Lämpö nousee

Saariselän nettisivusto kertoo, että Laanilan ja Kiilopään välinen latu on pohjattu luisteluhiihtoa varten! Ja ainakin web-kamera näyttäisi myös Saariselältä Laanilan suuntaan menevän ladun olevan ihan hiihdettävässä kunnossa. Ensi viikolle on Pohjois-Suomeen luvattu lumisateitakin, joten isompaa takapakkia tuskin enää on tiedossa.

Näin alkutalvesta on kätevää, kun omistaa sukset myös luistelutyyliä varten. Lunta on toistaiseksi vähän, eikä perinteisen tyylin latu-uria voida heti kaikille reiteille ajaa. Luisteluhiihtoa tämä ei haittaa, koska riittää, että lunta on kantavan kerroksen verran. En vuosien jälkeenkään ole oppinut voitelemaan suksia oikein, joten luistelutyylin omaksuminen vähentää myös voiteluun liittyvää problematiikkaa.

Tunnettua on, että ahkerimmilla hardcore-hiihtäjillä voi olla 5 - 10 suksiparia, joista sitten valitaan paras yhdistelmä hiihtotyylin, ulkolämpötilan, maaston muodon ja ties minkä parametrin mukaan. Voi olla, että olen itsekin matkalla samaan suuntaan, mutta toistaiseksi harrastukseni on pysynyt varsin tolkullisena: varastosta löytyy vain kolme suksiparia.

Perinteisen tyylin suksia (Fischer) käytän nykyään aika vähän; lähinnä kylmällä kelillä, kun luistelu ei suju. Tai sitten, kun edessä leppoisa laturetki ja tarkoitus on lähinnä nauttia ulkona olemisesta. Perinteisellä tyylillä on mielestäni mukavinta edetä hidasta vauhtia, jolloin matka voi olla pidempikin.

Viime talvi meni enimmäkseen luistelusuksilla (Atomic) sutien, mikä johtui siitä, että uusi tyyli tuntui aluksi hankalalta, joten halusin harjoitella sitä enemmän. Ja harjoiteltavaa riittää alkavalle talvellekin, koska tekniikkani on vieläkin kaukana hyvästä, täydellisyydestä nyt puhumattakaan.

Kolmas suksisettini sekoittaa omalla tavallani perinteistä tyyliä ja luisteluhiihtoa. Laskettuani muutamana keväänä sydän kurkussa alas jäisiä tunturirinteitä pitkin päätin lopulta investoida teräskanttisiin suksiin (Madshus Kollen). Sittemmin havaitsin, että teräskanttinen suksi toimii yllättävän hyvin myös keväthangilla luistellessa, jopa tavallisten pertsamonojen kanssa... Mutta kaipa jäykempi luistelumono olisi vielä parempi? Tämä pähkäily johti lopulta siihen, että hankin Madshusien kaveriksi paljon parjatut hybridimonot, jotka tukevat nilkkaa luistelumonon tavoin, mutta taipuvat silti päkiän kohdalta mahdollistaen näin myös perinteisen tyylin käytön.

Kyseinen varustekombinaatio on parhaimmillaan loppukevään tunturiretkillä, joten sen järkevä käyttöaika on varsin rajallinen, mutta silloin se täyttääkin omat tarpeeni mainiosti. Lähtiessäni aamupakkasella liikkeelle voin aluksi luistella sen ajan, kun hanki kantaa. Kun keli pehmenee tai jos voimat hiipuvat, jatkan matkaa perinteisellä tyylillä, mikä ei onnistuisi luistelusuksien ja -monojen kanssa. Ja jos ajaudun valmiilta latupohjalta ylemmäksi tunturiin, teräskanttinen suksi lisää turvallisuutta tyylistä riippumatta.

Haaveilen silti jo neljännestä suksiparista... Nykyiset välineeni (ehkä Madshusit poislukien) soveltuvat lähinnä valmiilla latupohjilla käytettäväksi, mutta haluaisin hiihtää enemmän myös avotunturissa latureittien ulkopuolella. Tätä varten olisi tarvetta hiukan leveämmille, teräskanttisille tunturisuksille, joissa mahdollisesti olisi pitopohja (Madshus Voss Multigrip?). Hankintaa ennakoiden ostinkin jo alennusmyynnistä NNN BC -monot, mutta siteet ja itse sukset puuttuvat vielä. Onneksi asialla ei ole kiire, koska tämäkin haave liittyy lähinnä keväthangilla hiihtelyyn.