Syyslomalla osa II

Syysloma alkaa sitten olla lusittu. Loma meni liian nopeasti, mutta kai se on samalla merkki siitä, että mielekästä tekemistä oli riittävästi.

Vaikka viikon aikana satoi paljon, matkalle osui myös aurinkoisia päiviä ja maisemia. Suomunruoktusta palattuamme makoilimme yhden päivän hotellissa, mutta sen jälkeen meillä oli vähän onneakin, koska keskiviikkona Suomen aurinkoisin kaistale taisi löytyä Ivalo-Inari -akselilta. Loistava sää johdatti meidät Lemmenjoelle.

Olin itse käynyt Lemmenjoella kerran aikaisemminkin, mutta Njurkulahdesta lähtevä Joenkielisen kierros oli näkemättä, joten valitsimme sen päiväretkemme kohteeksi. Rengasreitillä on pituutta 18 km ja se kulkee 534 m korkean Joenkielinen-tunturin yli palaten sitten Lemmenjoen vartta pitkin takaisin lähtöpaikalle.

Joenkielisen kierros on korkeuserojen vuoksi melko raskas, ja käytimmekin sen kulkemiseen taukoineen liki kuusi tuntia. Myötäpäivään kuljettuna reitin loivasti nouseva alkuosa kulki metsäisessä maastossa, mutta Juurakko-ojan kodan jälkeen polku nousi ylemmäksi tunturiin, ja tässä vaiheessa maisemat muuttuivat kertaluokkaa hienommiksi. Koivuissa ei tosin enää juurikaan ollut lehtiä, mutta maaruska loisti rinteessä kauniisti.

Joenkielisen laelta avautui komea näköala Lemmenjoen laaksoon. Tuuli oli kuitenkin navakka, joten päätimme ruokailla alempana olevalla Sotkajärven nuotiopaikalla. Lemmenjoen varrelta löytyy useita hienoja telttailualueita, joten alueella viihtyisi helposti pidempäänkin. Myös Juurakko-ojalla oli muutama hyvä telttapaikka ja alue vaikutti muutenkin mukavalta etenkin, kun aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta.

Lemmenjoelta palasimme yöksi Saariselälle, josta oli seuraavana päivänä aika suunnata kohti etelää. Ajopäivä oli tietysti sateinen, mutta se ei autossa istuessa haitannut. Tunsimme edelleen paloa vierailla jossain luontokohteessa, ja kun Kuhmon suuntaan oli luvassa poutaa, pysähdyimme yhdeksi yöksi Kuusamoon ja jatkoimme perjantaina lähellä itärajaa sijaitsevalle Iso-Paloselle. Siellä meitä odotti järven ympäri kiertävä 12.5 km mittainen reitti, jonka varrella olisi useita nuotiopaikkoja ja laavuja.

Pohjois-Lapin jälkeen Kuhmon korpimaisemat avautuivat vähän hitaasti, mutta varsinkin Iso-Palosen itäpuoli oli ihan mukavaa maastoa. Lisämausteensa Kuhmon suunnalla tapahtuviin retkiin tuo se, että alueella liikkuu suurempiakin villieläimiä kuten peuroja ja karhuja. Itse emme nähneet kuin lentoon pyrähtäneen teeren, mutta jo polun yli tallustaneen karhun jäljet saivat meidät normaalia puheliaammiksi. Kuinka tuoreet märässä sammaleessa olleet jäljet mahtoivat olla? Myös hirvikärpästen määrästä oli pääteltävissä, että Lappi oli jäänyt taakse.

Nyt pitäisi taas totutella arkeen. Reissu oli kiva, mutta ensi viikoksi Pohjois-Suomeen povataan hyvinkin poutaista ja aurinkoista keliä... Onni ei siis täysin suosinut meitä tällä kertaa. Alkavalle viikolle on tiedossa muutakin ohjelmaa, koska lähes kaksi vuotta vaivannut vasemman käden ranne leikataan torstaina, mistä varmaankin seuraa sairauslomaa. Voikohan juuri leikatun käden kanssa vaeltaa?