Vuosi sitten vaihtui, jöpöttäen. Raketteja ei kuitenkaan tarvinnut väistellä, koska tänä vuonna Äkäslompolossa ei järjestetty yleistä ilotulitusta. Ammuntojen sijaan Jounin Kaupan takaa taivaalle nousi satoja paperilyhtyjä, joita ihmiset paikan päältä ostivat. Siis sellaisia kuumailmapallon näköisiä, mutta ämpärin kokoisia.
Raketteihin verrattuna lyhdyissä on monta hyvää puolta. Ne ovat ainakin edullisia, hiljaisia, turvallisia ja näkyvät kirkkaalla säällä pitkään. Samasta paikasta lähetetyillä lyhdyillä tuppaa olemaan yhteinen suunta, joten valovanaa voi parhaimmillaan ihailla kymmeniä minuutteja. Ja mikä parasta, lyhdyn mukana taivaalle voi lähettää toiveen, joka tulee sitten alkavan vuoden aikana toteutumaan.
Vuoden ensimmäisenä päivänä kiskoimme lumikengät jalkaan ja kipusimme Kuertunturille. Lähdimme liikkeelle Pyhän Laurin kappelin vierestä, josta tunturin laelle on reilun parin kilometrin matka.
Lumikenkäily tuntui hiihtämisen lomassa mukavalta kropassa. Lisäksi näkymät Kuerin rinteestä muiden Ylläksen tuntureiden suuntaan olivat oikein hienot. Aurinkokin pinnisti etelästä näkyviin juuri sen verran, että sen saattoi sanoa paistavan.
Tarkoituksemme oli palata Kuerilta samaa reittiä kuin mitä olimme tulleetkin, mutta eihän siinä ihan niin käynyt. Tunturille on noustu useasta eri suunnasta, ja lähdimme aika huolettomasti laskeutumaan summamutikassa valittua jälkeä pitkin.
Lopputulos oli, että pölähdimme metsiköstä Hannukaiseen menevän tien varteen, josta lähtöpaikkaamme oli vielä pari kilometriä. Onneksi sentään päädyimme takaisin Äkäslompolon puolelle, koska tunturin takana olisi ollut... No, eipä juuri mitään.
Hotellilla tankattuamme lähdimme vielä lyhyelle hiihtolenkille Konijänkän suuntaan. Jos eilen oli sään puolesta hieno päivä, niin tänään sitten oli suksen luisto kohdallaan.
Yöllä oli satanut hiukan vettä tai räntää, joka oli seuraavaksi päiväksi jäätynyt. Lenkistä tuli siis mukavan kevyt, vaikka pimeässä hiihtelimmekin parissa risteyksessä vähän edestakaisin. Taidamme olla jotenkin alttiita hortoilulle.
Huomenna jää Ylläs taakse. Vielä ehtisi päiväksi jonnekin, mutta eipä tuosta mitään päätöstä ole.
Paperilyhdyt olisivatkin parempi vaihtoehto kun niistä ei kuulu ääntä. Mukavannäköistä on ollut Äkäslompolon suunnallakin, kyllä kelpaa kulkea.
VastaaPoistaLentäviä lyhtyjä on myös jotenkin rauhoittavaa katsella, toisin kuin räjähtäviä raketteja. Oikeastaan ainut epäillyttävä asia on, että jos lyhtyjä lähetetään tyynellä säällä samasta paikasta lentoon vaikkapa 1000 kappaletta, tippuvatko sammuneet lyhdyt lopulta ~samalle hehtaarille (tai muutamalle)... ?
Poista