Vaikka kahtena yönä satoi vettä, sisäteltta oli aamuisin täysin kuiva. Toki jalkopäässä (maanrajassa) olevat tuuletusaukot oli rullattu auki, ja teltta oli mahdollisuuksien mukaan pystytetty tuulen suuntaisesti, mutta joka tapauksessa ero vaikkapa Voimaliskoon on merkittävä.
Viime kesänä ostamani 58-litrainen Osprey Exos osoittautui jo edellisellä Saariselän vaelluksella hyväksi kantolaitteeksi. Niinpä otin sen nytkin mukaan, ja jotta vaimo pääsisi liikkeelle samalta viivalta, hänellekin hankittiin oma Exos (tosin S-kokoinen eli 55-litrainen versio). Jo yksistään tällä valinnalla taakka keveni liki kaksi kiloa isompaan rinkkaan verrattuna.
Exosit riittivät hyvin näin lyhyelle vaellukselle. Yhteiset tavarat jaettiin niin, että minä pakkasin reppuuni teltan, keittimen ja kaasun, ja vaimo puolestaan kantoi suurimman osan ruokatarvikkeista. Solumuovialustaa, crocseja ja vaellussauvaa lukuunottamatta kaikki tavarat pakattiin repun sisäpuolelle. Rinkkojen lähtöpainoja ei punnittu, mutta arvelisin niiden olleen 11-13 kilon paikkeilla.
Kun telttailee tupien läheisyydessä, voi hyödyntää veroina maksamaansa kaasua. Tällä reissulla kävikin ensi kertaa niin, että mukana ollut retkikeitin oli täysin turha, koska sekä illallinen että aamiainen tehtiin aina tuvassa. Jos oman keittimen kaasuineen olisi jättänyt rinkasta pois, painoa olisi kertynyt 900 grammaa vähemmän. Kynnys lähteä liikkeelle ilman keitintä on melko korkea, mutta seuraavalla tupakierroksella reppuun voi ainakin pakata pienemmän kattilan ja kaasupullon.
Uutena varusteena oli tällä kertaa mukana Samsung Xcover 2, jota käytin lähinnä kamerana. Tuoreemman käyttöjärjestelmäversion myötä käytettävyys on hiukan parantunut, mutta vaelluksella tärkeä ominaisuus eli akun kesto tuntuu puolestaan heikentyneen. Vaimolla oli matkassa Xcoverin vanhempi malli, mikä mahdollisti pienen vertailun. Puhelimet ladattiin ennen patikointia täyteen ja asetettiin sitten lentotilaan (Flight Mode). Puhelimia käytettiin lähes yksinomaan valokuvien ottamiseen, ja ne säädettiin käyttämään samaa kuvatarkkuutta.
Neljän päivän jälkeen vanhemman Xcoverin akkumittari näytti edelleen täysiä palkkeja, mutta Xcover 2:sen varaus oli tippunut neljänneksen. Toki testi oli tällaisenaan varsin epätieteellinen (puhelimilla otettujen kuvien määrä ei esimerkiksi ollut sama), mutta vaikuttaa siltä, että pidemmillä vaelluksilla Xcover 2 tarvitsee kaverikseen toisen akun. Sellaisia ei vaan vielä taida olla saatavana.
Toinen itselleni uusi varuste oli muovinen karttatasku... Siis sellainen, joka suojaa paperikarttaa sateelta. Olen aiemmin säilyttänyt karttaa takin tai housujen taskussa ja kaivanut kartan aina tarvittaessa esille. Sateellahan homma ei toimi alkuunkaan, ja tuulisessa tunturissakin kartan avaaminen kerta toisensa jälkeen on vaivalloista. Kaulassa pidettävä karttatasku ratkaisee molemmat ongelmat. En tiedä, miksi olen sinnitellyt ilman sitä näinkin pitkään.
Muonapuoleen ei tällä kertaa liittynyt uusia innovaatioita. Pähkinävoin käytettävyys jäi edelleen testaamatta, koska en tähän hätään löytänyt sille sopivan pientä purkkia. Jos nyt retkellä jotain testattiin, niin parhaat päivänsä nähneitä retkiruokapusseja sitten. Kaikki meni eikä mitään tullut takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti