Pakkasrauhaa

Kun edellisen kerran hiihtelin Levillä, oli kevät ja Immeljärven jäällä ankara ruuhka. Tänään väenpaljoudesta ei ollut tietoakaan, mihin kylmällä säällä epäilemättä oli osuutensa. En tiedä, paljonko pakkasta tarkalleen ottaen oli, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin.

Pakkasessa on kuitenkin se hyvä puoli, että hiihtäessä ei välttämättä tule hiki. Toisaalta kännykän käyttäminen kuvaustarkoituksessa on hankalaa, koska sormet hyytyvät ohuiden hanskojen kanssa nopeasti, ja sitten niitä saa kilometritolkulla hiihtää lämpimiksi.

Onneksi huomenna lauhtuu. Paitsi että se tekee ulkoilusta miellyttävämpää, luistavampi lumi houkuttaa vaihtamaan alle vapaan tyylin sukset.

Ehdinkin jo päivässä kyllästyä pertsasuksien voitelemiseen. En niinkään homman yliluonnollisen luonteen vuoksi vaan siksi, että pitovoiteiden kanssa tuhraaminen on älyttömän nuhruista touhua. Pitovoitelua voisi verrata vauvan vaipan vaihtamiseen: pienikin virhe, ja kaikki on yltä päältä sotkussa. Siihen nähden luistelusuksen huolto on helppoa kuin voileivän teko.

Levillä on runsaasti brittituristeja, mutta ei hulinaksi asti. Huomenna majapaikkamme vaihtuu Äkäslompoloon. Toivottavasti pakkasrauha jatkuu vielä Ylläkselläkin, vaikka ilma hiukan lämpenisikin.