Vetten päällä

Taidan näyttää tällä videolla jotenkin huolestuneelta; ehkä olen miettinyt asioita ihan liikaa. Tai sitten tämä johtuu siitä, että vaimo ei ollut mukana. No, Malla sentään oli kaverina, vaikka kirmasikin aika pian taivaalle.

Linkki videoon

Sinäkö se oot?

Elokuinen aamu Kuhmossa oli siinä määrin miellyttävä, että päätin jäädä Kalevalaan myös toiseksi yöksi. 

Niiden välisen päivän ajattelin käyttää jossain maltillisen ajomatkan päässä Kuhmosta, ja päädyin lähtemään Iso-Palosen suuntaan. Järveä kiertävä reitti oli ennestään tuttu, mutta eipähän ainakaan tulisi sanomista, ja vastapäivään kuljettuna polku voisi tuntua riittävän tuoreelta.

Koska aikaa oli runsaasti, poikkesin menomatkalla myös Lentuankoskella. Koski ei loppukesästä ollut hurjimmillaan... 

... mutta kalastajien ohella ainakin telkkäperhe tuntui nauttivan olostaan veden virtauksessa.

Viime kesänä retkeilimme osittain samalla suunnalla. Poiketessamme tuolloin Iso-Tahkosen laavulla lähdimme liikkeelle Iso-Palosen pohjoispuolelta, Valkeiskankaalta. Niinpä ajelin tällä kertaa järven länsipuolelle, Matokankaalle, jossa en ollut käynyt kymmeneen vuoteen. 

Iso-Palosen ympärillä on kaunista metsää, ja etenkin järven itäpuolella maasto on miellyttävää kulkea. Elokuussa ei enää ollut hyttysiäkään, vaikka ilma oli yhä mukavan lämmin.

Kun olen liikkeellä yksinäni, etenen hitaammin kuin vaimon kanssa. Pysähdyn useammin kuvaamaan luontoa, ja joskus saatan pitkäänkin istuskella rannalla tai kannon nokassa ihan vain miettien asioita. Joskus mietin vähän liikaakin.

Kainuu on yksi suosikkimaakunnistani Suomessa. Jos pitäisi muuttaa jonnekin, niin ehkä tänne. Lähteminen ei vain ole helppoa.

Jälkeenpäin huomasin, että kymmenen vuoden takaisessa blogikirjoituksessani oleva kuva on otettu samalla rannalta kuin nyt ottamani kopterikuva. Eipä tuo paljoa ole muuttunut.

Papinsalmen silta sen sijaan on uusi. Viime vuonna jännitimme hieman, pääseekö salmesta lainkaan yli - jossain taisi olla maininta sillan huonosta kunnosta - ja peruuttelu olisi tuolloin pidentänyt kävelymatkaa kilometrikaupalla.  

Kymmenen vuoden takaisella vierailulla näimme useita karhun jälkiä, mutta nyt en sellaisia havainnut. Hiukan erikoisemman saappaanjäljen kuitenkin löysin, lieköhän tuo ihan kivikaudelta peräisin? 

Tämä jälki ainakin on suden jättämä.

Iso-Palosen reitit kulkevat luonnonsuojelualueella, jonka itäisin osa - Maariansärkät - yltää rajavyöhykkeelle asti. Särkkien läntistä reunaa voisi kuitenkin joskus käydä tutkimassa. Ehkä ensi kesänä, kun alla toivottavasti on uusi retkeilyauto.

Poikkesimmekin menneenä viikonloppuna matkailuautoliikkeen pihassa vähän stalkkaamassa tilannetta.

Darling, oletko se sinä?

Tyyneyttä

Tetrijärveltä poistuttuani ajelin kohti Kuhmoa ja päädyin - kuten niin monesti aiemminkin - Lammasjärven rannalle yöksi. Seuraava aamu oli tyyni ja lämmin, ihan parasta elokuuta!

Linkki videoon

Ongelmien yläpuolella

Mujejärvellä ja Tetrijärvellä on muutamia hienoja niemiä, joissa pitäisi joskus poiketa. Marjovaaraltakin avautui kiva maisema, jolle kännykällä kuvattu video ei tee oikeutta.

