sunnuntai 15. helmikuuta 2026

Ostohousut jalkaan?

Marraskuun alkupuolella teimme pienen kyläilykiertueen Etelä-Suomessa, mikä tarjosi mahdollisuuden tutustua 2025-malliseen Adria Twiniin, joka oli esillä Lahden J. Rinta-Joupin autoliikkeessä. Kuten samoihin aikoihin kirjoitin, olin aiemmin syksyllä Reiskan huoltokäyntien yhteydessä silmäillyt myös muita retkeilyautoja, mutta aloitetaan nyt Twinillä, kun se on itselleni tutuin malli.

Esittelyauton mallimerkintä oli Adria Twin 540 SPB, kun oman automme kyljessä lukee Adria Twin 540 SP. En oikeastaan tiedä, mitä tuo B-kirjain tuo tullessaan, mutta joka tapauksessa kyseessä on selvästi uudistunut malli. Olin jo ennakkoon tutustunut myytävään autoon netti-ilmoituksen kautta, joten auton varustelutaso oli minulle tuttu.

Jos on hankkimassa retkeilyautoa, tällainen liikkeeseen jo ajettu auto on monessa mielessä helpoin valinta. Auton tilaaminen tehtaalta asti on kaikkine odotteluineen vähän tympeää hommaa, vaikka siten autoon tietysti saa juuri haluamansa varusteet.

Valmiin auton suhteen on kuitenkin yleensä tehtävä kompromisseja. Lahden tapauksessa yksi sellaisista pilkotti jo kauas:

Adria Twin 540 SPB

Minä en ottaisi autooni markiisia. Moni sellaisesta tykkää, mutta itse koen, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä, etenkin talvella. Vaikka varuste ei olennaisesti vaikuttaisi kantavuuteen, se maksaa silti toista tonnia, joka etenkin käyttökerroille jyvitettynä tuntuu isolta summalta.

Tämä asia vaikeuttaa auton hankkimista, koska miltei kaikissa Suomeen tilatuissa autoissa on markiisi. Saahan sen ruuvattua irti, mutta tuskin autoliike siitä täyttä hintaa hyvittää, ja kattokin pitäisi operaation jälkeen korjata.

Enemmän minua kuitenkin kiinnostaa se, mitä auton sisäpuolella on tarjolla. Pöytäryhmää on uudessa Twinissä päivitetty, ja pöydän takana olevat istuimet ovat nyt aavistuksen kuppimaisia, tai ainakin enemmän kuin ennen. Näytti myös siltä, että niissä on aiempaa vähemmän täytettä, mikä ei ole pelkästään huono asia, sillä muutoksen myötä istuinosa on helpompi nostaa ylös, jos penkin alla olevaan tilaan on asiaa. Ja kyllähän sinne usein on, koska kaasun sulkuhanat ovat edelleen istuimien alla.


Myös itse pöytä on kokenut muutoksen. En tiedä, onko kyseessä vakiovaruste, mutta ainakin tässä autossa oli jalaton pöytä, joka merkittävästi helpottaa pöydän taakse siirtymistä.

Jalaton pöytä

Pöytää kannatteleva putki vaikuttaa verrattain tukevalta, mutta pöytälevy joustaa silti vähän, etenkin jatko-osan kanssa. Uskaltaakohan sille laskea läppärin, jos itse istuu etumatkustajan paikalla? Mitä tapahtuu, jos pöydän päälle horjahtaa?

Jalattoman pöydän jatko-osa

Jalaton ratkaisu on kätevä, mutta lyhyen kokeilun perusteella ehkä sittenkin ottaisin jalallisen mallin, jos sellainen yhä on tarjolla.

Adrian varsinainen murheenkryyni kuitenkin löytyy ylempää. Olen aiemminkin marmattanut yläkaappien push-tyyppisestä lukitusmekanismista, joka ei kerta kaikkiaan toimi. Nyt kaappien rakenne on muuttunut, olisiko ongelmat viimein saatu ratkaistua?

