Puistossa

Meillä taisi lopulta olla onnea. Alun perin kovin vetisiltä vaikuttaneet sääennusteet kääntyivät viime hetkellä poutaisiksi, mikä johdatti meidät kesän ensimmäiselle vaellukselle UKK-kansallispuistoon. Muitakin kohteita harkittiin, mutta Saariselkä tuntui tähän hätään helpoimmalta kohteelta.

Retken lähtöpaikkaa mietimme hetken. Koska tavoitteena oli yltää Saariselän isoille tuntureille, ei Kiilopää aikarajoitteet huomioiden tullut kyseeseen. Ainoa mielekäs vaihtoehto oli oikeastaan Aittajärvi, josta viime syksynäkin lähdin omalla vaelluksellani liikkeelle.

Aittajärven soratietä (30 km suuntaansa) on vähän ikävä ajaa. Niinpä harkitsimme ensin, että siirrymme Aittajärvelle taksilla ja kävelemme sitten tuntureiden kautta takaisin Kiilopäälle. Lopulta kuitenkin päädyimme ajamaan sinne omalla autolla, koska rengasreitti mahdollistaisi useamman tunturipäivän. Eikä taksimatka olisi ihan ilmainenkaan ollut - Kiilopäällä tapaamamme taksikuski arveli hinnaksi 120 €.

Itse en halunnut retkestä viime syksynä tekemäni reissun toisintoa, joten lähdimme kulkemaan Suomun vartta pitkin Porttikosken suuntaan. Ensimmäisen yön vietimme Porttikosken autiotuvan läheisyydessä seuranamme pari muuta vaeltajaa. Ruuhka ei siis kiusannut, vaikka Aittajärven P-alueella olleet kaksi bussia ja kymmenisen henkilöautoa olivatkin ennakoineet muuta.

Toisena päivänä patikoimme Suomun vastakkaista rantaa kohti Sotavaaranojaa, josta edelleen jatkoimme Maantiekurua pitkin Luirojärvelle. Luirolla sentään oli enemmänkin telttailijoita, mutta busseilla Aittajärvelle tulleet rippikoululaiset ja partiolaiset olivat jo ehtineet siirtyä toisaalle.

Kolmas päivä toi tullessaan uudenlaiset maisemat, kun nousimme Sokostin kautta Saariselän tuntureille. Sokosti (718 m) ei ehkä ole maailman töppäreistä merkittävin, mutta tarjoaa kuitenkin muikean näköalan itäisen Lapin yli. Sokostilta matka jatkui Riitelmäpäiden ja Lumipään kautta kohti Ukselmapäätä, josta laskeuduimme Paratiisikuruun ja patikoimme edelleen Sarviojalle yöksi.

Viimeisen retkipäivän ohjelmassa oli paluu Aittajärvelle. Aluksi kiipesimme Kaarnepään ja Kuotmuttipään yli, ja loppumatkan taitoimme Maantiekurua pitkin kohti Suomun rantaa. Suomun ylitys onnistui helposti, ainakin vaellussauvoja tukena käyttäen.

Kaiken kaikkiaan retki onnistui hyvin. Kovin aurinkoiseksi sää ei yltynyt missään vaiheessa, mutta sateetkin olivat maltillisia ja ajoittuivat pääosin yöaikaan. Myös hyttysten määrä oli siedettävä, mikä tosin osittain oli tuulisen sään ansiota.