Linkki videoon

Peliongelmastani

Elokuussa minulla oli muutama päivä vapaata niin, että vaimo oli samaan aikaan töissä. Se tietäisi pienimuotoista yksinretkeilyä, jota en olekaan viime vuosina paljon harrastanut.

Voisi ajatella, että omaan tahtiin matkatessa kaikki olisi helpompaa, kun ei tarvitse mukautua toisen tekemisiin. Mutta ei se mene niin.

Minulle on asetettu tiettyjä rajoituksia, joita minun täytyy noudattaa, jos vaimo ei ole mukana:

1. Saan kulkea vain sellaisia reittejä, joita olemme jo yhdessä aiemmin menneet.
2. Saan patikoida vain sateessa (ainakin pieni tihkusade vaaditaan).
3. Jos kaikesta huolimatta on liian mukavaa, täytyy heti palata kotiin.

Vaikka rikon sääntöjä aika häikäilemättömästi, 1-kohdasta olen yrittänyt pitää kiinni. Valitsen kuitenkin kuljettavakseni sellaisia reittejä, joiden koluamisesta on jo aikaa tai jotka vuodenajan tai muun syyn vuoksi tuntuvat vierailta.

Tätä periaatetta noudattaen riensin lomani aluksi Mujejärvelle, jossa emme olleet käyneet kymmeneen vuoteen. Tarkalleen ottaen minua kiinnosti Tetrijärven kierros, joka Talvilahden pysäköintipaikalta liikkeelle lähtien sisältäisi riittävän uutuusmomentin.

Heti retken alussa oli pientä hässäkkää, kun kännykkä ilmoitti käyttöjärjestelmäpäivityksen olevan saatavilla. Toiminto periaatteessa edellyttää käyttäjän interaktiivisuutta, mutta pelkäsin silti, että puhelin alkaa ladata ja asentaa päivitystä juuri silloin, kun tarvitsen sitä johonkin muuhun. Hylkäsin päivityksen ja lähdin kiertämään Tetrijärveä vastapäivään.

Mujejärven alue ei ole erityisen tiheästi asutettua, joten todennäköisyys kohdata eläimiä on sopivasti koholla. Jo muutaman kymmenen metrin jälkeen pyyparvi (tai niin luulen) pyrähti lentoon aivan polun vierestä.

Hiltuslahden poukamassa oli mukavan lämmintä, joten päätin lennättää kopteria. Jatkettuani taas matkaa vilkaisin kännykkää, joka yllätyksekseni kysyi minulta PIN-koodia. Hmm... ilmeisesti käyttöjärjestelmäpäivitys oli sittenkin asentunut omia aikojaan, ja puhelin tämän jälkeen käynnistynyt uudelleen.

Koodin syötettyäni puhelimeen kilahti hetkeä myöhemmin outo tekstiviesti: 

"Kuukausittainen XYZ-tilauksesi aktivoitiin onnistuneesti. Tilaus uusiutuu automaattisesti: 9,99 EUR/kuukausi."

Lisäksi viestissä oli linkki jollekin pelisivustolle ja toinen linkki, jolla tilauksen voisi "perua". Koska en ollut tilannut mitään, oletin, että kyseessä on huijausviesti, ja varoin erityisesti klikkaamasta linkkejä.

Asia jäi kuitenkin vaivaamaan. Tekemäni Google-haku paljasti, että moni muukin oli saanut samanlaisen viestin. Päätin varmuuden vuoksi tarkastaa kännykkälaskuni tilanteen, ja säikähdin huomatessani, että laskuuni oli todella ilmestynyt ylimääräinen veloitus.

Oliko PIN-koodikysely sittenkin johonkin pelitilaukseen liittyvä maksutapahtuman valtuutus? Miten olisin tietämättäni onnistunut tekemään sellaisen? 

En edelleenkään uskaltanut "perua" tilausta tekstiviestissä olleen linkin kautta, mutta löysin netistä sähköpostiosoitteen, joka mahdollisesti kuului kyseisen lafkan tukipalvelulle. Lähetin osoitteeseen sähköpostia, jossa ilmaisin närkästykseni aiheettoman laskutuksen johdosta, ja vaadin tilauksen perumista.

