Kuten olen joskus todennut, pitkänajan tavoitteenamme on ollut tutustua Karhunpolkuun pala kerrallaan. Valittu strategia pohjautuu paljolti laiskuuteen olla kulkematta koko reittiä yhdellä kertaa, mutta toisaalta sen myötä Pielisen takana on aina tarjolla joku uusi pätkä patikoitavaksi.
Karhunpolun osalta tällaiset osuudet tosin alkavat olla vähissä, mutta Lieksan pohjoispuolelta sellaisia yhä löytyy. Yksi niistä on Niskavaarantien kautta kulkeva polku, johon päätimme syyskuun matkallamme tutustua.
Tien kupeessa olevalta parkkipaikalta pääsee näppärästi molempiin suuntiin, sekä Persaussärkille (pohjoiseen) että Raiskavaaralle (etelään). Särkillä olemme jo käyneet, joten nyt oli vastakkaisen suunnan vuoro. Naarajoen rannassa olevalle Niskavaaran laavulle ei ole kuin kolmen kilometrin matka, mutta tarvittaessa retkeä voisi pidentää kulkemalla reilun kilometrin päässä odottavalle Naarakosken laavulle.
Raiskavaaran etelärinne on hakattu melko paljaaksi. Joku voisi ajatella, että vaaran nimikin kumpuaa tästä, mutta ainakin sen laelta sitten avautuu avarahko näköala Naarajoen suuntaan.
Vaaran jälkeen polku muuttuu vähän pusikkoiseksi, mutta onneksi tympeämpi osuus on melko lyhyt. Puskien jälkeen reitti lopulta laskeutuu Naarajoen varteen, josta se jakaantuu Ruunalle ja Naarakosken laavulle meneviin polkuihin.
Niskavaaran laavu on kohtalaisen kivalla paikalla, vaikka sen nimi hieman hämmentää, koska lähin Niskavaara näyttäisi olevan kilometrin päässä.
Kun sää suosi, päätimme yksintein jatkaa Naarajoen laavulle asti. Mielestäni sillä oli aiemmin Retkikartassa oma symboli, mutta enää sellaista ei näy. Liekö Metsähallitus sitten luopunut paikan ylläpidosta.Timitranniemi oli paikkana ihan mukiinmenevä. Leirintäalueen suihkuosasto tosin kaipaisi remonttia, mutta muuten yleiset tilat olivat OK-kunnossa. Liekö lomakylällä sama omistaja kuin Kolin Merilänrannan camping-alueella; ainakin alueiden nettisivut näyttävät olevan yhteiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti