keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Luukut auki

Tänään on ollut matkan toistaiseksi hienoin päivä. Jo aamulla tuuli oli tyyni, pakkasta vain muutama aste ja taivas aurink^H^H^H^H^H^Hpilvetön. Kun Elämänluukun latukahvilakin oli juuri avattu, lähdimme aamiaiskoomasta selvittyämme hiihtämään kohti Kukaslompoloa.


Hiihtäminen tuntuu muutaman päivän harjoittelun jälkeen ihan hyvältä, vaikka reisistä puuttuukin vielä voimaa. Sen sijaan kaikkien hiihtämiseen liittyvien oheistoimintojen yhteistoiminta ei ole ihan saumatonta.

Hiihtotekniikka on hallussa, samoin juomapullon ja kännykkäkameran käyttö. En kuitenkaan pysty operoimaan kaikkia yhtä aikaa, vaikka käsien ja jalkojen määrä siihen periaatteessa riittäisikin.


Jos esimerkiksi yritän hiihtäessäni kuvata kameralla, kaadun hyvin suurella todennäköisyydellä nenälleni. Samaan aikaan tapahtuvaa nesteytystä en tässä vaiheessa voi edes ajatella. No, ehkä keväämmällä kaikki sujuu jo paremmin.


Tästä eteenpäin uudenvuodenaattomme todennäköisesti etenee paikalliseen tapaan, eli tiedossa on jöpötystä Jounin Kaupan pihalla muiden ampumia raketteja odotellen.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Testipäivä

Tänään sai luvan olla se päivä, kun ensimmäisen kerran kokeilen joulukuun alussa ostamiani Yoko YXR Skating Mini -suksia.

Suksien testaaminen on työlästä puuhaa, joten lähdimme liikkeelle aamulla jo ennen auringon nousua. Testi sisälsi hiihtämistä eri muodoissaan: puhinaa tasaisella, suhinaa alamäessä ja ähinää ylämäessä.

Mitä sitten päivän aikana tarttui haaviin? Jo ensimetreillä selvisi, että Yokojen suuntavakaus on hyvä, enkä tässä suhteessa havainnut eroa normaalimittaisiin suksiin.

Sen sijaan luisto-ominaisuudet eivät ole aivan pidempien suksien tasoa. Taivaalta leijaili hiljakseen uutta lunta, mutta tämä tuskin yksin selitti sitä, että meno tuntui varsinkin tasaisella hiukan nihkeältä (suljimme pois sen mahdollisuuden, että asia jotenkin liittyisi testaajan kuntoon). Tuntumaa vahvisti sekin seikka, että alamäissä vaimo lasketteli aivan suksieni kannoissa kiinni, vaikka tavallisesti oma laskuvauhtini on kovempi.

Toisaalta ylämäessä suksen pienempi paino kompensoi tehokkaasti huonoa luistoa, ja lyhyt suksi vaikutti ylämäkeen luistellessa muutenkin ketterältä.

Myös Yokojen neon-oranssi väritys on selvästi onnistunut, ja se kirvoitti monelta hiihtäjältä kommentin suksen pirteästä ulkonäöstä. Latu-uskottavuudesta voi siis antaa täydet pisteet. Ehkä räikeä oranssi on samalla turvavärikin; onhan se tärkeää, että hämärässäkin näkee, mihin sukset ovat menossa.

Kun pitkän testipäivän jälkeen palasimme hotellille, oli aurinko jo laskenut mailleen. Huomenna mennään taas perinteisillä luistelusuksilla (onpa hassu termi). Seuraavan kerran Yokoja on tarkoitus ponnistaa Kuopion jääladuilla, kunhan ne joskus avataan.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Tuntuu kuin: -15°

Luottamukseni sääennusteisiin ei ole järkkymätön, mutta ainakin tällä kertaa ne näyttävät pitävän kutinsa. Foreca tosin on sitä mieltä, että kymmenen asteen pakkanen tuntuu vieläkin -15° C:ltä, mutta 20 asteen lämpötilanousun jälkeen pieni tuuli ei enää omaa nahkaa kirvele.

Ylläksellä majoitusratkaisuumme liittyvä valuvika tuotti hieman ylimääräistä työtä. Perusongelma oli sama kuin Levilläkin: olimme etukäteen maksaneet kolmen hengen majoituksesta, mutta matkassa olikin vain kaksi henkeä.

Keskustelin asiasta hotellin respassa kaikkiaan puolisen tuntia. En ole ihan varma siitä, miten homma oikeastaan eteni, mutta lopulta päädyin vaimon kanssa suurempaan huoneistoon kuin mitä olimme alkujaan kolmelle hengelle varanneet. Myös majoitusaika tuplaantui, mutta ehkä onkin parempi jäädä aloilleen kuin ajella puolihämärässä ympäri Lappia.

Olin jo Levillä tuunannut luistelusukset hiihtokuntoon, joten nyt ei tarvinnut muuta kuin loikata ladulle. Pitkää lenkkiä ei tänäänkään saatu aikaiseksi, mutta tuntuman löytämiseksikin voi tässä iässä uhrata yhden päivän.

Rikkinäinen ranne on aika ajoin muistuttanut olemassaolostaan, mutta hiihtäessä se ei ole isommin vaivannut. Tänään kuitenkin saman käden etusormi kramppasi niin, että jouduin ladulla ojentelemaan sitä varsin näyttävästi. Jos siis satuit hiihtämään vastaan, tarkoitukseni ei ollut osoitella sormella! Kyse oli ihan puhtaasti pakkoliikkeestä.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Pakkasrauhaa

Kun edellisen kerran hiihtelin Levillä, oli kevät ja Immeljärven jäällä ankara ruuhka. Tänään väenpaljoudesta ei ollut tietoakaan, mihin kylmällä säällä epäilemättä oli osuutensa. En tiedä, paljonko pakkasta tarkalleen ottaen oli, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin.

Pakkasessa on kuitenkin se hyvä puoli, että hiihtäessä ei välttämättä tule hiki. Toisaalta kännykän käyttäminen kuvaustarkoituksessa on hankalaa, koska sormet hyytyvät ohuiden hanskojen kanssa nopeasti, ja sitten niitä saa kilometritolkulla hiihtää lämpimiksi.

Onneksi huomenna lauhtuu. Paitsi että se tekee ulkoilusta miellyttävämpää, luistavampi lumi houkuttaa vaihtamaan alle vapaan tyylin sukset.

Ehdinkin jo päivässä kyllästyä pertsasuksien voitelemiseen. En niinkään homman yliluonnollisen luonteen vuoksi vaan siksi, että pitovoiteiden kanssa tuhraaminen on älyttömän nuhruista touhua. Pitovoitelua voisi verrata vauvan vaipan vaihtamiseen: pienikin virhe, ja kaikki on yltä päältä sotkussa. Siihen nähden luistelusuksen huolto on helppoa kuin voileivän teko.

Levillä on runsaasti brittituristeja, mutta ei hulinaksi asti. Huomenna majapaikkamme vaihtuu Äkäslompoloon. Toivottavasti pakkasrauha jatkuu vielä Ylläkselläkin, vaikka ilma hiukan lämpenisikin.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Elämää vastuslankojen välissä

Joskus asiat etenevät hyvin, mutta yleensä niin ei käy. Ei tälläkään kertaa, kun tavoittelimme perheen yhteistä joululomaa Lapissa. Kenties viimeistä vähään aikaan, koska tammikuusta alkaen valtio vie pojan omille retkilleen.

Olin etukäteen varannut meille neljän vuorokauden majoituksen Leviltä ja Ylläkseltä. Kävi kuitenkin niin, että lapsi sairastui juuri ennen joulunpyhiä.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli lähteä liikkeelle tapaninpäivänä ja ajella yhden pysähdyksen taktiikalla Leville. Kun tauti ei tuntunut joulun aikana hellittävän, yritimme vielä viivästyttää lähtöä vuorokaudella, mutta se oli turhaa.

Lopputulos oli, että lähdin kohti pohjoista kahdestaan vaimon kanssa. Jälkikasvu arvatenkin pettyi ratkaisuun meitä vähemmän, parikymppisten nuorten ykköshaaveisiin kun ei tunnetusti kuulu lomailla omien vanhempiensa kanssa.

Menomatkan vaihtuminen yhden päivän suoritteeksi yhdessä ajomatkaa edeltävän huonosti nukutun yön kanssa hermostuttivat minua, mutta onneksi kaikki meni hyvin. Talvisia värejä on kiva tiirailla - vaikka vastuslankojen välistäkin.


