Tilulii!

Minulla on viime aikoina ollut ongelmia kopterien kanssa. Erityisesti murhetta on tuottanut uusin ja kaunein Salla-kopterini, jonka kameramoduulissa lienee jotain vikaa, koska sen automaattitarkennus toimii joko huonosti tai ei lainkaan. Kolme vuotta vanhalla DJI Mini 3 Pro -kopterilla ei enää ole takuuta, ja vaikka moduulin voisi vaihtaakin, sen uusiminen ei ole ilmaista ja mahdollisesti edellyttäisi kopterin lähettämistä huoltoon.

Tehdäkseni jotain asian eteen avasin kameramoduulin nähdäkseni, onko siinä jotain ilmeistä vikaa. Moduuli on helppo avata, koska siinä on vain kaksi hyvin pientä ruuvia, joihin sopiva ristipäämeisseli minulta onnekseni löytyi. (Ilmeisesti myös kopterin mukana tuleva, propellien vaihtamiseen tarkoitettu pieni meisseli olisi soveltunut tähän hommaan.)

Rakenteesta ei löytynyt mitään erityistä, mutta ruuvattuani osat takaisin kiinni kameran tarkennus tuntui yllättäen taas toimivan. Luulen, että ongelma liittyy moduulin sisällä olevaan pieneen lattakaapeliin, joka saattoi kasaamisen jälkeen asettautua hieman paremmin paikoilleen. "Korjaukseni" tuottama ilo voi siis jäädä lyhytaikaiseksi.

Kestävämpi ratkaisu olisi hankkia Sallan tilalle joku sellainen kopteri, joka käyttää samaa kauko-ohjainta. Käytännössä vaihtoehdot rajoittuvat DJI Mini 3- ja DJI Mini 3 Pro -malleihin. Ensin mainittu on teknisesti vaatimattomampi, mutta valitsipa kumman tahansa, uuden kopterin kameramoduulissa saattaisi olla sama piilevä vika kuin Sallan kamerassakin.

Lopulta päätin jättää Sallan lepäämään, ainakin hetkeksi. Tilannehan on se, että minulla on ennestään myös DJI Mavic Mini- ja DJI Mini 2 -kopterit (jälkimmäisiä itse asiassa kaksi), joten maisemakuvausmielessä en tarvitse yhtään uutta laitetta.

Olen silti kaivannut retkikuvauksen tueksi kopteria, joka osaa matalalla lentäen seurata valittua kohdetta, ja toimii täysin ilman kauko-ohjainta. Sellainen on Verkkokaupasta tilaamani DJI Neo 2, joka sai laivastossani nimen Niilo.

DJI Neo tukee useita erilaisia lentotiloja (SelfieShot, Dronie, Circle, Rocket, Spotlight, Helix, Boomerang, ...), joista itselleni hyödyllisin on Follow-tila: sitä käytettäessä kopteri seuraa ja kuvaa valittua kohdetta halutusta suunnasta. Ennen lentoon lähtemistä tarvitsee vain asettaa kopterin

• sijainti (kohteen edessä / takana / sivulla),
• etäisyys (kaukana / keskellä / lähellä) ja
• korkeus (malatalla / keskellä / korkealla).

Parametrit säädetään kohdalleen laitteessa olevia painikkeita ja pientä näyttöä käyttäen, minkä jälkeen kopteri vielä toistaa ne puhemuodossa ennen lentoon lähtemistä.

Laite havainnoi ympäristöään paitsi kameroiden myös edessä olevan LiDAR-anturin avulla. Kuvat tallennetaan laitteen sisäiseen 49 gigatavun muistiin. Akku kestää ehkä vartin, ja se on vaihdettavissa.

DJI Neoa voi ohjata joko puhelimella, kauko-ohjaimella tai eleiden avulla. Itselleni käsieleet ovat ensisijainen vaihtoehto, koska käytän Niiloa vain poluilla tapahtuvaan lähikuvaamiseen. Esimerkiksi lennon päättäminen tapahtuu niin, että käyttäjä ojentaa käsivartensa suoraksi, minkä havaittuaan kopteri palaa takaisin ja laskeutuu avatulle kämmenelle. Ilmassa olevan kopterin suhteellista sijaintia voi myös säätää käsimerkkien avulla. Ääniohjauskin on mahdollista, mutta edellyttää puhelimen käyttöä mikrofonina, mitä en ole kokeillut.

Avoimella paikalla navigointi on helppoa, mutta kiinnostavampaa on ollut seurata, miten tällainen tekninen laite suoriutuu polulla, puiden keskellä. Yleisesti ottaen voi sanoa, että yllättävän hyvin, mutta ei täydellisesti. Puiden välissä mutkitteleva polku tuottaa Niilolle päänvaivaa, ja joskus se voi päätyä väärälle puolelle kuvattavaa kohdetta. Tällöin se saattaa hätääntyä, ja väkisin yrittää asetetulle paikalleen.

Katso YouTubessa

Kopterin käyttöönotto firmware-päivityksineen oli vähän monimutkainen operaatio, koska homma edellytti sekä wlan- että mobiiliyhteyttä. Käytännössä päivitystä ei siis voinut tehdä puhelimella, jossa ei ole sim-korttia. Puhelimessani ei liioin ollut tehtävässä tarvittavaa DJI Fly -sovellusta, jota ei nykyään löydy Google Play -kaupasta, vaan se täytyy ladata suoraan DJI:n sivulta.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, miten Niilo on sittemmin suoriutunut tehtävästään. Kovalla tuulella sitä ei uskalla päästää ilmaan, mutta muuten tuollainen pieni kuvauskopteri on kätevämpi kuin gimbaalin varassa oleva kamera, eikä 4K-kuvanlaadussakaan ole moittimista. Kohtalaisen edullisesta hinnastaan (249 €) huolimatta Niilon tuottama lisäarvo on siten suurempi kuin uudella DJI Mini 3/4/5 -kopterilla.

