lauantai 3. lokakuuta 2026

Vuorikauriita

Aiemmin hehkuttamaani Sunlight IBEX -retkeilyautoa on nyt alettu myydä Suomessakin. Erityisen kiinnostavan Crafter-pohjaisesta IBEXin 604D-mallista tekee se, että auto on nelivetoinen ja automaattivaihteinen, eli suora kilpailija Mercedes-Benz Sprinter -pohjaisille retkeilyautoille. Mersuja edullisemmasta hinnastaan huolimatta IBEX on nelivetonsa osalta jopa niitä kyvykkäämpi, sillä sen varustelistalta löytyvä Offroad-paketti sisältää muun muassa tasauspyörästön lukon, mikä on retkeilyautoissa harvinaista.

Muutenkin IBEX-autojen varustelu on kattava, mistä ensisijaisesti on kiittäminen Volkswagenia. Mutta kyllä Sunlightin rakentama asuntopuolikin näyttää hyvältä, ja etenkin säilytystiloja on runsaasti, ainakin kuvien perusteella. Ehkä ero kalliimpiin MB-pohjaisiin autoihin näkyy yksityiskohdissa kuten ohjauspaneelissa, joka Sunlight-perinteitä noudattaen sisältää lähinnä virtanapin.

Toki Crafterin päälle rakennettuja retkeilyautoja on ollut ennenkin. Ensimmäisenä mieleen tulee VW:n oma Grand California -mallisto, joka ei kuitenkaan pitkän akselivälinsä ja korkeutensa vuoksi liene arkiajoissa kovin näppärä. Voisi ajatella, että VW:llä olisi - ainakin aiemmin - ollut rahkeita rakentaa autosta myös vähän pienempi malli.

IBEX olisi syyskuussa ollut esillä Lahden Caravan-messuilla, joille hetken harkitsin osallistuvani, mutta en sitten nuhruisen kelin vuoksi viitsinyt lähteä ajamaan. Kaipa auton näkee ennemmin tai myöhemmin muuallakin, mutta itse otettuja kuvia Sunlightistä ei nyt sitten ole, joten tässä jutussa täytyy tyytyä maisemakuviin.

Olen silti koeponnistanut päässäni ajatusta, että Adrian vaihtaisi Sunlightiin. Ja ehkä Subarukin täytyisi antaa siinä mukana, koska muuten hommaa on vaikea perustella edes itselleen. Asiaan kuitenkin liittyy muutamia arkisia ongelmia, joista yksi on pysäköinti kerrostalon pihaan.

Pieni Ducato-pohjainen Adria mahtuu parkkiruutuun hyvin, mutta kovin paljon ylimääräistä tilaa ei ympärille jää. Käytännössä auto täytyykin peruuttaa aivan lämpötolpan viereen. 


Valoisan aikaan tähtääminen ei ole vaikeaa, koska Ducaton kylki on suora, ja peileistä katsoen etäisyys tolppaan on helppo arvioida. Pimeällä tai auringon paistaessa hankalasta kulmasta täytyy olla huolellisempi, ja talvella perän heilahtamista on etuvedosta huolimatta syytä varoa, mutta tähän asti kylki on säilynyt ehjänä. Omalla paikallamme myös auton takana oleva puolentoista metrin pudotus on huomioitava, tai muutoin voi päätyä lehteen.

IBEXin telakointi ei ehkä olisi näin yksinkertaista, johtuen muun muassa auton nukkumaosan levikkeistä. Auton vasemmalla puolella törröttävä "poski" on ärsyttävän iso, mutta pelkään, että myös oikean puolen pienempi levike saattaisi huonona päivänä osua lämpötolppaan. Asiaa ei varsinaisesti helpota sekään, että levikkeet ovat aina mustia, joten pimeässä niitä on vaikea hahmottaa - ehkä jonkinlainen heijastinnauha olisi tarpeen. Toisaalta tolpan puoleinen sivu ei IBEX-konfiguraattorin kuvissa näytä erityisen pahalta, joten en ole varma, onko ongelma todellinen; asiaa pitäisi lähemmin tutkia livenä.

Myös ruudusta poistuttaessa täytyisi olla aiempaa huolellisempi, koska Sunlight on puolisen metriä Adriaa pidempi, ja etenkin sen peräylitys on Ducatoa suurempi. Autoa ei siten voi yhtään kääntää vasemmalle ennen kuin perä on kokonaan tolpan etupuolella, mitä on vaikea havaita peileistä. Tosin eipä Fiatillakaan voi rynnätä radalle ihan miten sattuu.