Mukavaa oli myös se, että hotelli Sirkantähti suhtautui suopeasti toiveeseeni saada hyvitystä käyttämättä jäävän lisävuoteen hinnasta. Etukäteen maksettua rahaa ei saa takaisin, mutta sen voi hyödyntää ruokailemalla hotellin ravintolassa. Riittää siis kun raahaudumme ruokapöytään ja tilaamme syötävää 60 euron edestä!

Huomenna taitaa olla talven ensimmäinen hiihtopäivä. Aivan shortsikeliä ei ole tiedossa, ja uudelleen kipeytynyt rannekin huolettaa hiukan, mutta tuntuu silti hyvältä päästä ladulle.

torstai 25. joulukuuta 2014

Tuloslaskenta

Kun pukki on lähtenyt, on aika laskea lahjat. Samalla huomaan saaneeni syyn osallistua Vuoden blogipaita 2015 -kilpailuun, mikäli sellainen on olemassa. Oma ehdokkaani alla.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulutervehdys

Joulupukin olemassaolo on vuosien saatossa moneen kertaan kyseenalaistettu. Jos rehellisiä ollaan, omatkin epäilykseni ovat ajan myötä pikemminkin kasvaneet kuin vähentyneet.

Kenties pahimman kolauksen pukinuskoni sai, kun jouduin kerran toimimaan joulupukin sijaisena. Sain partamaskista naamaani viikkokausia kestäneen ihottuman, jota lääkärikin hämmästeli kuin taivaallista ihmettä. Ehkä olin astunut liian suuriin saappaisiin.

Toisaalta koko joulupukkiasia ei oikeastaan ole tärkeä. Varsinkin lapsia luulisi enemmän kiinnostavan se, onko Krampus olemassa. Ehkä lapsiperheiden kannattaisikin huomioida Krampus yhtenä uhkana ennen joulua laadittavassa SWOT-analyysissä.

Joka tapauksessa: hyvää joulua!

lauantai 20. joulukuuta 2014

Elämä on

Vuoden lähestyessä loppuaan hiihtokuume alkaa lisääntyä. Kuopiossa lunta ei edelleenkään ole paljon, parhaimmillaan ehkä kymmenisen senttiä. Muutamia lyhyitä latupätkiä on avattu, mutta jonnekin pohjoisemmaksi tekisi silti mieli.

Venäläisiä matkailijoita ei tänä talvena taida olla yhtä paljon kuin ennen. Lapin majoitusliikkeiden hinnastoissa tämä ei kuitenkaan näy, sillä ainakin joulun ja vuodenvaihteen sesonkihinnat ovat... noh, ylempää keskitasoa.

Jos hotellivuorokauden hinta on tavallisesti 100 - 125 euroa, jouluna huoneen kurssi saattaa nousta yli 200 euroon. Toki 150 eurolla voi löytää huoneen 2 - 3 hengelle, mutta varsinkin huoneistoista pyydetään helposti 150 - 400 euron vuorokausihintaa. Sesonkiaikana kaupan kylkiäisenä seuraa vielä kauhea hälinä.

Ehkä venäläisten puuttuessa muut ulkomaiset matkailijat pitävät hintatasoa yllä, mikä tietysti on hyväkin asia, jos hetkeksi lakkaa tuijottamasta omaan napaansa. Samalla sitä kuitenkin huomaa miettivänsä, että pitäisiköhän itsekin joskus matkustaa johonkin ulkomaiseen hiihtokohteeseen. Mutta mihin?

Alppimaista löytyy hienoja maastohiihtopaikkoja, mutta niiden lumitilanne on tähän aikaan vuodesta hiukan epäselvä. Korkealla vuoristossa lunta on, mutta riittääkö sitä latureiteille asti? Esimerkiksi Söldenistä lunta löytynee metrikaupalla, mutta www.soelden.com-sivuston mukaan avattuja latuja ei kuitenkaan ole. Myös Kitzbühelista löytyy lumisia kuvia ihan viime päiviltäkin, mutta maastohiihtoreitit on silti merkitty suljetuiksi.

