lauantai 19. marraskuuta 2011

Lämpö nousee

Saariselän nettisivusto kertoo, että Laanilan ja Kiilopään välinen latu on pohjattu luisteluhiihtoa varten! Ja ainakin web-kamera näyttäisi myös Saariselältä Laanilan suuntaan menevän ladun olevan ihan hiihdettävässä kunnossa. Ensi viikolle on Pohjois-Suomeen luvattu lumisateitakin, joten isompaa takapakkia tuskin enää on tiedossa.

Näin alkutalvesta on kätevää, kun omistaa sukset myös luistelutyyliä varten. Lunta on toistaiseksi vähän, eikä perinteisen tyylin latu-uria voida heti kaikille reiteille ajaa. Luisteluhiihtoa tämä ei haittaa, koska riittää, että lunta on kantavan kerroksen verran. En vuosien jälkeenkään ole oppinut voitelemaan suksia oikein, joten luistelutyylin omaksuminen vähentää myös voiteluun liittyvää problematiikkaa.

Tunnettua on, että ahkerimmilla hardcore-hiihtäjillä voi olla 5 - 10 suksiparia, joista sitten valitaan paras yhdistelmä hiihtotyylin, ulkolämpötilan, maaston muodon ja ties minkä parametrin mukaan. Voi olla, että olen itsekin matkalla samaan suuntaan, mutta toistaiseksi harrastukseni on pysynyt varsin tolkullisena: varastosta löytyy vain kolme suksiparia.

Perinteisen tyylin suksia (Fischer) käytän nykyään aika vähän; lähinnä kylmällä kelillä, kun luistelu ei suju. Tai sitten, kun edessä leppoisa laturetki ja tarkoitus on lähinnä nauttia ulkona olemisesta. Perinteisellä tyylillä on mielestäni mukavinta edetä hidasta vauhtia, jolloin matka voi olla pidempikin.

Viime talvi meni enimmäkseen luistelusuksilla (Atomic) sutien, mikä johtui siitä, että uusi tyyli tuntui aluksi hankalalta, joten halusin harjoitella sitä enemmän. Ja harjoiteltavaa riittää alkavalle talvellekin, koska tekniikkani on vieläkin kaukana hyvästä, täydellisyydestä nyt puhumattakaan.

Kolmas suksisettini sekoittaa omalla tavallani perinteistä tyyliä ja luisteluhiihtoa. Laskettuani muutamana keväänä sydän kurkussa alas jäisiä tunturirinteitä pitkin päätin lopulta investoida teräskanttisiin suksiin (Madshus Kollen). Sittemmin havaitsin, että teräskanttinen suksi toimii yllättävän hyvin myös keväthangilla luistellessa, jopa tavallisten pertsamonojen kanssa... Mutta kaipa jäykempi luistelumono olisi vielä parempi? Tämä pähkäily johti lopulta siihen, että hankin Madshusien kaveriksi paljon parjatut hybridimonot, jotka tukevat nilkkaa luistelumonon tavoin, mutta taipuvat silti päkiän kohdalta mahdollistaen näin myös perinteisen tyylin käytön.

Kyseinen varustekombinaatio on parhaimmillaan loppukevään tunturiretkillä, joten sen järkevä käyttöaika on varsin rajallinen, mutta silloin se täyttääkin omat tarpeeni mainiosti. Lähtiessäni aamupakkasella liikkeelle voin aluksi luistella sen ajan, kun hanki kantaa. Kun keli pehmenee tai jos voimat hiipuvat, jatkan matkaa perinteisellä tyylillä, mikä ei onnistuisi luistelusuksien ja -monojen kanssa. Ja jos ajaudun valmiilta latupohjalta ylemmäksi tunturiin, teräskanttinen suksi lisää turvallisuutta tyylistä riippumatta.

Haaveilen silti jo neljännestä suksiparista... Nykyiset välineeni (ehkä Madshusit poislukien) soveltuvat lähinnä valmiilla latupohjilla käytettäväksi, mutta haluaisin hiihtää enemmän myös avotunturissa latureittien ulkopuolella. Tätä varten olisi tarvetta hiukan leveämmille, teräskanttisille tunturisuksille, joissa mahdollisesti olisi pitopohja (Madshus Voss Multigrip?). Hankintaa ennakoiden ostinkin jo alennusmyynnistä NNN BC -monot, mutta siteet ja itse sukset puuttuvat vielä. Onneksi asialla ei ole kiire, koska tämäkin haave liittyy lähinnä keväthangilla hiihtelyyn.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Älämölöä ja muuta

Tulipa sitten vierailtua SkiExpossa, joka pidettiin Helsingin messukeskuksessa 4. - 6.11. Pelkästään hiihtomessuista ei kuitenkaan ollut kyse, koska saman katon alla oli esillä myös lautailuun ja jäälajeihin liittyviä juttuja samoin kuin DigiExpo, jonka tarjonta keskittyi viihde-elektroniikkaan ja muuhun tekniseen hifistelyyn. Vielä 10 - 15 vuotta sitten olisin ollut innoissani kaikesta tekniikkaan liittyvästä, mutta enää se ei oikein kiinnosta, ainakaan ylenpalttisella älämölöllä kuorrutettuna.