Keskustaa

Luoston keskusta on verrattain kivinen.

Katso YouTubessa

Etsivä löytää

Sodankylässä matkamme tuntui olevan jonkinlaisella vedenjakajalla. Alkuperäinen ajatuksemme oli, että tästä jatkettaisiin vielä pohjoisemmaksi; mahdollisesti Lemmenjoen suuntaan, jossa emme ole aikoihin käyneet. Pari retkikohdettakin oli niiltä kulmilta katsottuna.

Pohjois-Lappiin oli kuitenkin kiertymässä sadealue, joten sinne ei kannattaisi ajaa ainakaan heti. Toisaalta kahden viikon lomastamme oli käytetty jo reilu viikko, joten kovin pitkään emme voisi sateiden väistymistä odotella.

Entäpä Länsi-Lappi sitten? Siellä sää näytti paremmalta, mutta Pallaksen ja Hetan suunnalla kiertelimme juuri edellisenä kesänä, eikä mitään erityisen kiehtovaa pompannut nyt kartasta esiin, Puljutunturin lisäksi ainakaan. Ja tuleehan siitäkin lenkkiä, jos Sodankylästä ajaa Enontekiön kautta Kuopioon.

Lopulta päätimme, että käännymme Sodankylästä etelään päin. Retkeilymielessä päätös ei ollut erityisen mieluisa, mutta lomailun kannalta se oli parempi, koska päiväkohtaiset ajomatkat pysyisivät nyt maltillisina.

Niinpä siirryimme aluksi Nilimellasta Sodankylän keskustaan, jossa myös viimein pääsin eroon viallisesta akusta. Yritin samalla löytää jostain korjaamon, joka ehtisi tutkia alkumatkasta havaittua Adrian harmaavesisäiliön tyhjennysmekanismin ongelmaa, mutta tuloksetta. Pitäisi olla riittävän järeä nosturi tai rasvamonttu, eikä kaikissa korjaamoissa ole kumpaakaan, ylimääräisestä ajasta nyt puhumattakaan.

Rovaniementielle päästyämme ajelimme aluksi Keski-Luostolle. Ajatuksemme oli retkeillä pienesti nousemalla tunturiin Perhe-Luostolta, kuten kerran aiemminkin, mutta sinne oli ilmestynyt pysäköinnin ja läpikulun kieltävät kyltit. 

Niinpä päädyimme lopulta Torvisen P-paikalle. Samapa tuo miltä puolelta tunturia tavoittelee, näin hyvällä säällä ainakin.

Tämäkin lähtöpaikka oli ihan kelvollinen. Keski-Luoston laelta avautuu kiva maisema, vaikka kukkula onkin hieman Ukko-Luostoa matalampi.

Kopterikuvauksen kannalta helle ja keskipäivän aurinko eivät synnytä parhaita olosuhteita, mutta muutenhan tunturin rinteillä on hyvä lentää.

Mutta minne seuraavaksi yöksi? Luoston caravan-alue kiinnosti, ja vaikka leiriytymismaksu tuntui kalliilta, samalla hinnalla olisi nähtävästi päässyt myös kylpylään. Lisäksi pohdimme mahdollisuutta nauttia aamupala Lapland Hotels Luostotunturissa, mikä olisi tuonut vaihtelua autossa tarjoiltuun aamiaiseen.

Harmiksemme emme kuitenkaan onnistuneet löytämään koko caravan-aluetta, mihin saattoi vaikuttaa se, että Luoston ympäristössä tehtiin tietöitä. Pyhätunturin suuntaan menevä tiekin oli poikki, joten jouduimme luopumaan myös Pyhän caravan-alueesta. Ehkä kiertotie olisi ollut olemassa, mutta emme löytäneet sitäkään. Uh.

Kolmas vaihtoehto olisi ollut jäädä puskaan Luostontien varteen, Paloselän kupeeseen. Paikka ei ollut toivottoman huono, mutta ei poikkeuksellisen hyväkään. Päivä ei enää ollut nuori, ja ounastelimme hifistelyn vielä kostautuvan, mutta jatkoimme silti matkaa.

Tässä vaiheessa meidän olisi kannattanut palata vähän matkaa takaisin Sodankylän suuntaan, Kitisen rannassa olevalle leirintäalueelle, mutta emme älynneet tehdä niin. Sen sijaan jatkoimme Rovaniemen suuntaan poiketaksemme Käyrämön Keitaalla, jonka matkaparkki ei kuitenkaan sillä hetkellä vedonnut meihin.

Paine yöpaikan löytämiseksi kasvoi kilometri kilometriltä. Pääteiden varsilta ei hyviä paikkoja löydy, joten jollekin sivutielle pitäisi poiketa, mutta ihan summamutikassa ei pikkuteitäkään viitsi alkaa koluta.

Nettikarttojen avulla bongasin viimein metsäautotien, jonne pääsisi helposti Perunkajärvelle menevältä tieltä. Ehkä sen varresta löytyisi joku kulma, jossa voisimme viettää yhden yön.

Tielle oli levitetty melko karua sepeliä, mutta sopiva levike löytyi nopeasti, ja paikka oli lopulta varsin hyvä.

Illalla huomasin, että Mauri-kopterin kauko-ohjain oli mykistynyt oudosti. Juurihan minä luovuin viallisesta lentoakusta, hellekö näitä laitteita riivaa?

Ohjain ei käynnistynyt eikä tuntunut ottavan vastaan virtaa. Akkuvikako siinäkin nyt sitten on? Huoh.