Terapiaa

Pari vuotta sitten patikoimme Lieksassa, Suuri-Piilosen liepeillä. Retkestä jäi miellyttävä jälkimaku, minkä vuoksi päätimme Patvinsuolta poistuttumme ottaa taas työn alle pienen pätkän Karhunpolkua.

Tällä kertaa ajattelimme katsastaa Persauslampien ja Persaussärkkien kautta kulkevan osuuden, jolle pääsee kätevästi esimerkiksi Niskavaarantien varresta. Karhunpolku haltuun, (kilo)metri kerrallaan.

Hassunhauskoista paikannimistä huolimatta tämä etappi on varsin hieno. Enimmäkseen harjuilla etenevää helppokulkuista polkua oli kiva tallustaa, eikä edes laajahko hakkuuaukea saanut suuta mutrulle.

En silti ollut täysin päässyt yli Patvinsuolla kohtaamistamme kulkurajoituksista. Kun kulkeminen on tärkeää™, otan sellaiset ehkä liiankin henkilökohtaisesti. Persaussärkät tarjosivat näihin oireisiin hyvää terapiaa.

Olen viime aikoina alkanut hieman vieroksua kansallispuistoja. Joskus kaavailin, että käyn järjestelmällisesti läpi kaikki Suomen kansallispuistot, mutta enää ei tunnu siltä. Tarkoitukseni ei varsinaisesti ole vältellä niitä, mutta mieluummin retkeilen sellaisessa paikassa, jossa jokaista järjestyssäännön pykälää ei tarvitse osata ulkoa.

Onneksi Itä-Suomessa on paljon nähtävää puistojen ulkopuolellakin, ja maisemista voi jossain määrin nauttia myös autossa istuen. Ruunaantien ja Valamantien väliin mahtuu kymmeniä ellei satoja kilometrejä hyväkuntoisia sorateitä, joita on leppoisaa ajella. Erityisesti Piilosensärkkien liepeillä on hienoa, eikä yöpaikan löytäminenkään ole retkeilyautoillen vaikeaa.

Itärajan tilanne tulevana kesänä mietityttää silti hieman. Mitä jos rajan yli alkaa "turvapaikanhakijoina" vyöryä entisiä palkkasotilaita? En välttämättä haluaisi autoineni olla etulinjassa ottamassa tulijoita vastaan. Ehkä riskiä ei kannata liioitella, mutta ei se täysin olematonkaan liene.

Parin vuoden takaisella retkellämme hilppasimme Isosuon laitaan, jonne tälläkin kertaa päädyimme, nyt etelän suunnasta. Alkukesän vehreys oli hienompaa, mutta kyllä tämäkin kelpaa.

Autolle palattuamme jatkoimme Kuhmoon ja Kalevalan Matkaparkkiin. Viidentoista euron vuorokausitaksaa voi pitää kohtuullisena, vaikka urheilukentän läheisyydessä saattaakin joskus olla ylimääräistä säpinää. Pitäisi ehkä kokeilla talvellakin, parkki nimittäin on aika kivasti Kuhmon latuverkon varrella.