Päällisin puolin suurin uudistus on se, että kaappien rungossa on käytetty hieman styroxilta näyttävää materiaalia, nähtävästi jotain kierrätysjuttua.


Tässä vaiheessa täytynee mainita, että tutustuin jo aiemmin syksyllä Kuopion liikkeessä olleeseen 6,4-metriseen Twiniin (640 SPB), jossa oli samanlaiset kaapit. Kun testasin siinä olevia yläkaappeja, kaksi luukkua oli jo valmiiksi jumissa... uudessa autossa!

Odotusarvot eivät siis olleet korkealla, mutta hiukan yllättäen 540 SPB -mallissa kaapit toimivat kohtalaisen hyvin. En silti ole varma, voiko havaintoon luottaa, koska lämpötilan myötä tilanne voi muuttua. Luukkujen lukkomekanismi nimittäin on sama kuin ennenkin, vain niiden pumppuvarret on uusittu. Pienemmässä autossa kaapit taitavat kuitenkin olla lyhyemmät, mikä saattaa tämän asian suhteen olla eduksi.

Harmillisesti 2025-mallin Twinissa säilytystilaa on vähemmän kuin aiemmin, sillä takaovien edessä ei enää ole poikittaista yläkaappia. Se on merkittävä puute, kun huomioidaan, että pitkittäiset kaapitkaan eivät ole aivan yhtä tilavia kuin ennen.

Lähimpänä tuulilasia olevat sivukaapit ovat nyt avoimia, joten niihinkään ei voi ihan entiseen tapaan tunkea tavaraa. Saman kohtalon ovat kokeneet myös tavaratilan vasemmalla puolella olevat säilytystilat, joiden kantena toimii nyt vain pari kuminauhaa. Peräkontissa ratkaisu voi tosin toimia, koska luukkuja on tavaroiden keskellä joskus vaikea avata.

Lieden yläpuolella oleva kaappi on erotettu taaempana olevista kaapeista tällaisella tyhjällä tilalla, jonka perältä löytyy 230 voltin pistorasia. Se on jotenkin kaukana kaikesta; onko tarkoitus, että tähän tilaan sijoitetaan esimerkiksi pieni vedenkeitin?


Ajatus sähköpistorasiasta tuollaisessa höyrystyvässä tilassa mietityttää ohuesti, mutta ilman jatkojohtoa keitintä ei kyllä voi käyttää liesitason päälläkään. Meillä vedenkeitin on ahkerassa käytössä, ja hieman tuntuu siltä, että tässä on ratkaistu ongelmaa, jota ei oikeasti ole olemassa.

Myös vetolaatikkojen vetimet on uusittu. Uusi malli tarjoaa mahdollisuuden joko lukita laatikko tai jättää se lukitsematta. Onko tästä ominaisuudesta jotain todellista hyötyä? Lukitsematon laatikko ei ole sen helpompi avata kuin ennenkään, eikä laatikkoa toisaalta voi jättää ajon ajaksi lukitsematta, mutta nyt niin voi käydä vahingossa. Mielestäni entinen ratkaisu oli parempi, mutta kaipa tämän kanssa voisi elää.


Esittelyautossa oli TV-teline, mutta televisiolle tarkoitettua 12 voltin pistoketta ei sen ympäriltä myyjänkään avustuksella löytynyt. Toivottavasti pistoke vain lymyili jossain, koska vaikka emme itse käytä televisiota, virtaa kyllä muuten tarvitaan. Adrian USB-pistorasiat taitavat edelleen antaa virtaa vain parin ampeerin verran.


Twinin kylpyhuone on uudistunut, ja nyt myös 540-mallissa on kääntyvä suihkuseinä.


Kääntyvä osa ei ole ihan täysimittainen, mutta ehkä se ajaa asiansa. Ikkunan ansiosta suihkun voi vetää myös auton ulkopuolelle, mikä voi kesällä olla kätevää. Kylppärissä aiemmin ollut tilavahko, suljettava yläkaappi on kuitenkin kääntöseinän myötä jäänyt pois.

Kylpyhuoneen kääntyvä seinä

Suihkun hana tuskin on sen kestävämpi kuin ennenkään, joten on hyvä, että siihen pääsee helposti käsiksi huoltoluukun kautta. Vanhassa mallissa luukku oli piilossa pöytäryhmän istuimen takana, mutta nyt hana toisella puolella kylppäriä, ja luukku pilkottaa vähän karusti makuuhuoneen jalkatilassa. Ehkä se jää petauspatjan kanssa piiloon.

Kylpyhuoneen huoltoluukku

Makuuhuoneessa sijaitsee nykyään myös aiemmin sivuoven yläpuolelta löytynyt Truma-ohjauspaneeli. Ajatus lienee ollut, että on helpompaa, kun voi yön aikana säätää lämpötilaa nousematta punkasta. Aika harvoin sellaista on kuitenkaan tarvinnut tehdä. Itse olen kokenut käteväksi sen, että Adrian ja Truman paneelit ovat lähekkäin, jolloin kaikki asetukset näkee yhdellä silmäyksellä.

Harmaavesisäiliön tyhjennys onnistuu sähköisesti, mikä saattaa olla hyvä asia, koska omassa autossamme on ollut ongelmia tyhjennysmekanismin kanssa. Sähköinen kytkin on vähän hassussa paikassa pöytäryhmän alla, mutta kaipa se on ajatuksella sijoitettu niin.

Sähköinen harmaavesisäiliön tyhjennys

Jos olisimme nyt vaihtamassa autoa, syntyisikö tästä yksilöstä kaupat?

Vuosimallissa 2025 on paljon uutta siellä täällä (2026-malli lienee pääosin samanlainen). Toisaalta parannukset ovat aika pieniä, ja uudet puutteet sitäkin ärsyttävämpiä. Suurin ongelma mielestäni on se, että säilytystilaa on entistä vähemmän. Tämä oli aiemmin Twinin valtti, miksi siitä on luovuttu?

Aiemmin 5,40-metriset Twinit oli varustetason osalta ryhmitelty Axess- ja Plus-malleihin. Uusissa autoissa tätä erottelua ei enää näytä olevan; olisiko 2025-mallinen Twin 540 SPB sitten jonkinlainen kombinaatio edellisistä?

Fiat-puolen osalta auton varustelu oli kokolailla samanlainen kuin nykyisessä autossammekin, paitsi että led-ajovalot ja nähtävästi myös sivuoven sulkemisavustin puuttuivat. Tuntemukset hieman seilaavat, mutta en ehkä vaihtaisi Reiskaa tähän autoon.

torstai 12. helmikuuta 2026

sunnuntai 8. helmikuuta 2026

Kuusikkoon

Kylmäluoman leirintäalueella ei ollut suurempaa ruuhkaa, vaikka alue on varsin lähellä 5-tietä. Leirintämaksua ei etenkään sähkön osalta voi pitää kovin edullisena, mutta kaikki on suhteellista. Hotellielämään verrattuna autossa majoittuminen on aina kohtuullisen hintaista.

Kuusikko-RuuhivaaraTässä vaiheessa matkaa tuijotimme sääkarttoja varsin intensiivisesti. Jos sateet ohjaisivat meidät muuttamaan matkan suuntaa, suunnanmuutos täytyisi tehdä nyt.

Vaikutti kuitenkin siltä, että Lappiin oli muodostumassa poutainen alue, joka oli riittävän suuri niin että sitä kannattaisi tavoitella. Päätimme jatkaa kohti Sallaa, ja sieltä ehkä vielä hieman pohjoisemmaksi.

