Kotikaupungin latu oli hiekkainen tie

Hiihtokausi kotikulmilla on lähtenyt verkkaisesti käyntiin. On tammikuu, enkä vielä eiliseen mennessä ollut hiihtänyt Kuopiossa kertaakaan. Niinpä päätin korjata tilanteen ja ajelin keskiviikkona töiden jälkeen Puijon hiihtostadionille, josta on helppo lähteä liikkeelle.

Olin jo kiskonut monotkin jalkaani, kun alkoi tuntua siltä, että jotain puuttuu. Missä ovat suksisauvat?

Matkassa olivat uudet Yokot, mutta sauvat tietysti jäivät toiseen pussiin vanhempien suksien seuraksi. Sauvoitta luistelullekin on oma aikansa ja paikkansa, mutta se ei ole talven ensimmäinen lenkki Puijon maastossa. Ei auttanut muu kuin ajaa kotiin hakemaan sauvoja.

Sählääminen otti päähän, ja hiihtostadionille palattuani tunsin epämääräistä kiireen tunnetta. Viivästelyn kompensoimiseksi päätin polkea yhden lämmittelykierroksen jälkeen suorinta reittiä ylös Puijolle, Ylä-Antikkalaan.

Lämmittelykierrosta lukuun ottamatta ajatus oli huono. "Suorin reitti" on jyrkkä, ja tällä kertaa se oli myös luminen. Jo mäen puolessa välissä yskin ladun varteen päivälliseksi syömiäni kinkun palasia. Ylä-Antikkalaan päästyäni jalat olivat ikävästi hapoilla ja nuoret tytötkin hiihtivät minusta ohi. Siitä eteenpäin onneksi oli helpompaa.

Puijon latujen yleisilme oli lumisateiden jälkeen nuhruinen, mutta jäisyys ei ainakaan kiusannut. Vasemman käden sormet sen sijaan kramppasivat taas, minkä arvelen johtuvan ranteessa olevasta viasta. Olen kuitenkin tyytyväinen, jos vaiva pysyy tällä tasolla.

Seuraavana aamuna lähestyin Kuopion latuverkkoa vielä uudelleen. Tutkiessani Kuopion latuinfoa huomasin, että lähellä kotia menevät ladut oli juuri lanattu. Päätin lähteä liikkeelle saman tien, jotta ehtisin tehdä lenkin hyvällä baanalla ennen kuin kävelijät saapuvat.

Kumpikaan toive ei varsinaisesti toteutunut. Latu oli lanattu moottorikelkalla ja pääosin vain yhteen suuntaan, joten se oli pehmeä ja melko kapea. Voisi luulla, että upottavaa latupohjaa on tyhmä kävelläkin, mutta ehkä en vaan tajua asiaan liittyvää kauneutta; niin monet kengänjäljet ladulla jo näkyivät.

Savon Sanomien jutussa Kuopion latuverkko saa hiihtäjältä hyvän arvosanan (9,5). Latuverkon laajuudesta ja I-alueiden (kuten Puijo) tilanteesta sen voisi myöntääkin, mutta muuten en vielä tekisi aaltoja.

Kuten artikkelissakin mainitaan, lunta saisi olla vielä enemmän. Hiekka saattaa metsäosuuksilla pilkottaa lumen alta, ja muhkurainen latupohja haittaa varsinkin vapaan hiihtäjiä. Latujen ylläpitoon olen silti tyytyväinen, huoltoporukka epäilemättä tekee sen mitä tehtävissä on. Lumiongelmakin helpottanee lähiaikoina.