Kivilammen pintaa

Lokakuussa vuodenkierto oli jo kääntymässä kohti talvea, mutta Kivilammella aurinko lämmitti vielä hieman.

Takaisin louhikkoon

Viime huhtikuussa tutustuimme lumikenkäillen Kivimäensalon luonnonsuojelualueeseen. Kuten paikan nimestä voi päätellä, tienoo on paikoin melkoista lohkareikkoa, ja ajatus oli, että lumen aikaan siellä voisi olla helpompaa liikkua.

No, ei kulkeminen ollut ihan helppoa lumikenginkään, mutta kun osa paikasta jäi tuolloin tutkimatta, päätimme loppusyksystä vielä palata Kivilammelle. Kartan mukaan pahimmat louhikot löytyvät lammen eteläpuolelta; ehkä pohjoisempana olisi parempi mennä.

Kivilammen historiikki on vähän murheellinen. Sen ympäristöön yritettiin takavuosina satsata, ja Metsähallituskin taisi olla talkoissa mukana, kun lammen ympärille rakennettiin tulipaikkoja ja laavuja.

Alueelle suunniteltu virkistystoiminta ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen, ja niin paikka pääsi ajan myötä rapistumaan.  Retkeilyrakenteita on sittemmin purettu, vaikka kartassa niitä vielä näkyykin. Aktiivisemmassa käytössä lienee nykyään lähinnä Kivikuru ympäristöineen.

Kivilammen ympäri kiertää yhä jonkinlainen polku, joka tosin on hieman hankalan reitin maineessa. Kivilammesta Tulilampeen laskevan puron yli näyttäisi kyllä menevän silta, mutta on mahdollista, että sen on ajan hammas syönyt.  Mahtaisiko eteläpäähän merkitty laavu silti olla tolpillaan?

Ajelimme lokakuisena sunnuntaina Kivilammen länsipuolelle.  Varsin hyväkuntoinen tie vei miltei lammen rantaan, josta löytyikin ihan kelpo keittokatos oheispalveluineen (WC ym.).

 

Ajattelimme kiertää lampea vastapäivään.  Lähtöpaikalla kuitenkin tapasimme miehen, joka arveli, että lammen lounaispuolella voi olla märkää ja siten hankalaa liikkua.  Mies suositteli pohjoispäähän myötäpäivään menevää polkua, jota sitten lähdimmekin seuraamaan.

Lammen pohjoispuolta kiertävä polku olikin mainio; ainakin, jos hiukan rämeinen heinikko-osuus jätetään laskuista pois.  Koilliskulmasta löytyvä nuotiopaikka ei taida enää kuulua minkäänlaisen ylläpidon piiriin, mutta kyllä siellä vielä pöytä penkkeineen oli.

Kivilampi on pienehkö ja etäisyydet sen ympärillä lyhyitä, joten jatkoimme lammen länsipuolella olevaan niemeen, jonka kohdalla kartassa edelleen lukee "kota".  Mitään katettua rakennelmaa niemestä ei enää löydy, mutta jonkinlainen nuotiorinki kuitenkin.

Niemessä ruokailtuamme pohdimme vielä, pitäisikö koko lampi kiertää ympäri.  Luovuimme kuitenkin ajatuksesta, koska eteläpuoli vaikutti kartan ja muistikuvien perusteella vähän hankalalta, eikä sillasta ja sen kunnostakaan ollut takeita.

Vaikka osa rannoista jäi vieläkin koluamatta, loppusyksyinen retki jätti jälkeensä hyvän jälkimaun.  En tiedä, millaista toimintaa alueelle on muinoin kaavailtu, mutta aurinkoisella pohjoisrannalla viihtyy kyllä ilman järjestettyä ohjelmaakin. Täytynee joskus tutustua paikkaan myös kesällä.

Grillikodalle palattuamme vilkaisimme vielä pikaisesti, miltä lammen länsipuolella näyttää.  Ei maasto ihan niin märkää ollut kuin olimme ymmärtäneet, mutta ehkä sinne ei heti talven jälkeen kannata yrittää.

Huipulla tuulee

Loppuvuodesta havahduin siihen, että monilla retkilläkin hyvin palvelleeseen Samsung S7 -puhelimeeni ei enää näyttänyt tulevan ohjelmistopäivityksiä. Kun näytön lasikin oli jo rikki, päätin hankkia uuden luurin. 

Viimeisimmät puhelimeni ovat olleet enimmäkseen Samsung-merkkisiä; poislukien edellisenä syksynä kopterikäyttöön hankkimani iPhone. Joku uudempi Android-laite voisi siten soveltua S7-puhelimen korvaajaksi.

