Vain harsoja kanervilla

Vaikka ilta Kesonsuon laitamilla oli hiljainen, aamulla yöpaikkamme ohi ajoi auto jos toinenkin. Osa näytti olevan matkalla tornille, ja toisilla taisi olla metsästysaikeita. Itsekin olin hereillä melko aikaisin, koska toivoin saavani sumuisesta suosta muutaman kuvan, mikä sitten toteutuikin.

Suo oli hieno, mutta myös metsän siimeksestä löytyi hyviä kuvauskohteita. Luonto oli kutonut maakasvien ympärille kauniita harsoja, joista monet erottuivat vain auringon valon osuessa niihin sopivasti.

Käytin edellä sanaa "luonto", koska ajattelin aluksi harsojen syntyneen tuulen, ilmankosteuden ja ilmassa olevien partikkelien yhteisvaikutuksesta, jotenkin. Mutta kyllähän nämä hämähäkkien tekosia taitavat olla, ja niitä itse asiassa on maastossa pitkin kesää, mutta vasta syksymmällä kosteus tuo ne kunnolla esiin (tänne kokosin lisää kuvia).

Aamun sääennusteet eivät vielä rohkaiseet lähestymään Kuhmoa tai edes Lieksaa. Niinpä päätimme seuraavaksi suunnata Petkeljärvelle, vaikka siellä on käyty aika monesti. Auringonpaiste on kuitenkin tärkeintä, etenkin tähän aikaan vuodesta.

Matka ei ollut kovin pitkä, joten saavuimme Petraniemeen hyvissä ajoin; itse asiassa juuri luontotuvan avatessa oviaan.

Petkeljärvi Centerin toiminta vaikuttaa aika pedantilta, mutta ehkä se on tällaisessa pienessä paikassa tärkeää. Kaikenlaisia sääntöjä on paljon, ja rikoimme heti yhtä niistä, kun ajoimme suoraan vapaalta näyttävälle sähköpaikalle varmistamatta ensin, onko paikka mahdollisesti varattu (ei ollut). Majoituksen hinta - 28 € sähkön kera - vaikutti jokseenkin kohtuulliselta, vaikka saunaan sillä ei enää näin syyskuussa päässyt. Suihkuun sentään kuitenkin.

Petkeljärven kansallispuisto ei ole kovin iso, mutta polkuja puistossa ja sen kupeessa olevalla Petkeljärvi - Putkelanharjun luonnonsuojelualueella menee silti aika paljon. Tällä kertaa päätimme tutustua Särkkäjärven ympäri menevään polkuun, joka oli järven länsipuolen osalta meille ennestään vieras.

Mitä metsään tulee, Petkeljärven komeimmat maastot löytyvät kansallispuiston alueelta. Luonnonsuojelualueella ja etenkin Särkkäjärven eteläisen puoliskon ympärillä metsä on tiheämpää eikä niin kaunista, mutta helppokulkuista kuitenkin.

Toisaalta Särkkäjärven pohjoispuolella on olennaisesti hienompaa kuin eteläpäässä.

Näillä kulmilla huomio kiinnittyi erikoisiin puihin, jotka oli ikäänkuin ensin katkaistu, mutta kiinnitetty sitten uudestaan... Aivan siitä tuskin oli kyse, olisiko tuo pikemminkin yksi tapa tuottaa tekopökkelöitä?

Petkeljärveltä löytyy myös sotahistorian palasia, koska siellä täällä on juoksuhautoja ja ampumakuoppia, joita ei kuitenkaan koskaan taidettu tarvita tositoimissa. Vain muutaman kilometrin päässä pohjoisempana meno oli totisempaa.

Voisi ajatella, että Petkeljärven kaltainen, paljon rantaviivaa sisältävä kohde tarjoaisi kulkijalle useita laavuja valittavaksi. Käytännössä niitä ei kuitenkaan ole kuin kaksi, Keltasilmällä ja Tetrijärvellä. Vuosia vanhan mielikuvani mukaan Tetrijärven laavu ei ole erityisen hienolla paikalla, mutta Keltasilmän ympäristö on viihtyisä.

Taisin jossain aiemmassa kirjoituksessani hämmästellä, että eikö Keltasilmällä enää saa yöpyä, vaikka siellä on laavukin. Kansallispuiston alueella ei tosiaan saa, mutta Keltasilmähän ei itse asiassa ole puiston sisällä, joten rajoitus ei koske sitä.

Syyskuun alkupäivinä ilma oli yhä lämmin, joten vetäydyimme ruokailemaan Särkkäjärvelle kurottavaan niemeen.