Mutta löytyisikö Volkkarilta joku tolppa-avustin, joka auttaisi näissä asioissa? Mahtaisiko IBEX-konfiguraattorin ehdottaman "Assistant Professional"-paketin sisältämä "Pysäköintiapu edessä ja takana, sis. sivusuojat" olla sellainen? 


Muita hieman mietityttäviä juttuja ovat Adriaa suurempi auton korkeus, mikä hankaloittaa elämää talvella, sekä Offroad-paketin mukana tuleva typerä rengastus (255/55/R18). Toki renkaat voi vaihtaa, mutta se maksaa. Ilman Offroad-pakettiakin kyllä pärjättäisiin, koska nelivedon puolesta riittäisi, että auto nousee mäet Ducatoa ketterämmin.

IBEXin vakiovarustelussa ei yleensä ole suurempia puutteita, mutta matkailuauton vaihtamiseen tyypillisesti liittyvät lisävarusteet (moottorinlämmitin, aurinkopaneeli, lämpöpeitteet, etumaski, kenties toinen akku) täytyisi silti hankkia. Ja ehkä sivuoven sulkemisavustinkin olisi kätevä, jos sellaista Crafteriin ylipäänsä saa.

En tällä hetkellä ole varma, olisiko tällaisessa vaihtokaupassa mitään järkeä. Ajatus yhteen autoon siirtymisestä miellyttää minua, mutta kannattaako polttoaineiden hintojen rikkoessa uusia ennätyksiä heittäytyä yksistään dieselillä kulkevan auton varaan, mahdollisine AdBlue-ongelmineen? Ja liittyyhän retkeilyauton vaihtamiseen paljon muitakin muuttujia, joita kaikkia en edes usko tunnistaneeni.

Onneksi asialla ei ole mikään kiire, ja talven aikana hanketta ehtii puntaroimaan moneen kertaan.

tiistai 29. syyskuuta 2026

lauantai 26. syyskuuta 2026

Patsastellen

Merilänrannan aamu harvoin tuottaa pettymyksen, jos vain on poutaa. Tälläkin kertaa aurinko lämmitti auton kylkeä jo varhain, ja houkutteli ulos rannalle kävelemään.

Merilänranta

Viimeiselle matkapäivälle ei ollut suunnitteilla varsinaista ohjelmaa, mutta sitten mieleen muistui paikka, jossa emme ole aiemmin vierailleet. Kolin kylän liepeiltä löytyvä Kolin veistospuisto olisi lyhyehkön kotimatkamme varrella, joten nyt ei ollut mitään syytä olla käymättä siellä.

Kolin veistospuisto

Liki hehtaarin kokoinen puisto tarjoaa kahdeksan euron sisäänpääsymaksun vastineeksi monenlaisia taide-elämyksiä. Heti sisäänkäynnin jälkeen edessä on avara nurmialue, jossa on esillä isoja patsaita ja muitakin taideteoksia.

Itseäni silti enemmän viehätti puiston eteläosan pronssiveistosten metsä, jossa kiemurtelevien polkujen varrella oli paljon pieniä, lähes miniatyyrisiä teoksia. Monet niistä olivat taidokkaasti tehtyjä, ja niiden etsiminenkin oli kiehtovaa, koska pienet kohteet eivät ensisilmäyksellä erottuneet puiden ja varpujen keskeltä.

Miniatyyriveistoksia

Teoksia lienee useita kymmeniä, mutta tuskin löysimme ne kaikki. Nähtävästi puiston tarjontaa myös jatkuvasti päivitetään, joten uutuuksiakin voi aika ajoin olla tarjolla.

Kuten Kolilla muutenkin, polkujen varrella saattaa väijyä myös punkkeja, jotka pienempien patsaiden tavoin ovat nymfi-kokoluokkaa. Sellaiset tarttuvat helposti vaatteisiin, jos metsässä ryömii kameran kanssa, eli punkkisyyni on jälkeenpäin paikallaan.

Talvella teokset jäävät lumen alle, mutta näin syyskuun lopussa puisto on vielä auki, joten nyt on kauden viimeiset hetket vierailla paikan päällä. Sama pääsääntöisesti pätee myös veistospuiston yhteydessä olevan Kolin Puutarhan palveluihin.