Entäpä muut Pohjoismaat sitten... Ruotsi on samankaltainen maa kuin Suomikin, siellä on lunta ja pakkasta. Mutta missä ovat Pohjois-Ruotsin avoimet maastohiihtokeskukset? Olen etsinyt niitä ennenkin, enkä en ole päässyt asiassa puusta pitkälle.

Snorapporten.se -sivusto luettelee useita laskettelu- ja hiihtokeskuksia, mutta suurin osa niistä on tähän aikaan vuodesta kiinni. Jällivaara sentään on avattu, mutta hiihtolatuja on tarjolla vain vaatimattomat 14 km (MC-ladut kai). Svanstein puolestaan näyttäisi avaavan ovensa jouluksi, mutta ei sekään miltään maastohiihto-onnelalta vaikuta.

Lienee siis parasta pysytellä kotimaan kamaralla. Pitäisi kai joskus, edes kerran, kokeilla brittityylistä pakettimatkailua. Matkabudjettia laatiessaan voisi referenssinä käyttää vaikkapa hotelli Ylläshuminan hinnastoa:

Joulun ja Uuden Vuoden pakettihinnat, vähintään 3 yötä, sis ruoan ja ohjelman. Hintoihin lisätään majoitus.
24 - 25.12.2014: 280 € /aikuinen, lapset 0 - 4 v/ 75 €, 5 - 12 v/ 140 €
31.12.2014 - 1.1.2015: 149 € /aikuinen, lapset 0 - 4 v/ 30 €, 5 - 12 v/ 75 €


On epäselvää, mitä kaikkea hyvää 280 eurolla saa, mutta arvelen sen olevan jotain todella erityistä, koska hinta ei vielä sisällä edes majoitusta.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Joko taas

Keskiviikkona tunnollisia kansalaisia muistettiin veronpalautuksilla. Liekö asia vilkkunut itsellänikin mielessä, kun töiden jälkeen suuntasin Forte Sportiin, josta mukaan tarttuivat edellisessä blogikirjoituksessa mainitsemani Yokon miniluistelusukset.

Suksien ostaminen on nykyään helppoa. Ennen suksien jäykkyys piti testata seisomalla itse suksien päällä, mutta nyt kone hoitaa senkin homman. Kun laitteelle syötetään hiihtäjän paino, se selvittää tarkasti, onko tutkittava suksi riittävän jäykkä.


Yokoja myydään sekä harrastelija- että kilpaversiona, mutta suksen pituus on aina 150 cm. Itse olisin tyytynyt edullisempaan vaihtoehtoon, mutta kaikki tarjolla olleet suksiparit olivat minun käyttööni liian löysät.

Jouduin siis lopulta ostamaan kilpasukset, eikä niistäkään löytynyt kuin yksi 70 kg painavalle hiihtäjälle sopiva pari. Millaisia rimpuloita kilpahiihtäjät oikein ovat? Eihän aamupuuronsa tunnollisesti syövä hiihtäjä voi painaa alle 70 kiloa!

En tiedä, pitäisikö minun nyt näytösluonteisesti osallistua muutamaan hiihtokilpailuun. Uudelleen kipeytynyt ranne tosin haittaa hiihtämistä, mutta voisinhan mennä vain yhdellä sauvalla. Se voisi myös olla reilua muita kilpailijoita kohtaan.

Ensin kuitenkin pitäisi saada uusista Yokoista tuntumaa. Kuopiossa ei juurikaan ole lunta, vaikka Puijolla taitaakin kiertää lyhyt vanhanlumenlatu. Ehkä silti maltan vielä ja odotan uusien suksien kanssa ensimmäistä pohjoisen reissua.

Mutta mitä iloa lyhyistä luistelusuksista sitten on? Oman kokemuksen puuttuessa täytyy referoida myyjää, jonka mukaan Yokot ovat:

  • kevyet
  • kätevät kapealla baanalla
  • helpot luistella vielä muutaman sentin puuterilumessakin

Viimeinen kohta kuulostaa hyvältä, koska järviladut menevät lumisateella ja tuulella nopeasti umpeen, eikä niitä aina lanata ihan heti. Lisäksi elättelen toiveita, että lyhyt suksi voisi toimia retkiluistelusuksena myös silloin, kun tarjolla ei ole leveää, priimakuntoista luistelu-uraa. Voisiko Yokoilla tilapäisesti nylkyttää eteenpäin vaikka kelkkauraa pitkin?