tiistai 2. kesäkuuta 2026
Voihan äteritsiputeritsi
Äteritsiputeritsipuolilautatsijängällä jäi taas jostain syystä käymättä, vaikka jokseenkin vierestä ajettiin ohi.
perjantai 29. toukokuuta 2026
Ratkaisuja
Emme olleet koskaan aiemmin ajaneet Martin ja Tulppion väliä Värriöntietä pitkin, joten päätimme nyt kääntyä Kemihaaran risteyksestä etelän suuntaan. Kuten tavallista, tien alussa oleva liikennemerkki varoitti tien huonosta kunnosta ja muistutti kuljettajaa tämän omasta vastuusta, mutta niinhän ne aina täällä päin.
Meillä ei nyt ollut mitään retkikohdetta mietittynä, joten ajattelimme vain hissukseen lipua kohti Marttia. Hirvikaltion tuvan kohdalla päätimme kuitenkin käydä katsomassa, miltä alarinteessä oleva autiotupa näyttää.
Tien varressa oli sopivasti paikka yhdelle Reiskan kokoiselle autolle.
Hirvikaltion tupaa ympäröi kaunis metsä. Myös kaltion vastakkaisella puolella, Hirvikaltionpäällä, näytti hyvältä, ja pohdimmekin mahdollisuutta kiivetä kyseiselle kukkulalle. Luovuimme kuitenkin hankkeesta, koska kartan mukaan melko metsäiseltä laelta ei ehkä sittenkään näkisi mitään. Lähetin kuitenkin Maurin tutkimaan tilannetta.
Värriöjoentie oli kaikkiaan kohtalaisen hyvässä kunnossa. Puolenvälin paikkeilla tietä tosin oli ajettu metsätraktorilla tai muulla telavälineellä, mikä hieman hidasti etenemistä. Sotatuntureiden molemmin puolin menevät pienemmät tiet ovat yhä näkemättä, ehkä niiden kautta joku toinen kerta.
Savukoskelle päästyämme kirmasimme ensi töiksemme kauppaan. Ostoksia tehdessäni tajusin, että olen näiden hellepäivien aikana pahasti addiktoitunut maustettuihin kivennäisvesiin. No, ehkä ihmisellä voi olla pahempiakin riippuvuuksia.
Halusin samalla myös eroon viallisesta DJI-akusta, mutta en ollut varma, mihin sellaisen voi jättää. Paristot voi palauttaa kaupoissa oleviin keräyspisteisiin, mutta voiko pienakkujen kanssa toimia samalla tavalla?
Tiedustelin asiaa Savukosken S-kaupasta, jonka henkilökunta oli sitä mieltä, että akut täytyy toimittaa erityiseen keräyspisteeseen kuten Savukosken ecoASEMAlle (noin se kirjoitetaan). Kyseinen asema sijaitsee kymmenen kilometrin päässä Sallan suunnassa, ja paikka on...
"Avoinna: joka toinen perjantai parillisina viikkoina klo 14-17. Kaikki ecoASEMAMME ovat suljettuja arkipyhinä sekä joulu- ja juhannusaattona."
Seuraavaksi lähin ecoASEMA sijaitsi Pelkosenniemellä, aukioloajat samat. Oli lauantai, joten odotusaika olisi ollut pitkä.
Asia alkoi ärsyttää. Pitäisiköhän homma hoitaa jotenkin toisin, ja lopulta vain soittaa Savukosken kunnalle, ehkä heti maanantaina?
- Savukosken tekninen virasto, Möttönen.
- Hotti soittaa, päivää. Yritin jo lauantaina tavoitella teitä, mutta virasto taisi olla kiinni.
- Niin meillä on tapana ollut.
- Ei se mitään. Mutta kuulepa, minulle kävi viikonloppuna pieni vahinko. Olin juuri viemässä rikkinäistä drone-akkua ecoASEMA:lle, kun Kemijoen ylittävää siltaa kävellessäni minä horjahdin, ja taskussani ollut akku putosi jokeen. Miten asian kanssa pitäisi nyt toimia?
- Ja siellä joessako nyt siis mollottaa litium-polymeeriakku?
- Kyllä se niin on.
- Teidän pitäisi jotenkin onkia se sieltä pois. Haluatteko, että yhdistän ympäristöasioista vastaavalle henkilölle?
- Nyt vähän pätkii tämä puhelu, taitaa olla huono kenttä.
Myöhemmin kuitenkin löysin Zombiakku-sivustolta tiedon, että pienakut voi kyllä palauttaa ihan tavallisiin kauppoihin, joten ongelma ratkeaisi sitä kautta. Vain suuremmat litium-akut (sähköpolkupyöristä yms.) täytyy viedä paikallisiin keräyspisteisiin. (Sittemmin Savukosken ecoASEMA on sitä paitsi lakkautettu, mistä syystä sitä enää näy yllä linkkaamallani Lapecon sivullakaan.)
Yöpaikka löytyi tällä kertaa aivan Savukosken keskustasta, jossa Loma-Joosula tarjoaa palveluita myös karavaanareille. Paikan isäntä ei ollut kotona, mutta puhelinsoitolla homma hoitui helposti, joten ajoimme Reiskan miellyttävälle paikalle Kemijoen rantaan.
sunnuntai 24. toukokuuta 2026
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)