Monilla nykypuhelimilla on kuitenkin ärsyttävä piirre: ne ovat aivan tolkuttoman kokoisia. S7-mallissa oli vielä näppärä 5,1"-tuumainen näyttö, mutta uudemmat puhelimet muistuttavat lähinnä televisiota.

Kokokriteereistä täytyi selvästikin joustaa, mutta asetin silti näytön maksimikooksi kuusi tuumaa.  Tämä rajasi pois liki kaikki Samsungit, ja jäljelle jäivät lähinnä Asus Zenfone 8 ja pari Sony Xperia-mallia. Teho/hinta-suhteella arvioiden Asus vaikutti parhaalta vaihtoehdolta, ja kun Gigantti vielä kauppasi Zenfonea 20 prosentin alennuksella, tartuin tarjoukseen. 

Vaikka ensisijaisesti tietokoneiden valmistajana tunnettu Asus on valmistanut puhelimia vuosikausia, merkki on jämähtänyt kännykkämarkkinoiden marginaaliin.  Itseäni hiukan mietityttikin, mahtaako valmistajalla riittää intoa tuottaa puhelimeen ohjelmistopäivityksiä, mutta ainakin toistaiseksi päivitystahti on ollut kiitettävä.

Syytäkin on toisaalta ollut. Zenfone on pääsääntöisesti kelpo luuri, mutta yksi sen valttikorteista - nykyisin yhä harvinaisempi 3,5 millin kuulokeliitäntä - on aiheuttanut harmaita hiuksia.  Jos puheluiden aikana käyttää langallisia kuulokkeita, äänenvoimakkuus heittelee toisinaan ikävästi. Joskus puhelin myös käynnistää itsensä uudelleen.

Luulin jo kertaalleen, että viat ovat korjaantuneet viimeisimmän ohjelmistopäivityksen (30.12.112.72) myötä, mutta ainakin volyymiongelma on jäljellä. Miten vaikeaa voi olla tehdä puhelimesta sellainen, että asetettu äänenvoimakkuus ei puhelun aikana muutu? Huh.

Uudessa luurissa on silti paljon hyvääkin. Digitaalinen kuvanvakautus toimii hyvin, mikä on retkivideoita kuvattaessa mainio juttu. Entisellä kännykällä ei juuri viitsinyt käsivaralta kuvata, mutta Zenfonella kuvatut otokset ovat riittävän hyviä ilman gimbaaliakin.

Uuden kännykän myötä teki mieli ottaa käyttöön sellaisia toimintoja, joita en aiemmin olen hyödyntänyt. Yksi niistä on sormenjälkitunnistus, jolla puhelimen lukituksen saa avattua. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään, koska kahden vuoden koronapandemian jälkeen minulla ei enää ole sormenjälkiä.

Kännykän hankkimisesta seurasi myös lieveilmiöitä. Urheilukellona käyttämäni Suunto 7 tuntuu aika tiukasti tarraavan kiinni kännykkään, johon se on alunperin liitetty. Jos puhelin vaihtuu, kello on palautettava tehdasasetuksiin. Factory reset ei muuten ole iso juttu, mutta sen jälkeen kelloon hankitut ohjelmat ja muut tiedostot täytyy asentaa uudelleen, mikä on hiukan rasittavaa. 

Kuin kompensaationa kokemalleni vaivalle Suunto ilahdutti minua tiedolla, että olen vuonna 2021 ollut 10 % aktiivisimman Suunto-käyttäjän joukossa (harjoitustunneissa mitaten).  Suoritusta voitaneen pitää kelvollisena, kun huomioidaan, että kyseessä on maailmanlaajuinen yhteisö.

Hieman ärsyttävästi viestissä ei kuitenkaan kerrottu, mikä ranking-sijoitukseni on tarkalleen ottaen ollut. Olinko paras kaikista? Vai vasta toinen? 

Jos rehellisiä ollaan, mitalisijojen ulkopuolelle jääminen olisi melkoinen pettymys.

Kouvolaa korkeuksista

Kouvaan ja Kuirivaaralle suuntautuneilta syysretkiltämme kertyi myös hieman videomateriaalia. 

Uudet kujeet

Jaahas, uusi vuosi ja uudet kujeet... Edelliseltä vuodelta jäi silti käsiin muutama video, joten tässä aluksi tunnelmapaloja Pärsämönsärkältä ja Kaunisvaaralta.