keskiviikko 15. heinäkuuta 2026

Lihansyojäkasveja ja muuta kaunista

Olimme hiljaisesti sopineet, että lomamatkamme viimeiset päivät edetään hiukan pienemmällä höyryllä. Yksi totaalinen taukopäivä riitti kuitenkin rikkomaan sopimuksen, sillä Ryynäsenniemessä herättyämme aloimme välittömästi suunnitella uuden retkipäivän ohjelmaa.

Koska olimme valmiiksi lähellä Tervolaa, meitä alkoi kiinnostaa Martimoaapaa kiertävä Järviaavan reitti. Avoimella suolla menevä reitti saattaisi helteen yhä kurmottaessa olla raskas, mutta ainakaan siihen ei sisältyisi kovin suuria nousuja ja laskuja.

Ohjastin Reiskan Hangassalmenahon P-alueelle, jossa oli hyvin tilaa.

Hangassalmenahon P-paikka

Lähistöllä ei näyttänyt olevan muita kuin muutamia aasialaisia marjanpoimijoita, ja tietysti Martimomuija, jota ei ole siunattu erityisen kauniilla kasvonpiirteillä.

Martimomuija

Marjanpoiminnan täytyy näillä keleillä olla raskasta. Marjojakaan ei vielä ollut paljoa, tuskin sen enempää kuin poimijoitakaan.

Hommaa ei helpota sekään, että kesän hyttyssesonki vaikutti olevan kuumimmillaan. Aavalla oli vielä jotenkin siedettävää, mutta metsäiset osuudet täytyi juosta läpi. Lopulta jouduin 30 asteen helteestä huolimatta kiskomaan päälleni takin, mikä oli lähtökohtaisesti epämiellyttävää, mutta helpotti oloa vähän.

Martimoaapa nature reserve

Martimoaapa

Aavalla näkyi jonkin verran kihokkeja, jotka ilmeisesti syövät sääskiä, kärpäsiä ja pieniä perhosiakin. Kasvi on hieno, mutta ilmeisesti niitä ei hyttyspopulaation koko huomioiden ole riittävästi.

Huolestuttavaa oli myös se, että joku oli tehnyt Järviaavan kotalaavulle tulet ja poistunut paikalta sammuttamatta nuotiota, vaikka oli +30 C helle ja maa rutikuivaa. Vai oliko tuli puutteellisen sammutuksen jälkeen syttynyt uudestaan? Tulipaikka oli irti maasta, ja hormikin löytyi, mutta tuli herätti kodan puoliavonaisen rakenteen vuoksi huolta. 

Laavu on vähän hankalassa paikassa, sillä ihan lähellä ei näytä oleva vesipistettä, ja Martimojärvelle on liki kilometri. Suolla voi olla vettä, mutta sitä täytyy etsiä. Koska olimme jo lähellä autoa, sammutimme näkyvät liekit omia vesipullojamme käyttäen.

Retken jälkeen kokoonnuimme automme baaritiskille keskustelemaan päivänpolttavista aiheista, kuten matkan jatkosta.

Vaikutti siltä, että lähellä oleva SFC Hopeaperä oli ainoa järkevä vaihtoehto yöpaikaksi, joten päätimme ajaa sinne.

SFC Hopeaperä

Hopeaperästä kuulemma löytyvät Taininiemen ainoat liikennevalot. Voi hyvinkin pitää paikkansa, Hopeaperässä niitä tosin käytetään vain saunaliikenteen ohjaamiseen.

Hopeaperän liikennevalot

Martimoaavan lenkki oli odottamattoman raskas, ja nyt alkoi ensimmäisen kerran tuntua siltä, että metsä ei enää tämän loman puitteissa vedä puoleensa. Pitäisiköhän kokeilla vaikka kulttuuria välillä?

Illalla meitä koetteli matkan ensimmäinen ukonilma. Reiskan jääkaappi taisi hiukan säikähtää jyrinää, sillä täysin odottamatta se hyökkäsi kimppuuni ja puri kahvallaan polvestani palasen. Kaikenlaista sitä voi pienessä retkeilyautossa tapahtua.

Illalla havaitsin, että Mauri-kopterin kanssa käyttämäni Asus Zenfone 8 -puhelin piippaili ladattaessa oudosti. Onko sekin hajoamassa, akun ja kauko-ohjaimen ohessa? 

Tässä vaiheessa ymmärsin viimein, mistä eri laitteitani kohdanneet ongelmat mitä todennäköisimmin johtuvat. Kun Adrian tupla-USB-porteista lataa laitteita yksi toisensa jälkeen, portit lämpenevät merkittävästi.

