Pitääkö olla huolissaan?

Viime viikolla Reiska sai viimein uuden hihnan jakopäähänsä. En ole koskaan aiemmin vaihdattanut hihnaa mihinkään autooni, joten operaatio mietitytti hieman. Jos asiat menevät pieleen, tällaisesta työstä voi tietysti aiheutua ongelmiakin. Onneksi kaikki kuitenkin eteni niin kuin pitikin.

Nyt autoa on siinä määrin korjattu ja huollettu, että luulisi vähäksi aikaa riittävän:

• Harmaavesisäiliön poistomekanismi uusittu
• Sähkörappu korjattu (takuuseen)
• Sivuoven roikkuva vedenohjain kiinnitetty
• Ohjauspaneelin ohjelmisto päivittetty (yritetty ainakin)
• Tiiveystarkastus ja kaasujärjestelmän tarkastus suoritettu
• Kolmas vuosihuolto tehty
• Jakopäänhihna ja vesipumppu vaihdettu

Ihan halpaahan tämä kaikki ei ollut, mutta loppulasku oli silti aavistuksen pelättyä pienempi. Olin ajatellut, että pari tonnia saattaa mennä, mutta 1700 € riitti lopulta kattamaan kaikki kulut. Osittain tämä selittyy sillä, että J. Rinta-Jouppi ei veloittanut syksyn lukuisista huoltokäynneistä mitään, koska homma tuolloin eteni vähän nihkeästi.

Nyt kaiken pitäisi olla kunnossa tulevaa kesää varten, ainakin melkein. Reiska nimittäin hieman säikäytti minua, kun pari päivää sitten ulkoilutin sitä kauppareissun yhteydessä. Risteyksestä lähdettäessä auton veto katkesi muutaman sekunnin ajaksi niin, että minun melkein täytyi kurvata pysäkille.

Ongelma ei varsinaisesti ollut uusi, sillä sama on tapahtunut pari kertaa aiemminkin, ja silloinkin nimenomaan risteyksestä poistuttaessa. Edellisestä oireilusta on kuitenkin jo aikaa.

Mikä ilmiön voisi selittää? Nykyaikaiset autot kai voivat joskus mennä niin sanottun limp-tilaan, jossa auto kulkee enimmillään 40 - 50 km/h. Tilan tarkoitus lienee suojata autoa vaurioilta, jotka tietokoneen havaitsemat häiriöt mahdollisesti voisivat aiheuttaa.

Reiskan tapauksessa kyse ei kuitenkaan tainnut olla limp-tilasta, sillä auto ei hetkeen vastannut kaasuun lainkaan, ja toisekseen koko tilanne oli ohi muutamassa sekunnissa. Sen jälkeen kaikki taas toimi kuten ennenkin.

No olisiko sitten kyse Brake Throttle Override -toiminnosta? Se puolestaan on turvatoiminto, joka rajoittaa moottorin tehoa, jos kaasua ja jarrua painetaan samanaikaisesti. En mielestäni tehnyt niin, mutta voisiko jarrupolkimen liike kylmällä kelillä hidastua niin, että järjestelmä ei toimi ihan yhtä notkeasti kuin normaalisti?

Kolmas vaihtoehto saattaisi olla se, että Reiska kavahti edestämme risteyksessä juuri ajanutta poliisiautoa, mutta en tiedä, onko se niin fiksu.

Pitäisikö asiasta sitten olla huolissaan? En vielä usko, että kyse on mistään varsinaisesta viasta, mutta ehkä Reiskaa täytyy jatkossa vähän tarkkailla.

Keleistä

Kohta on taas T-paitakelit, mutta ei ihan vielä.

Linkki videoon

Tottumiskysymyksiä

Suoronsärkkä oli kesäkuun alussa oiva paikka. Särkän maasto on helppokulkuista, eikä muita ihmisiä ollut haitaksi asti. Pitkäjärven rannalla näkyi olevan yksi karttaan merkitsemätön laavukin, tosin särkältä katsottuna väärällä puolella järveä.

Avaralla metsäkankaalla on muutenkin kiva lompsia päämäärättömästi. Alueella on joskus tehty metsätöitä, minkä johdosta ympärillä risteilee pieniä teitä ja traktoriuria. Olen ehkä hiukan yksinkertainen, mutta myös suon tarkkailu kannon nokassa istuen herättää minussa onnen tunteita.

