Turhaa viisastelua

Vuohimäeltä matkamme jatkui Kiteen suuntaan. Savonlinna vaikutti ohi ajaessamme houkuttelevalta, ja siellä ehkä olisi pitkän tauon jälkeen pitänyt poiketa, mutta olimme jo ehtineet kiinnittää katseemme Kiteen ja Rääkkylän välissä olevaan Koivukummun retkeilyreittiin.

Reittiä ympäröivä alue ei ollut kartassa kovin iso, mutta sen tarjonta vaikutti silti runsaalta, sillä pohjakartassa mainittiin myös Parppeinlammen kierros ja Hietaniemen kierros. Liikennemerkeissä kuitenkin puhuttiin Kiteen erä- ja riistapolusta, joka nähtävästi sisälsi kaikki edellä mainitut.

Hietalahden rantaan vievä tie oli hyväkuntoinen, mutta aavistuksen kapea. Pysäköintitilaa oli silti kohtalaisen runsaasti sekä riistapolun alussa että tien päässä olevassa silmukassa.

Eräpolun erikoisuus on eläinaiheiset veistokset, joita reitin varrella on useita. Ne lienee viimeistelyä lukuun ottamatta tehty moottorisahalla, ja etenkin karhuaiheiset veistokset olivat varsin onnistuneita.

Porsaalta näyttänyt pystykorva olisi ehkä kaivannut pientä tuunausta, ja ihan kaikkia lajeja tuskin edes tunnistin oikein.

Mutta ei pitäisi viisastella, kun itselle neliskanttisen kynttilänjalankin tekeminen on haastava tehtävä.

Kaikkiaan veistokset olivat hauskoja, ja riistapolku muutenkin positiivinen yllätys.

Hietaniemen kota on kivalla paikalla, ja myös Hietalahden uimarannalla oli aurinkoisena keskipäivänä miellyttävää, vaikka tuuli olikin nyt tuonut rantaan jotain puun silppua.

Pientä ihmetystä herätti Mäkränhovin luontotupa, joka nimensä puolesta synnytti suuria odotusarvoja, mutta osoittautui lähinnä suljetuksi puuvajaksi, vaikka olihan siinä sentään ikkuna.

Vai onko rakennus vain merkitty kartassa väärään paikkaan? Liittyisikö merkintä sittenkin reitin alussa olleeseen Luontoaittaan?

Luontoaitan ovet olivat lukossa, mutta nähtävästi aitta on tarvittaessa käytettävissä, tilauksesta. Itse kuitenkin jatkoimme illaksi Kiihtelysvaaraan, SFC Hietajärvelle.

Hietajärven camping-alue on melko lähellä tietä, mutta muuten oikein viehättävä, eikä palvelutasossa juuri ole puutteita. Sauna oli myös mainio, ja tarjosi jälleen mahdollisuuden keskustella auton renkaista, automaattivaihteistojen eroista ja Fiatin jakohihnan vaihtovälistä.

Kun ymmärtäminen on tärkeää

Jos ymmärtää kiertää pahimmat pusikot, Vuohimäen leirintäalueelta on hyvä ponnistaa lähiseudun retkeilyreiteille.

Katso YouTubessa

Oikopolkuja

On elokuu ja kirjoitan elokuussa tapahtuneista asioista... Voisi melkein luulla, että olen saanut kurottua blogini päivitysviiveen umpeen, mutta ei sentään. Taidan tarvita blogilleni haamukirjoittajan.

Elokuussa 2025 kesä joka tapauksessa jatkui suotuisissa merkeissä. Vaikka olimme kesä- ja heinäkuun aikana tehneet jo pari reissua pohjoiseen päin, sama suunta kiinnosti edelleen. Lomaviikon alussa Suomussalmen ja Sallan tienoille näytti kuitenkin kiertyvän sadealue, jota halusimme vältellä.

Käytännössä tämä tarkoitti, että ajaisimme Kuopiosta pohjoiseen Savonlinnan kautta. Reitti ei ollut optimaalinen, mutta pieni koukkaus etelään antaisi sadealueelle aikaa väistyä tieltä. Emmekä sitä paitsi olleet käyneet Savonlinnassa aikoihin, joten matkasuunnitelmamme vaikutti myös mukavan freesiltä.