Näin syksyn lähestyessä sitä joskus miettii, millaista elämä olisi, jos auto olisi vähän suurempi. Lämpimällä kelillä auton pienet sisätilat eivät haittaa, kun suihkun jälkeen voi kirmata kulkuset paljaana metsään kuivattelemaan itseään. Toki loka-marraskuussakin vielä voi, mutta eipä tuo ole tullut tavaksi. Toisaalta isommalla autolla metsän keskelle olisi hankalampaa päästä.

No onkos tullut keso

Syyskuun toisella viikolla 2025 näytti siltä, että kesä pitää edelleen pintansa. Tai ainakin lämpötilat olivat kesäiset, ja edessä olevan lomaviikkomme yleissäätila vaikutti muutenkin kelvolliselta.

Kainuun suunta kiinnosti meitä, mutta ihan suoraan sinne ei kannattaisi ajaa, sillä viikon aluksi olisi tarjolla pari hieman epävakaisempaa päivää. Päätimme kiertää ongelmaa koukkaamalla pohjoiseen Ilomantsin kautta, vähän samaan tapaan kuin elokuun reissullakin.

Retkikohteita sen enempää pohtimatta lähdimme ajamaan Joensuun suuntaan. Menomatkalla pysähdyimme Marjalan ABC-asemalle syömään ja läheiseen markettiin ostamaan ruokatarvikkeita. Tästä on syntynyt jonkinlainen perinne, kun lähdemme Kuopiosta liikkeelle itään päin.

Yksi Ilomantsin nähtävyyksistä on Kesonsuo, laaja Koitajoen rajaama suoalue. Poikkesimme muutama vuosi sitten suon pohjoisreunalla, mutta nyt meitä alkoi kiinnostaa sen eteläpuoli. Sieltä mahdollisesti löytyisi lintutorni, josta suolle voisi tähyillä.

Ajantasaista tietoa tornin kunnosta ei kuitenkaan tuntunut olevan tarjolla, joten oli mahdollista, että torni oli jo kaatunut ja lahonnut pois. Tornille vievät pitkospuut eivät ainakaan erottuneet satelliittikuvissa hyvin, mikä oli huono merkki. Päätimme silti käydä tutkimassa tilannetta.

Reiskalle sopiva P-paikka löytyi tornille johtavan tien viimeisestä risteyksestä - mahdollisesti kyseessä oli vanha tukkiautojen kääntöpaikka. Alueen opastekyltti oli yhä pystyssä, mikä nostatti myös lintutorniin liittyviä odotuksia.

Sittemmin kävi ilmi, että myös tien päässä olisi ollut hyvin tilaa, mutta emme enää viitsineet siirtää autoa.

Pitkospuiden osalta tilanne ei ollut ihan niin lohduton kuin aluksi pelkäsimme. Pitkokset olivat vain uponneet suohon, eivätkä siksi näkyneet ilmakuvissa. Kulkemista tämä ei haitannut, joten reilun kilometrin matka tornille ei olisi ongelma. Muilta osin suojelualueella ei olekaan lupa liikkua.

Itse tornikin seisoi yhä vankasti jaloillaan. Kesonsuo on suojeltu vuonna 1976, mutta ihan niin vanhaa perua torni ei ollut. En löytänyt asiasta merkintää, mutta olisiko tuo joskus vuosien 1990 - 2000 aikoihin pystytetty?

Vaikka Kesonsuo ei muuten tarjonnut ylenpalttisesti patikoitavaa, vierailu tornilla oli silti mielekäs. Syyskuussa suolla ei juuri näkynyt elämää, mutta alkukesästä paikka voi olla mielenkiintoinen. Nyt se oli lähinnä kaunis katsella.

Mainittakoon, että keso tarkoittaa sanakirjan mukaan kesää: "Keso on vuodenaika, jolloin luonto herää ja kukat alkavat kukkia". Sanojen samankaltaisuudesta huolimatta en olisi osannut tehdä tuollaista johtopäätöstä, omaan mieleeni nousee lähinnä raejuusto.

Ilomantsiin ei ole Kesonsuon laidasta kuin muutaman kymmenen kilometrin matka, mutta päätimme silti autolle palattuamme jäädä pysäköintipaikalle yöksi, koska intoa ajaa pidemmälle ei sillä hetkellä ollut. Tätä valinnan vapautta ei voi retkeilyautoilussa liikaa korostaa.

Rocks

Kivet ovat aina kiehtoneet minua, ja kerran päädyin yhden kanssa naimisiinkin.

Katso YouTubessa