Ansoja

Yöpaikkamme Valkea-Väärän lähellä oli kelpo. Aamulla maisemalle antoi oman säväyksensä sumu, joka peitti läheiset lammet ja niitä vierustavat suot.

Vähitellen sumu väistyi pois, ja nouseva aurinkokin alkoi hetkittäin pilkahdella pilvien lomasta. Mutta hitaasti, niin hitaasti, kuten syyskuussa usein.

Auringon kohtaaminen herätti tunteen siitä, että meidän ei ehkä vielä kannattaisi poistua näiltä kulmilta. Lähinnä meillä oli tarve odotella sääennusteiden tarkentumista, joten ajoimme parkkiin Puittislammen kupeeseen.

Puittislammen suunnasta voisimme kenties tutustua Iso-Hietajärven tulipaikalle menevään polkuun, jonka alkupiste näytti olevan läheisellä Kangaslammella. 

Aamupäivän aikana säätila kuitenkin muuttui sateisempaan suuntaan, mikä viivästytti retkeämme. Sateen loppumista odotellessamme selasimme karttaa huomataksemme, että suunnittelemamme reitti kulkeekin jonkun rajoitusalueen kautta.

Lähteestä riippuen kielto näytti rajoittavan kulkemista joko a) polkujen ulkopuolella, b) merkittyjen polkujen ulkopuolella tai c) kaikkialla rajoitusalueen sisällä. Mutta mikä näistä on ajantasaisinta tietoa?

Ja mitä "merkitty polku" tässä yhteydessä tarkoittaa? Maastoon merkittyä polkua? Nettikarttaan piirrettyä reittiä? Pohjakartassa näkyvää kulku-uraa? Laupias taivas, millaista sotkua.

Lähdimme myöhemmin iltakävelylle Kangaslammelle nähdäksemme, tarjoaisiko sieltä kartan mukaan löytyvä opastustaulu asiasta lisää tietoa.

Lammen vieressä olevassa metsäautotien silmukassa ei kuitenkaan ollut mitään infotaulua. Iso-Hietajärven suuntaan lähtevä polku sen sijaan näytti oikein hyvältä, ja suorastaan kutsui kulkemaan. Mitään polkumerkintöjä ei kuitenkaan näkynyt, joten Iso-Hietajärvelle ei nähtävästi tätä kautta olisi menemistä.

Parin sadan metrin päässä alkavalla rajoitusalueen rajallakaan ei ollut mitään, mistä olisi voinut päätellä, saako alueelle edetä. Jos emme olisi sadetta pitäessämme sattuneet selaamaan nettiä, olisimme aivan varmasti lompsineet kieltoalueelle ajattelematta koko asiaa.

Jälkeenpäin tapahtuma herättää lähinnä ärtymystä. Minun puolestani voidaan suojella (tai mistä tässä nyt onkaan kyse) vaikka koko maakunta, jos sille on järkevät perusteet. Mutta jos se aiheuttaa kulkurajoituksia, joiden rikkominen johtaa pahimmillaan sakkotuomioon, rajoitukset täytyy merkitä maastoon. Eikö tämä ole jo kansalaisten oikeusturvankin vuoksi ihan päivänselvä asia?

Ei kylttejä tarvitse olla jokaisella neliömetrillä, mutta jos kieltoalueelle menee polku tai muu kulku-ura, sen alussa asiasta täytyy kertoa. Jos valtiolla on intoa ja resursseja virittää luontoon tällaisia ansoja, täytyy rahaa löytyä myös muutamaan kylttiin. Onhan nopeusrajoituksetkin osoitettu liikennemerkein!

"Haistakaa paska koko valtiovalta", lauloi Goodman aikoinaan. Tästä asiasta ajattelen ihan samoin.

Päivän retki jäi hiukan lyhyeksi, mutta nyt meillä ainakin oli aikaa pohtia matkan suuntaa. Vaikutti siltä, että pohjoinen vetää meitä taas puoleensa.