Hiukan yllättäen minulle vastattiin jo muutaman minuutin päästä. Kyseessä lienee standardivastaus, mutta laitan sen tähän, koska asia voi kiinnostaa muitakin:

​"Arvoisa käyttäjä,

Kiitos, kun otitte yhteyttä XYZ-asiakastukeen. Perustuen meidän järjestelmätietoihin, niin tähän tilauspalveluun liitytään vapaaehtoisesti ja kun painaa ‘Payment (maksa)’ painiketta, jolloin tietoisesti hyväksyy tämän palvelun käyttöehdot. Tästä syystä meillä ei ole oikeudellisia velvoitteita korvata teille kustannuksia. Kuitenkin koska kyseessä on vahinkotilaus, niin olemme sekä peruuttaneet että hyvittäneet tilauksen.

Hyvitys näkyy seuraavassa puhelinlaskussa ja asiasta tulee vielä tekstiviestivarmistus.

Tilaus oli mahdollinen Mobiilimaksu (mobiilimaksuinfo.fi) mobiilimaksun takia. Suosittelen tutustumaan. Useassa tapauksessa käyttäjän alaikäiset lapset ovat tilanneet esimerkiksi Youtube-mainoksen, tai vastaavan mainoksen tai jaetun verkon välityksellä. Kannattaa tarkastaa omaan mobiilinettiin liittyvät laitteet asiaa koskien."

Peruutusvahvistuskin tuli saman tien, ja myöhemmin ilmeni, että myös virheellinen veloitus oli hyvitetty.

Mieltä kuitenkin edelleen kalvasi epätietoisuus siitä, mitä kautta kyseinen tilaus oli alunperin syntynyt. Voiko lukittu puhelin taskussa olleessaan saada sellaisen aikaan? 

Kännykän selaimen historiatiedoissa ei näkynyt, että olisin (tarkoituksella tai vahingossa) vieraillut muilla sivuilla kuin niillä, joilla tiesin käyneeni. Käyttämilläni nettisivuilla tai ohjelmissa ei liioin ollut mainoksia, joita olisin voinut edes vahingossa tökätä.

Kun kotona tutkin Googlen tallentamia selaustietoja retken ajalta, löysin kuitenkin seuraavaa:

Huomio kiinnittyy ASUS Weather -ohjelmaan, joka on puhelimen mukana tuleva nettisovellus.  En tiedä avanneeni sitä, mutta lokin mukaan näin on (juuri ennen tilauksen aktivoitumista) tapahtunut, ja Google Play -kaupan mukaan kyseinen sovellus "sisältää mainoksia". Onko se sisältänyt myös pelisivuston linkin, jota käyttäen tilauksen voi tehdä ilman tunnistautumista? Kun nyt katson, ohjelmasssa ei kuitenkaan näyttäisi olevan mitään mainoksia. 

Saamassani viestissä mainittu mobiilimaksu on kyllä perkeleen keksintö, mutta jostain ihmeen syystä se on oletusarvoisesti käytettävissä, ainakin Telian liittymissä. Kokemukseni jälkeen estin koko toiminnon, koska se selvästikin on helvetistä.

Niin, siitä retkestä... Totta puhuen retki meni ainakin alkumatkan osalta hieman sumussa, koska jouduin taistelemaan pelitilauksen kanssa. Se on harmi, koska jossain vaiheessa taivaalla kirkui iso haukka, jota en kuitenkaan saanut metsän keskeltä kuvattua, kun ajatus oli toisaalla.

Yksi hiisi sentään tarttui kennolle. Niitä ei ollutkaan pitkään aikaan näkynyt, liekö ilmastonmuutos verottanut kantaa. Tämä yksilö keräili rinteestä mustikoita, joita olikin aika runsaasti.

Tilaushässäkän synkimmässä vaiheessa satoi hieman vettäkin, mutta tilanteen ratkettua aurinko alkoi taas paistaa, ja Tetrijärven laavulla oli mukava istuskella.

Palattuani autolle ajattelin jatkaa Kuhmoon yöksi, mutta kun vaimo ei ole vieressä lukemassa nuotteja, ajan suu auki minne tie vie. Tällä kertaa se vei Marjovaaraan, jonne vahingossa kruisailin, kun en keskittynyt ajamiseen. 