Talvimatkailukeskukset ympäri Suomea olivat pystyttäneet osastonsa Ski-puolelle. Kiertelin kojuja lähinnä arvontalippuja täyttääkseni, koska suurin osa Pohjois-Suomen hiihtokeskuksista on jo ennestään tuttuja, ja ajatus lähteä suksimaan johonkin etelän kohteeseen tuntuu hiukan vieraalta. Tosin eihän siitä ole pitkäkään aika, kun eniten lunta satoi Etelä-Suomeen. Ehkä tulevana talvena pitäisikin tutustua Etelä- ja Keski-Suomen hiihtokeskuksiin?

Myös vaate- ja retkeilyliikkeet olivat näkyvästi esillä. Varsinkin Halosen osastolla oli rekkikaupalla ulkoiluvaatteita 50%:n alennuksin, mutta kaikki hankintayritykseni tyssäsivät lopulta "Tarvitsenko todella tätä?" -tyyppiseen analyysiin. Ja hyvä niin, koska minulla ei oikeastaan ole vaatekaapin täyttämiseen liittyviä ongelmia.

Yksi messujen hauskimmista uutuuksista taisi olla sisähiihtolaite. On olemassa soutulaitteita, miksei siis hiihtolaitekin? Tämä malli oli tarkoitettu lähinnä käsien vahvistamiseen, mutta ehkä siihen voisi yhdistää myös jalkoja harjoittavia toimintoja? Joku stepperin tapainen laite voisi toimia ainakin niillä, joilta jäivät kesän rullaluisteluharjoitukset tekemättä.

Lautalajeja esitteleville osastoille oli vaikea päästä, koska sinne mennäkseen piti ensin selviytyä sukupolvien välisen kuilun yli. Itselleni laskettelu eri muodoissaan on hiukan vierasta, mutta pidän silti ainakin vapaalaskua ihan kunniallisena harrastuksena verrattuna sellaisiin alppilajeihin, joiden sankarit täytyy kerta toisensa jälkeen hinata mäen päälle konevoimin.

Kaiken kaikkiaan messuille oli tänä vuonna taidettu varata enemmän lattiapinta-alaa kuin aiemmin, mikä oli hyvä juttu. Messualueen keskellä ollut K18-anniskelukarsina tosin näytti edelleen kovin ahtaalta, mutta niin kai ne aina?

lauantai 5. marraskuuta 2011

Takakesä

Talvi taitaa tänä vuonna olla vähän myöhässä. Lunta tai pakkasta ei ole siunaantunut edes pohjoiseen, minkä johdosta Levin maailmancup-kisakin on näemmä peruttu. Itseäni laskettelu ei kiinnosta, mutta onhan kisojen peruuntuminen silti harmillista paikallisten yrittäjien ja tapahtuman eteen työtä tehneiden kannalta.

Vaikka talvi antaakin vielä odottaa itseään, tunnen silti, kuinka hiihtohulluus nostaa jo päätään... Tunnelmaan päästäkseni olenkin selaillut kuvia edellisvuosien hiihtoreissuilta.



Innostuin hiihtämisestä vasta muutama vuosi sitten, ja varsinkin luisteluhiihto oli minulle vieras laji viime talveen asti. Olen siis tyystin hukannut elämästäni 15 talvea, ja nyt asia korpeaa minua! Ehkä hiihto olisi tuntunut nuorempana vieläkin paremmalta? Toisaalta kyse ei ole pelkästään hiihtämisestä, vaan kaikesta muustakin, mitä siihen liittyy. Itse olen addiktoitunut ainakin runsaisiin puuroaamiaisiin, keväiseen auringonpaisteeseen, suksen rapinaan yöpakkasen kovettamalla hangella, hiihtämisestä aiheutuvaan väsymykseen, suklaa- ja herukkamehutankkauksiin, hiihtolenkin jälkeisiin ensilöylyihin ja saunomista seuraavaan euforiaan.

Näin talven edellä minua silti mietityttää se, kuinka luisteluhiihto mahtaa lähteä vetämään... En aikeistani huolimatta ole rullaluistellut kesällä metriäkään, mikä käytännössä tarkoittaa, että olen luistelurapakunnossa. No, onneksi talvi on kaikesta huolimatta pitkä, ja palkinnot jaetaan vasta huhtikuussa Pallaksella!