Meitä kiinnosti erityisesti Aikkipetsin tienoo, jossa edellisenä syksynä patikoimme hienossa säässä. Paltsarikummun polku oli kiva, mutta nyt voisimme tutustua Aikkipetsin tuvalta Ruuhitunturin suuntaan menevään reittiin.

Aikkipetsi hut

Niinpä ajoimme Reiskan parkkiin samalle levikkeelle kuin viime syksynäkin...

Aikkipetsin tuvalle vievän polun alku

... ja lähdimme patikoimaan kohti Aikkipetsin tupaa. Sää ei alkumatkasta ollut erityisen kesäinen, pikemminkin oli koleaa, vaikka tuuli puhalsi lähinnä kaakosta.



Aikkipetsin tuvalla reitti haaraantuu Paltsarikummun ja Kuusikko-Ruuhivaaran suuntaan meneviin polkuihin. Molemmat vievät lopulta Sallan luontokeskuksen tienoille, mutta jälkimmäinen vaikuttaa hieman metsäisemmältä, ja siltä siis voi halutessaan koukata myös Ruuhitunturille.


Matkan myötä ilma lämpeni, ja olosuhteet muuttuivat varsin miellyttäviksi.


Kuusikko-Ruuhivaaran jälkeen polku laskeutuu moottorikelkkareitin varrelle, jossa on pienehkön ojan ylittävä silta. Se sai toimia retkemme kääntöpisteenä.


Aikkipetsin tuvan opastuskarttaan oli merkitty, että Lehtoaavan kodalle saattaisi mennä myös jonkinlainen kesäreitti. Etäinen ajatuksemme oli, että voisimme paluumatkalla poiketa siellä, mutta emme onnistuneet löytämään polun päätä, tai mitään merkintöjä ainakaan.

Maasto ei vaikuttanut erityisen hankalalta, mutta pisto oli reilun kilometrin mittainen, joten polku olisi nopeuttanut kulkemista. Lopulta päätimme olla tavoittelematta kotaa, koska meillä ei ollut varsinaista syytä pyrkiä sinne.

Autolle palattuamme ajelimme vähän matkaa Kovajärven suuntaan selvittääksemme, löytyisikö sieltä sopivaa puskaa yöpymistä varten. Olisi saattanut löytyäkin, mutta rohkeutemme loppui Vilmatunturin suuntaan kääntyvässä mutkassa, jossa oli tietöistä kertova liikennemerkki. Tietyöt eivät niinkään pelottaneet, mutta tielle juuri levitetty sepeli hermostutti siinä määrin, että päädyimme kääntymään ympäri.

Wilderness road in Lapland

Harmi sinänsä, sillä tie on kiinnostava ja jatkuu Vilmatunturin eteläpuolta Vilmajängälle asti. Sen varrelta voisi vaikkapa uudestaan tavoitella Vilmatunturia, idän suunnasta. Tien aiemmasta kunnosta ei ole tietoa, mutta ehkä siitä nyt remontin myötä tulee entistä ehompi.

Tähän reitiin täytynee joskus tutustua. Sen länsipäässä oleva, Kursusta Vilmajängän kautta Karhujärvelle menevä tie oli ainakin muutama vuosi sitten ihan hyväkuntoinen. Jos samalle suunnalle päätyy uudemman kerran, voisi käydä kurkkaamassa myös Lehtikorkian autiotupaa, mikäli se on helposti saavutettavissa.

Lopulta jäimme yöksi tien varteen samalle paikalle, jossa edellisenä kesänäkin vietimme yhden yön. Seuraaviksi päiviksi näytti nyt olevan luvassa sateita, mikä saattaisi tietää taukoa retkeilyssä. Eteneehän se loma niinkin, vaikka pienessä retkeilyautossa piirit ovat sateen sattuessa aika rajalliset.

Summer hike on wilderness trail in Finnish Lapland