Normaalisti tämä ei ole ongelma, mutta jos autossa muutenkin on 30 astetta lämmintä, portit alkavat katkoa virtaa, joko heikkouttaan tai tarkoituksella. Riippuen ladattavasti laitteesta tämä joko on ongelma, tai sitten ei.

Asus Zenfone 8 ei hätkähtänyt huonoa virtaa, mutta alkoi ladattaessa pitää ylimääräistä ääntä. Myös Lenovon tabletti käyttäytyi testatessa oudosti, ja sen näytössä vilkkui vuorotellen "hidas lataus" / "nopea lataus". Laite kuitenkin säilyi toimintakuntoisena.

Maurin akku sen sijaan oli USB-portin ensimmäinen uhri. Nähtävästi kopterin latauslogiikka ei osanut käsitellä tilannetta oikein, vaan latasi akkua liikaa, jolloin se meni pilalle. Myöskään Maurin kauko-ohjain ei sietänyt huonoa virtaa, vaan ladattaessa hajosi.

Kun USB-pistokkeen antoi jäähtyä, ongelmat poistuivat, joten pistokkeessa itsessään tuskin on pysyvää vikaa. Asiaan täytyy kuitenkin jatkossa kiinnittää huomiota, ja suosia 12V-pistoketta muita kuin puhelimia ladataessa.

maanantai 6. heinäkuuta 2026

Teknisiä vikoja

Mäntykankainen yöpaikkamme palveli meitä hyvin. Aamulla heräsimme ohi ajaneen auton ääneen, mikä oli pienoinen yllätys, sillä tiehän ei varsinaisesti johtanut mihinkään. Liekö tuolla sitten metsätöihin kiirehditty.

Aamutoimet selätettyämme suuntasimme kohti Rovaniemeä, jossa päätin vielä muutamasta liikkeestä tiedustella, josko Reiskan harmaavesisäiliön poistoputkeen liittyvän vian voisi korjata.

Kävin läpi kymmenisen liikettä, mutta juuri missään korjaaminen ei olisi onnistunut kahden viikon sisällä. Vain yhdessä korjaamossa homma olisi ehkä hoitunut saman tien, mutta työhön ei ryhdytty, koska korjaamohallin katto oli Reiskaa ajatellen kovin matalalla. Luovuimme toiveesta saada auto kuntoon matkan aikana.

Kesäkuun matkallamme yritimme tavoitella Muurolan länsipuolella olevaa Louevaaraa. Hanke ei tuolloin huonon sään vuoksi toteutunut, joten päätimme nyt yrittää uudelleen. Kurvasimme Muurolasta kääntyvälle Aavasaksantielle, jonka varrelta löytyisi myös Mellajärven SFC-alue, jonne voisimme kenties myöhemmin hakeutua yöksi.

Retken lähtöpaikaksi kaavailemamme Kenttämaa ei kuitenkaan tarjonnut mahdollisuuksia Reiskan pysäköintiin. Vaaralle olisi ehkä päässyt myös Louevaaranlamujen kautta, mutta samalla matkasta olisi tullut merkittävästi pidempi, hellepäivä huomioiden ehkä tarpeettoman pitkä.

Päivä olikin todella kuuma, joten pettymys ei ollut ylenpalttinen. Rehkimisen sijaan päätimme lopulta suunnata SFC Ryynäsenniemen leirintäalueelle, joka Kemijoen varressa saattaisi tarjota kaivattua viilennystä.

SFC Ryynäsenniemi


Ryynäsenniemi osoittautuikin mainioksi paikaksi. Vastaanotto oli ystävällinen, ja uudehkojen rakennusten palvelut toimivia. 


Kun päivän retkeily jäi vähiin, suuntasin illalla asfaltille.


Suora tie ja kuuma asfaltti kuulostaa äkkiseltään ikävältä yhdistelmältä, mutta juoksumielessä se on ihan parasta. Harmikseni juoksukuntoni ei vain enää ole samalla tasolla kuin nuorempana. Keuhkot kyllä ovat kuin nuorella varsalla ja mielikin vetää eteenpäin, mutta jalat haraavat vastaan. Hetkittäin ajattelen, että minuunkin on tullut joku tekninen vika, mutta en tiedä, mikä se voisi olla.



Lenkin jälkeen pääsi saunaan ja pulahtamaan Kemijokeen. Tykkään puskaparkeista niiden rauhallisuuden vuoksi, mutta on näissä SFC-alueissakin omat hyvät puolensa.

Kemijoki