Sodankylässä matkamme tuntui olevan jonkinlaisella vedenjakajalla. Alkuperäinen ajatuksemme oli, että tästä jatkettaisiin vielä pohjoisemmaksi; mahdollisesti Lemmenjoen suuntaan, jossa emme ole aikoihin käyneet. Pari retkikohdettakin oli niiltä kulmilta katsottuna.
Pohjois-Lappiin oli kuitenkin kiertymässä sadealue, joten sinne ei kannattaisi ajaa ainakaan heti. Toisaalta kahden viikon lomastamme oli käytetty jo reilu viikko, joten kovin pitkään emme voisi sateiden väistymistä odotella.
Entäpä Länsi-Lappi sitten? Siellä sää näytti paremmalta, mutta Pallaksen ja Hetan suunnalla kiertelimme juuri edellisenä kesänä, eikä mitään erityisen kiehtovaa pompannut nyt kartasta esiin, Puljutunturin lisäksi ainakaan. Ja tuleehan siitäkin lenkkiä, jos Sodankylästä ajaa Enontekiön kautta Kuopioon.
Lopulta päätimme, että käännymme Sodankylästä etelään päin. Retkeilymielessä päätös ei ollut erityisen mieluisa, mutta lomailun kannalta se oli parempi, koska päiväkohtaiset ajomatkat pysyisivät nyt maltillisina.
Niinpä siirryimme aluksi Nilimellasta Sodankylän keskustaan, jossa myös viimein pääsin eroon viallisesta akusta. Yritin samalla löytää jostain korjaamon, joka ehtisi tutkia alkumatkasta havaittua Adrian harmaavesisäiliön tyhjennysmekanismin ongelmaa, mutta tuloksetta. Pitäisi olla riittävän järeä nosturi tai rasvamonttu, eikä kaikissa korjaamoissa ole kumpaakaan, ylimääräisestä ajasta nyt puhumattakaan.
Rovaniementielle päästyämme ajelimme aluksi Keski-Luostolle. Ajatuksemme oli retkeillä pienesti nousemalla tunturiin Perhe-Luostolta, kuten kerran aiemminkin, mutta sinne oli ilmestynyt pysäköinnin ja läpikulun kieltävät kyltit.
Niinpä päädyimme lopulta Torvisen P-paikalle. Samapa tuo miltä puolelta tunturia tavoittelee, näin hyvällä säällä ainakin.
Tämäkin lähtöpaikka oli ihan kelvollinen. Keski-Luoston laelta avautuu kiva maisema, vaikka kukkula onkin hieman Ukko-Luostoa matalampi.
Kopterikuvauksen kannalta helle ja keskipäivän aurinko eivät synnytä parhaita olosuhteita, mutta muutenhan tunturin rinteillä on hyvä lentää.
Mutta minne seuraavaksi yöksi? Luoston caravan-alue kiinnosti, ja vaikka leiriytymismaksu tuntui kalliilta, samalla hinnalla olisi nähtävästi päässyt myös kylpylään. Lisäksi pohdimme mahdollisuutta nauttia aamupala Lapland Hotels Luostotunturissa, mikä olisi tuonut vaihtelua autossa tarjoiltuun aamiaiseen.
Harmiksemme emme kuitenkaan onnistuneet löytämään koko caravan-aluetta, mihin saattoi vaikuttaa se, että Luoston ympäristössä tehtiin tietöitä. Pyhätunturin suuntaan menevä tiekin oli poikki, joten jouduimme luopumaan myös Pyhän caravan-alueesta. Ehkä kiertotie olisi ollut olemassa, mutta emme löytäneet sitäkään. Uh.
Kolmas vaihtoehto olisi ollut jäädä puskaan Luostontien varteen, Paloselän kupeeseen. Paikka ei ollut toivottoman huono, mutta ei poikkeuksellisen hyväkään. Päivä ei enää ollut nuori, ja ounastelimme hifistelyn vielä kostautuvan, mutta jatkoimme silti matkaa.
Tässä vaiheessa meidän olisi kannattanut palata vähän matkaa takaisin Sodankylän suuntaan, Kitisen rannassa olevalle leirintäalueelle, mutta emme älynneet tehdä niin. Sen sijaan jatkoimme Rovaniemen suuntaan poiketaksemme Käyrämön Keitaalla, jonka matkaparkki ei kuitenkaan sillä hetkellä vedonnut meihin.
Paine yöpaikan löytämiseksi kasvoi kilometri kilometriltä. Pääteiden varsilta ei hyviä paikkoja löydy, joten jollekin sivutielle pitäisi poiketa, mutta ihan summamutikassa ei pikkuteitäkään viitsi alkaa koluta.
Nettikarttojen avulla bongasin viimein metsäautotien, jonne pääsisi helposti Perunkajärvelle menevältä tieltä. Ehkä sen varresta löytyisi joku kulma, jossa voisimme viettää yhden yön.
Tielle oli levitetty melko karua sepeliä, mutta sopiva levike löytyi nopeasti, ja paikka oli lopulta varsin hyvä.
Illalla huomasin, että Mauri-kopterin kauko-ohjain oli mykistynyt oudosti. Juurihan minä luovuin viallisesta lentoakusta, hellekö näitä laitteita riivaa?
Ohjain ei käynnistynyt eikä tuntunut ottavan vastaan virtaa. Akkuvikako siinäkin nyt sitten on? Huoh.
