Syntymäpäiväni jälkeisen ensimmäisen keskiviikon aamu valkeni aurinkoisena. Suuri-Piilosen kupeessa oli kohtalaisen rauhallista, vaikka yksi tukkirekka aamun aikana jyristelikin Puuruuntietä tukikohtamme ohitse.
Viikko oli kuitenkin jo siinä määrin pitkällä, että alkuperäinen suunnitelmamme matkustaa Suomussalmelle tai jopa Hossaan asti vaikutti ilmeisen ylimitoitetulta. Tokihan sinne päivässä ajaisi, mutta seuraavana aamuna pitäisi jo valua takaisinpäin, joten ei hommassa oikein olisi järkeä.
Niinpä luovuimme Kainuu-aikeistamme ja päätimme 12 vuoden tauon jälkeen tavoitella Änäkäistä. Sinne olisi vain 20 kilometrin matka, minkä jälkeen voisimme lähteä lompsimaan Karhunpolkua pitkin vaikkapa Laklaniemen suuntaan, jossa emme ole aiemmin käyneet.
Änäkäisen palveluihin sisältyy muun muassa matkailuvaunualue, jolle itsekin kurvasimme. Paikalla ei vielä näkynyt muita, mutta illalla tilanne saattaisi olla toinen.
Vaunualueelta löytyy pari nuotiopaikkaa sekä kuivakäymälä. Lisäksi 200 - 300 metrin päässä on isompi parkkipaikka, jonka läheisyydessä on myös kota.
Änäkäinen on ensisijaisesti tunnettu sotahistoriastaan, ja sen ympäristössä onkin runsaasti sodanaikaisia juoksuhautoja ja panssariesteitä.
Änäkäisen ohi menevä tie, Kivivaarantie, on toiselta nimeltään Rukajärven tie, ja siitä osittain kertoo myös Olli Saarelan ohjaama saman niminen elokuva. Sitä helposti ajattelee, että kyseinen tie olisi jossain Kuusamon takana, mutta nimi hämää.
Karhunpolulla on paljon hienoja pätkiä, ja Änäkäiseltä pohjoisen suuntaan menevä osuus on myös sellainen. Harjuja ja kaunista metsää!
Myös Laklaniemen laavu on kivalla paikalla, mutta saattaa keskellä kesää olla hyttysten valloittama. Nyt oli hyvä, eikä edes mäkäristä ollut haittaa.
Laavun lähellä oli Kaksinkantajan suuntaan osoittava kyltti, jossa luki "Karhunkaatajan koti". Kyseessä lienee useita, kenties kymmeniä karhuja kaataneen metsästäjän kotipaikka.
Paluumatkalla kuljimme Iso-Änäkäisen pohjoispuolta havaitaksemme, että Saarijärven saarekkeille ei enää päässyt. Oliko vihollinen lähtiessään polttanut kaikki sillat? Ne tosin taisivat olla huonossa kunnossa jo edellisen vierailumme aikoihin.
Puskaparkkina Änäkäinen on ihan kelpo, joskin aika tunnettu. Aivan yksin emme mekään saaneet olla, sillä väki vaihtui pariin otteeseen, ja lopulta samoille kulmille kanssamme majoittui toinen autokunta vähän arvaamattoman oloisen koiran kanssa. Toki koira oli kytkettynä, mutta olosuhteisiin nähden tarpeettoman pitkällä hihnalla.
