Merilänrannan aamu harvoin tuottaa pettymyksen, jos vain on poutaa. Tälläkin kertaa aurinko lämmitti auton kylkeä jo varhain, ja houkutteli ulos rannalle kävelemään.
Viimeiselle matkapäivälle ei ollut suunnitteilla varsinaista ohjelmaa, mutta sitten mieleen muistui paikka, jossa emme ole aiemmin vierailleet. Kolin kylän liepeiltä löytyvä Kolin veistospuisto olisi lyhyehkön kotimatkamme varrella, joten nyt ei ollut mitään syytä olla käymättä siellä.
Liki hehtaarin kokoinen puisto tarjoaa kahdeksan euron sisäänpääsymaksun vastineeksi monenlaisia taide-elämyksiä. Heti sisäänkäynnin jälkeen edessä on avara nurmialue, jossa on esillä isoja patsaita ja muitakin taideteoksia.
Itseäni silti enemmän viehätti puiston eteläosan pronssiveistosten metsä, jossa kiemurtelevien polkujen varrella oli paljon pieniä, lähes miniatyyrisiä teoksia. Monet niistä olivat taidokkaasti tehtyjä, ja niiden etsiminenkin oli kiehtovaa, koska pienet kohteet eivät ensisilmäyksellä erottuneet puiden ja varpujen keskeltä.
Teoksia lienee useita kymmeniä, mutta tuskin löysimme ne kaikki. Nähtävästi puiston tarjontaa myös jatkuvasti päivitetään, joten uutuuksiakin voi aika ajoin olla tarjolla.Kuten Kolilla muutenkin, polkujen varrella saattaa väijyä myös punkkeja, jotka pienempien patsaiden tavoin ovat nymfi-kokoluokkaa. Sellaiset tarttuvat helposti vaatteisiin, jos metsässä ryömii kameran kanssa, eli punkkisyyni on jälkeenpäin paikallaan.
Talvella teokset jäävät lumen alle, mutta näin syyskuun lopussa puisto on vielä auki, joten nyt on kauden viimeiset hetket vierailla paikan päällä. Sama pääsääntöisesti pätee myös veistospuiston yhteydessä olevan Kolin Puutarhan palveluihin.