Vietettyämme yön Luolakankaantien mutkassa päätimme poimia työlistallemme vielä toisen lähistöltä löytyvän särkän. Kyse oli Lötinsärkästä, jolle pääsee helposti saman tien varrella olevalta levikkeeltä.

Etsiessäni tietoja retkikohteista turvaudun usein tekoälyn apuun. ChatGPT ei tiennyt Lötinsärkästä mitään, mutta Grokille paikka oli tutumpi, ja se tuntui myös osanneen paikantaa harjun kartalle.

Mutta onko tällainen pieni harju mielekäs retkikohde? Grok suhtautui asiaan varauksellisesti:

Toisaalta hiljaista metsälenkkiähän tässä juuri haetaan, joten siinä mielessä vastaus oli tyydyttävä. Ja vaikka Lötinsärkkä on hieman Suoronsärkkää pienempi, se voisi silti ympäröivien soiden ansiosta olla näyttävä.

Lyhyen rämpimisen jälkeen...

... särkän pää odotti kulkijaa, ja valmista polkuakin oli tarjolla.

Kuten edellisenä päivänäkin, olin jälleen laatinut lentosuunnitelman, jotta voisin lennättää Mallaa Lötinsärkällä. Joskus kuulee juttuja itärajaa vaivaavasta GPS-häirinnästä, mutta itse en ole törmännyt sellaiseen, ainakaan jatkuvana ilmiönä. Ainoa omituinen piirre on se, että Flyk-sovellusta käytettäessä puhelin saattaa aluksi paikantaa itsensä Venäjälle, mutta hetken odottelun jälkeen tämäkin aina korjaantuu.

Hyönteisten osalta olosuhteita olisi voinut luonnehtia helpoiksi, ellen olisi pienellä hakkuuaukeella kompuroinut niin, että molempia polvia piti laastaroida. Sillä hetkellä kaikki lähiseudun puolihampaalliset ja imukärsälliset ötökät löysivät meidät, mikä elävästi toi mieleeni sen, kun joskus Akkatunturin kupeessa kompastelin samoin seurauksin.

Kyseistä hakkuuaukeaa lukuun ottamatta Lötinsärkkä on kaunis harju; vain aivan sen läntisin kärki (Kortesärkkä) on hieman rytöinen. Kaikkiaan ehkä juuri sellainen kuin Grok kuvasi.

Kahden särkkäpäivän jälkeen arvelimme matkamme harjuosuuden tulleen täytetyksi. Muutaman kilometrin päässä olisi vielä Tökönsärkkä ja Hoikansärkkä, mutta ne voisimme säästää myöhemmäksi. Ei liikaa herkkuja yhdellä kertaa.

Sääennusteet synnyttivät epätietoisuutta matkan jatkosta. Jo Kuopiosta lähdettäessä oli näyttänyt siltä, että länsirannikkolla olisi todennäköisimmin poutaa. Halusimme silti hyödyntää 2 - 3 aurinkoista päivää Itä-Suomessa, jossa yleisesti ottaen on enemmän nähtävää.

Mutta pitäisikö nyt kääntyä Vaasan, Kokkolan tai Rauman suuntaan? Vaikutti siltä, että sadepäiviltä ei enää voisi välttyä. Ajoimme Kylmäluomaan pohtimaan asiaa.

Onneksi mukanani aina on lenkkarit ja juoksuvaatteet, koska se mahdollistaa liikunnan vaikka poutaiset hetket olisivat kortilla. Pienessä retkeilyautossa hikiset vaatteet tietysti tuovat parisuhteeseen oman mausteensa, mutta kesällä asiat yleensä tapaavat järjestyä.

Mitä juoksuharrastukseeni muuten tulee, se on viime aikoina saanut hieman tummia sävyjä. Tätä kirjoitettaessa palasin juuri lenkiltä, jonka aikana ohitseni juoksi toinen harrastaja työntäen samalla lastenrattaita edessään. Vaikka en ole erityisen kilpailuhenkinen, tällaisiin kohtaamisiin ei kyllä totu, vaikka tässä iässä parempi kai jo olisi.