Retkeilymielessä Etelä-Karjala ei ollut toivelistamme kärjessä, mutta löysimme silti kartasta muutaman meitä kiinnostavan kohteen. Yksi sellaisista oli Soininmäen luontopolku, jonka yksi lähtöpaikka sijaitsi sopivasti Vuohimäen leirintäalueella.

Niinpä ajelimme ensimmäisen päivän illaksi Vuohimäkeen, josta Reiskalle järjestyikin aika mukava pilttuu, ja lähdimme sitten patikoimaan Soininmäen suuntaan.

Vaikka merkittyjä reittejä on kuljettu aika paljon, tapaamme joskus turhan tiukasti seurata karttaan piirrettyä viivaa maastossa olevien opasteiden sijaan. Niin teimme tälläkin kertaa, ja se johdatti meidät ikävään ryteikköön, mikä olisi ihan arkijärjellä ollut vältettävissä.

Tilajoenlahden rantaan nettikartassa menevää reittiä ei siis kannata seurata, ellei viidakkoinen ympäristö erityisesti kiehdo. Helpommalla pääsee, kun kulkee leirintäalueen mökkialueen kautta ja jatkaa sieltä valmiille polulle.

Onneksi rytöä oli vain muutaman sadan metrin verran, ja sen jälkeen varsinainen polku erottui maastosta paremmin. Luontopolun opasteet olivat hyviä, mutta kartta on silti tällä reitillä avuksi, elleivät kylteistä löytyvät paikannimet ole ennestään tuttuja.

Soininmäen polulla on aika paljon korkeusvaihteluita. Tämä suosi vaimoa, joka on kevytrakenteinen ja nousee mäkiä kuin norjalainen hiihtäjä.

Itse taas... no, puhutaanpa asioilla niiden oikeilla nimillä. Minusta tuntuu, että Malla on viime aikoina hieman lihonut, mitä ei voi olla huomaamatta, kun sitä kantaa reppu selässä. Kun omat jalatkin vielä reistaavat, en ylämäissä meinannut pysyä vaimon perässä.

Reitin varrella on paljon kuusivaltaista metsää, joka ei ole suurinta suosikkiani, ei edes luonnontilainen perintömetsä. Iso Soininmäellä maasto muuttuu mäntyisemmäksi, ja on mielestäni hienompaa. Soininmäen osuus toikin mieleen Pukkipalon kalliot, joilla aiemmin keväällä patikoimme.

Soininmäki ei ole häkellyttävän korkea, mutta sen laelta avautuu silti jonkinlainen maisema. Kiintopisteitä ei liiiemmin näy, ja tunnelma on yllättävän seesteinen, vaikka Savonlinnaan ei ole kuin muutama kilometri. 

Iso Soininmäki joka tapauksessa on luontopolun helmi, joten sitä ei kannata jättää väliin, vaikka pidempää reittiä muilta osin lyhentäisikin.

Ison ja pienen Soininmäen välissä reitti etenee vehreän rotkolaakson kautta.

Alueen laavut eivät ole ihan uusia, mutta yhä paikallisen yhdistyksen ylläpitämiä, ja monet myös latureittien varrella, kuten esimerkiksi Mustalammen laavu.

Soininmäen kierroksen pituudeksi tuli kymmenisen kilometriä, mikä oli loppukesäiseksi iltalenkiksi varsin sopiva. Alueella risteilee luontopolun lisäksi muitakin reittejä, joihin voisi joskus tutustua tarkemmin. Osa niistä tosin näyttää menevän pieniä teitä pitkin.

Vuohimäen caravan-alue on rakennettu avaraan rinteeseen, jonka alaosasta - noin 500 metrin päästä - löytyy tilava sauna uimarantoineen.

Leirintäalueesta jäi hyvä jälkimaku, vaikka illalla alueen lavalle nousut suomiräp-yhtye Mellunmäestä suorittikin osuutensa tarpeettoman äänekkäästi.

Ohjelmisto ei sinänsä ollut aivan kuraa - erityismaininta annettakoon Just an Illusion -kappaleen cover-versiolle - mutta jouduin silti volyymin vuoksi turvautumaan korvatulppiin, jotka ajoneuvomme vakiovarusteisiin sisältyvät.

Rannan läheisyydessä näkyi olevan myös uudempia caravan-paikkoja, joista vastaanotossa ei mainittu mitään. Ylärinteen mainiolle huoltorakennukselle on niiltä jonkin verran matkaa, mutta onpahan sitten esiintymislavakin sopivalla etäisyydellä. WC taitaa sentään löytyä lähempää.