Viimeistä viedään

Hukkasuolla kuvatut otokset päätyivät talven uskoakseni viimeiseen retkivideoon.

Linkki videoon

Mahtaako hukka periä?

Suomessa ei tunnetusti ole pulaa soista, mikä on siinä mielessä mukavaa, että suot paitsi ovat hienoja myös soveltuvat mainiosti kevättalvisiin harrastuksiin. Savoa ei ole siunattu ihan samanlaisella määrällä soita kuin vaikkapa Pohjois-Pohjanmaata, mutta Kuopion ympäriltäkin löytyy silti monia kivoja aapoja.

Pohjois-Savon laajimmat suoalueet taitavat sijaita Tiilikkajärven kansallispuiston ympärillä.Yhtenä kevätlomamme aurinkoisista päivistä päätimme kuitenkin tutustua Hukkasuohon Lapinlahdella.

Metsäautoteiden päässä olevat kohteet ovat keväisin hankalia saavuttaa, koska pieniä teitä ei yleensä aurata, ja vaikka aurattaisiinkin, ne voivat silti olla keväällä lumisia. Hukkasuon suuntaan näytti menevän pari-kolme pistotietä, mutta pidin lähes varmana, että kaikki ovat lumen peitossa. Olikin yllätys, kun etelästä - Humalapuron suunnasta - menevä tie oli aurattu, ja vaikutti jopa ajokelpoiselta. 

Tien notkelmissa oli silti paikoin 10 - 15 senttiä lunta, mikä ei aamupakkasten aikaan ollut ongelma. Mutta pääsisikö hangen pehmettyä vielä takaisinkin, vai olisiko paluumatkalla tiedossa lapiohommia?

Onneksi olimme tällä kertaa liikkeellä Subarulla, joten ihan pieneen hankeen emme jäisi kiinni, ja autopaikkakin löytyi sopivasti läheltä suon laitaa. Fiatilla en olisi tohtinut tälle tielle lähteä.

Hukkasuon eteläosa on luonnonsuojelualuetta, mikä ei talvisessa maastossa erotu juuri muuten kuin alueen reunamilla olevista tolpista.

Hanki kantoi nyt ensimmäistä kertaa kevään aikana todella hyvin. Tunnelma oli muutenkin korkealla, sillä ennestään vieraaseen alueeseen sisältyy aina oma uutuudenviehätyksensä.

Hukkasuolla on pituutta reilut pari kilometriä eli lumikenkäilyä ajatellen kokolailla sopivasti.

Hyvää taukopaikkaa oli silti yllättävän vaikea löytää, mikä ensisijaisesti johtui lumen määrästä; mitään valmiita rakennelmiahan näillä kulmilla ei ole. Vaikka Hukkasuo on vain muutamia kymmeniä kilometrejä Kuopiota pohjoisempana, hanki oli huhtikuussa selvästi paksumpi kuin vaikkapa Kauppisnevalla muutamaa päivää aiemmin. Paljaita mättäitä ei näkynyt edes rinteiden aurinkoisilla puolilla.

Emme viitsineet alkaa rakentaa mitään virityksiä, joten jatkoimme kulkemista kunnes suon etelälaidasta löytyi evästelyyn soveltuva kaatunut puu.

Vaikka Hukkasuo on mainio paikka keväiseen lumikenkäilyyn, en silti saa silmiäni irti Pohjois-Pohjanmaan lakeuksilla olevista suoalueista. Lähimmistä esimerkiksi Venenevan seutu näyttää hyvältä, Pudasjärven ympäristöstä puhumattakaan. Päiväseltään molemmat ovat liian kaukana, mutta ehkä Reiskalla pääsisi edes jonkun nevan laitaan; Jerusaleminsuolle kenties?

Kolinaa kuvina

Ohjastettuaan kopterin puuhun liki puuttomalla nevalla sitä alkaa miettiä, uskaltaako jängälle enää itse lähteäkään.

Linkki videoon

Puissa kolisee

Yrityksemme saavuttaa Kauppisneva päättyi edellisellä kerralla hieman tylysti. Asia jäi kaivelemaan mieltä, koska eihän se voi olla niin, että suolle pääseminen jää auton pysäköinnistä kiinni. 

Paria päivää myöhemmin päätimme lähestyä ongelmaa uudella tavalla. Airakselan Seurantalon kautta menee talvella moottorikelkkaura, joka jatkuu Kauppisnevan sivuitse kohti Hoikkalammen kotaa. Seurantalon pihaan voisi ehkä jättää auton, ja kelkkauraa pitkin nevalle olisi sopivasti 2 - 3 kilometriä. 

Tuumasta toimeen! Ajelimme jälleen Kuopiosta etelään ja pysäköimme auton miltei tyhjän Seurantalon pihaan. Liki viivasuora kelkkaura oli paikoin vähän tylsän näköinen...

... mutta jo pian poikkesimme siltä lähestyäksemme kohdetta metsäisempää reittiä pitkin.

Kauppisneva ei ole Suomen suurin suo, mutta varsin kaunis silti. Matala männystö antaa muuten avaralle nevalle hauskan leimansa.

Talviretkeilyyn sisältyy yleensä yhtenä elementtinä kylmyys, mutta huhtikuussa asiat ovat jo toisin, ja jokainen lumen alta pilkottava töppäre tarjoaa mahdollisuuden täydentää vatsaansa eväillä. 

Vaikka kulkeminen on tämän blogin kantava teema, olen viime aikoina alkanut entistä enemmän arvostaa retkiin liittyvää ruokailua. Gastronomia on tästä vielä kaukana, mutta ehkä blogille voisi harkita uutta slogania: Kun syöminen on tärkeää eli asiaa reissuista sinne ja takaisin.

Kauppisnevan hangilla on joskus keväällä ollut jälkiä lintujen järjestämistä turnauksista, mutta tällä kertaa sellaisia ei näkynyt. Kevätmuutto kuitenkin oli ainakin isompien siivekkäiden osalta jo hyvässä vauhdissa.

Joutsenten lentoa on aina kiva katsella. Ja niin on Mallankin, joka kuitenkin lentäessään törmäsi puuhun. Se ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, mutta itsepä tuon keloon ohjastin, harvahkon puuston keskellä.

Suon laidassa oli myös petollisen märkää, etenkin lumen alla. Miehet eivät väitetysti osaa tehdä kuin yhtä asiaa kerrallaan, ja itsekin vain tuijotin ilmassa olevaa kopteria samaan aikaan, kun vesi virtasi saappaan varresta sisään. Pitäisi ehkä jatkossa antaa kopterihommat vaimon käsiin. 

Voittajat

Suovun pieni suo on usein kurkien suosiossa, mutta tällä kertaa me ehdimme paikalle ennen niitä.

Linkki videoon