Luukut auki

Tänään on ollut matkan toistaiseksi hienoin päivä. Jo aamulla tuuli oli tyyni, pakkasta vain muutama aste ja taivas aurink^H^H^H^H^H^Hpilvetön. Kun Elämänluukun latukahvilakin oli juuri avattu, lähdimme aamiaiskoomasta selvittyämme hiihtämään kohti Kukaslompoloa.

Hiihtäminen tuntuu muutaman päivän harjoittelun jälkeen ihan hyvältä, vaikka reisistä puuttuukin vielä voimaa. Sen sijaan kaikkien hiihtämiseen liittyvien oheistoimintojen yhteistoiminta ei ole ihan saumatonta.

Hiihtotekniikka on hallussa, samoin juomapullon ja kännykkäkameran käyttö. En kuitenkaan pysty operoimaan kaikkia yhtä aikaa, vaikka käsien ja jalkojen määrä siihen periaatteessa riittäisikin.

Jos esimerkiksi yritän hiihtäessäni kuvata kameralla, kaadun hyvin suurella todennäköisyydellä nenälleni. Samaan aikaan tapahtuvaa nesteytystä en tässä vaiheessa voi edes ajatella. No, ehkä keväämmällä kaikki sujuu jo paremmin.

Tästä eteenpäin uudenvuodenaattomme todennäköisesti etenee paikalliseen tapaan, eli tiedossa on jöpötystä Jounin Kaupan pihalla muiden ampumia raketteja odotellen.