Miten minusta tuli parittaja

Olen jo pitkään kaavaillut, että alan ilmakuvauksessa suosia Mauri-kopteria (DJI Mini 2) vanhemman Mallan (DJI Mavic Mini) sijaan. DJI Mini 2 on monessa suhteessa parempi laite, sillä se sietää paremmin tuulta, ja kantamakin on DJI Mavic Miniä pidempi.

Lomareissulla kohtaamani kuumenemisongelma kuitenkin synnytti uuden pulman: en voinut enää käyttää Mauri-kopteria, koska minulla ei ollut sen kanssa toimivaa kauko-ohjainta.

Mistä löytäisin uuden ohjaimen? DJI Mini 2:n käyttämän DJI RC-N1 -ohjaimen saatavuus ei ole kovin hyvä, koska kopterimalli on jo vanha. Mikään muu DJI:n drone ei liioin käytä samaa ohjainta, joten uudemman kopterin hankintakaan ei auttaisi asiaan.

Onnekseni huomasin, että Oulun Kaakkurin Power-myymälän outlet-laarista löytyisi DJI Mini 2 -kopteri oheislaitteineen. Pelkän ohjaimen ostaminen tuskin olisi mahdollista, mutta hankkimalla koko paketin ainakin saisin Maurin taas henkiin.

Koska sattumoisin ajelimme Oulun suunnalla, kävin kaapimassa laarin pohjat Kaakkurista. Normaalisti ehkä vieroksuisin kopteria, jonka kyljessä lukee asiakaspalautus, mutta koska olin ensisijaisesti kiinnostunut vain ohjaimesta, se ei haittaisi.

Lopulta kävi ilmi, että itse kopterikin oli avaamattomassa paketissa, joten myös se olisi 100 %-kunnossa. Onpahan ylimääräinen laite siltä varalta, että Maurille tapahtuu jotakin. Lisäbonuksena sain vielä paketin mukana uuden akun aiemmin vioittuneen tilalle, ja hintakin oli kohtuullinen.

Kaupassa myytävät kopterit on tehtaalla valmiiksi paritettu kauko-ohjaimensa kanssa. Koska tarkoitukseni oli käyttää uutta ohjainta vanhan kopterin kanssa, parittaminen täytyi tehdä uudestaan. Toimenpide oli minulle vieras, mutta onnistui helposti DJI Fly -sovellusta käyttäen.

Aiemmin tapasin aina päivittää kopterini uuteen malliin, kun sellainen tuli tarjolle - käytännössä vuoden välein. Uusi tekniikka on yleensä etevämpää, mutta eihän hommassa oikein ole järkeä, jos vanha laitekin on riittävän hyvä. Uuteen kopteriin täytyy myös hankkia lisävarusteita kuten uusia suotimia - vanhat eivät kuitenkaan ole yhteensopivia - mikä lisää kustannuksia entisestään.

Olenkin tästä syystä tyytyväinen Maurin saamaan jatkoaikaan. Tunnen myös oudolla tavalla mielihyvää siitä, että nämä vanhemmat kopterit eivät lähetä RemoteID-signaalia, jos sellaista nyt joku sattuisi seuraamaan.

Mauri kuitenkin lentää tai kuvaa hiukan vinossa asennossa, mitä en ole saanut kalibrointitoiminnollakaan korjattua, joten asia täytyy aina huomioida videoita editoitaessa. Jossain vaiheessa Mauristakin täytyy siten luopua, mutta vielä ei ollut sen aika.

Martimomuijasta vielä

Voi olla, että Martimomuija todella puhkeaa kukkaan vasta jonain pimeänä syysyönä.

Katso YouTubessa

Lihansyojäkasveja ja muuta kaunista

Olimme hiljaisesti sopineet, että lomamatkamme viimeiset päivät edetään hiukan pienemmällä höyryllä. Yksi totaalinen taukopäivä riitti kuitenkin rikkomaan sopimuksen, sillä Ryynäsenniemessä herättyämme aloimme välittömästi suunnitella uuden retkipäivän ohjelmaa.

Koska olimme valmiiksi lähellä Tervolaa, meitä alkoi kiinnostaa Martimoaapaa kiertävä Järviaavan reitti. Avoimella suolla menevä reitti saattaisi helteen yhä kurmottaessa olla raskas, mutta ainakaan siihen ei sisältyisi kovin suuria nousuja ja laskuja.

Ohjastin Reiskan Hangassalmenahon P-alueelle, jossa oli hyvin tilaa.

Lähistöllä ei näyttänyt olevan muita kuin muutamia aasialaisia marjanpoimijoita, ja tietysti Martimomuija, jota ei ole siunattu erityisen kauniilla kasvonpiirteillä.