Vahinko ei sinänsä ollut suuri, koska vaaralle noustessani kohtasin pöllön ja jonkun pieneksi haukaksi arvelemani linnun, joita kumpaakaan en saanut ratin takaa kuvattua. Vaaralla oli kuitenkin hakkuiden jälkeen ilmavaa, ja näköala moneen suuntaan kelpo.

Valon pilkahdus

Täytyy sanoa, että juuri tällä hetkellä kaipaan hieman sitä valoa, jota heinäkuisella Paitaharjulla tarjoiltiin.

Linkki videoon

Paitasillaan

Elämä Löytöharjulla tuntui hyvältä, mikä sai meidät pohtimaan, voisiko kotimatkan varrelta löytyä vielä muutakin kivaa. Kovin kauaa ei tarvinnut miettiä, kun mieleeni palautui paikka, jonka olin jo aiemmin poiminut kartalta: Paitaharju.

Paitaharjun profiili oli kiehtova, ja se vaikutti helposti saavutettavalta: harjun päässä oli sorakuoppa, johon varmaankin pääsisi autolla. Kaksi ja puoli kilometriä pitkä särkkä olisi myös sopivan mittainen koluttavaksi matkamme viimeisenä päivänä.

Ilosenkankaan luonnonsuojelualueen kautta sorakuopalle menevä tie osoittautui varsin hyväkuntoiseksi. Jostain syystä harju itse ei kuulu suojelualueeseen, vaikka sitä ympäröivä suo näyttää muuten luonnontilaiselta.

 

Paitaharjulla ei ole karttamerkittyä polkua, mutta ounastelimme, että jonkinlainen kulkurantu sen harjalla saattaisi silti mennä. Arvailu osoittautui oikeaksi.

Harju katkeaa L-kirjaimen taitteesta kahteen osaan. Taitteessa on aavistuksen pusikkoinen oja, joka on helppo ylittää, ainakin kesällä. Ylityksen jälkeen vaatteita tuijoteltiin hetki, mutta mitään ei näkynyt, vaikka ainakin punkkeihin liittyvät odotukset olivat aavistuksen koholla.

Ehkä oja kuitenkin selittää sen, miksi polku ei ollut jatkossa yhtä selvä. Maasto oli edelleen helppokulkuista, vaikka myrskyn kaatamat puut hiukan menoa hidastivatkin.

Saapuessamme Paitaharjun pohjoispäähän mieleen nousi jälleen Kesäkuinen retkemme Sallassa. Harjut ovat kauniita, mutta monesti aika samankaltaisia.

Kohouman itäpuolella virtaavan Kylmäjoen varressa oli taas heinikkoista, mutta punkkeja ei edelleenkään näkynyt. Yleinen neuvohan on, että punkkitarkastus kannattaa suorittaa ainakin retken jälkeen, mutta itse tapaan tehdä muutaman sekunnin pikatarkastuksen aina, kun koen siihen olevan syytä.

On tunnettua, että etelässä ja vesistöjen lähellä punkkeja on enemmän kuin muualla, mutta omien arkihavaintojeni mukaan niihin törmää yleensä sellaisissa paikoissa, joissa liikkuu usein ihmisiä. Ehkä Paitaharju ei ole sellainen paikka.

Retkikunnassamme ilmenneen pienen nirsoilun vuoksi sopivaa taukopaikkaa piti hetki hakea, mutta lopulta sellainen löytyi harjun kupeesta läheltä lähtöpaikkaa. Taisimme lounastaessamme tuijottella jotain kulttuuriperintökohdetta, vaikka emme sitä tuolloin tajunneetkaan.

Suojelualueen puolella oleva metsäkin oli varsin hienoa, vaikka polkuja siellä ei näyttänyt menevän.  Rääkkyvaarantien varteen tai sen läheisyyteen oli kuitenkin karttamerkitty muutamia luonnonmuistomerkkejä, joista yhtä yritimme ohi ajaessamme silmäillä sitä kuitenkaan havaitsematta. Ilmeisesti kyseessä ei ainakaan ollut puu, koska sellaiset yleensä erottuvat ympäristöstään helposti.

Jälkikäteen huomasin myös, että Ilosenkankaan kautta olisi helposti päässyt myös Likajoen retkeilyreitille, jonne muutama vuosi sitten melkein päädyimme. No, ehkä kolmas kerta toden sanoo, joskus.