Marjanpoiminnan täytyy näillä keleillä olla raskasta. Marjojakaan ei vielä ollut paljoa, tuskin sen enempää kuin poimijoitakaan.

Hommaa ei helpota sekään, että kesän hyttyssesonki vaikutti olevan kuumimmillaan. Aavalla oli vielä jotenkin siedettävää, mutta metsäiset osuudet täytyi juosta läpi. Lopulta jouduin 30 asteen helteestä huolimatta kiskomaan päälleni takin, mikä oli lähtökohtaisesti epämiellyttävää, mutta helpotti oloa vähän.

Aavalla näkyi jonkin verran kihokkeja, jotka ilmeisesti syövät sääskiä, kärpäsiä ja pieniä perhosiakin. Kasvi on hieno, mutta ilmeisesti niitä ei hyttyspopulaation koko huomioiden ole riittävästi.

Huolestuttavaa oli myös se, että joku oli tehnyt Järviaavan kotalaavulle tulet ja poistunut paikalta sammuttamatta nuotiota, vaikka oli +30 C helle ja maa rutikuivaa. Vai oliko tuli puutteellisen sammutuksen jälkeen syttynyt uudestaan? Tulipaikka oli irti maasta, ja hormikin löytyi, mutta tuli herätti kodan puoliavonaisen rakenteen vuoksi huolta. 

Laavu on vähän hankalassa paikassa, sillä ihan lähellä ei näytä oleva vesipistettä, ja Martimojärvelle on liki kilometri. Suolla voi olla vettä, mutta sitä täytyy etsiä. Koska olimme jo lähellä autoa, sammutimme näkyvät liekit omia vesipullojamme käyttäen.

Retken jälkeen kokoonnuimme automme baaritiskille keskustelemaan päivänpolttavista aiheista, kuten matkan jatkosta.

Vaikutti siltä, että lähellä oleva SFC Hopeaperä oli ainoa järkevä vaihtoehto yöpaikaksi, joten päätimme ajaa sinne.

Hopeaperästä kuulemma löytyvät Taininiemen ainoat liikennevalot. Voi hyvinkin pitää paikkansa, Hopeaperässä niitä tosin käytetään vain saunaliikenteen ohjaamiseen.

Martimoaavan lenkki oli odottamattoman raskas, ja nyt alkoi ensimmäisen kerran tuntua siltä, että metsä ei enää tämän loman puitteissa vedä puoleensa. Pitäisiköhän kokeilla vaikka kulttuuria välillä?

Illalla meitä koetteli matkan ensimmäinen ukonilma. Reiskan jääkaappi taisi hiukan säikähtää jyrinää, sillä täysin odottamatta se hyökkäsi kimppuuni ja puri kahvallaan polvestani palasen. Kaikenlaista sitä voi pienessä retkeilyautossa tapahtua.

Illalla havaitsin, että Mauri-kopterin kanssa käyttämäni Asus Zenfone 8 -puhelin piippaili ladattaessa oudosti. Onko sekin hajoamassa, akun ja kauko-ohjaimen ohessa? 

Tässä vaiheessa ymmärsin viimein, mistä eri laitteitani kohdanneet ongelmat mitä todennäköisimmin johtuvat. Kun Adrian tupla-USB-porteista lataa laitteita yksi toisensa jälkeen, portit lämpenevät merkittävästi.

Normaalisti tämä ei ole ongelma, mutta jos autossa muutenkin on 30 astetta lämmintä, portit alkavat katkoa virtaa, joko heikkouttaan tai tarkoituksella. Riippuen ladattavasti laitteesta tämä joko on ongelma, tai sitten ei.

Asus Zenfone 8 ei hätkähtänyt huonoa virtaa, mutta alkoi ladattaessa pitää ylimääräistä ääntä. Myös Lenovon tabletti käyttäytyi testatessa oudosti, ja sen näytössä vilkkui vuorotellen "hidas lataus" / "nopea lataus". Laite kuitenkin säilyi toimintakuntoisena.

Maurin akku sen sijaan oli USB-portin ensimmäinen uhri. Nähtävästi kopterin latauslogiikka ei osanut käsitellä tilannetta oikein, vaan latasi akkua liikaa, jolloin se meni pilalle. Myöskään Maurin kauko-ohjain ei sietänyt huonoa virtaa, vaan ladattaessa hajosi.

Kun USB-pistokkeen antoi jäähtyä, ongelmat poistuivat, joten pistokkeessa itsessään tuskin on pysyvää vikaa. Asiaan täytyy kuitenkin jatkossa kiinnittää huomiota, ja suosia 12V-pistoketta muita kuin puhelimia ladataessa.