Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että käden hoitamiseksi viimeinkin tapahtui jota konkreettista. Vammahan sai alkunsa, kun toissa talvena kompastuin ylöspäin menevissä portaissa. Otin kaatuessani käsillä vastaan, jolloin vasempaan ranteeseen sattui. Tunnusteltuani kättä luulin ensin sen murtuneen (ranteen ympärillä tuntui olevan "rengas"), mutta tämä tunne hävisi aika pian. Pitkäaikaiset oireet - pistävä kipu, polttava tunne ranteen alapuolella - alkoivat vasta muutamaa viikkoa myöhemmin, enkä siten osannut liittää niitä kaatumiseen, vaan epäilin syyksi auton rattivaihteita, mp3-soittimen räpläystä ja ties mitä.
Kävin vaivan vuoksi lääkärissä yhteensä viisi kertaa. Aluksi ongelmaa hoidettiin lähinnä jännetulehduksena, mutta eiväthän oireet mihinkään hävinneet, vaikka söin useammankin kuurin tulehduskipulääkkeitä, käytin kylmä- ja kuumageelejä, sivelin tiikeribalsamia ja käärmevoidetta ja pidin rannetukea. Vasta käsikirurgi tiesi kertoa, että 90% todennäköisyydellä ongelmat johtuvat ranteessa olevasta repeämästä, joka hyvin usein syntyy kaatumisen yhteydessä. Tämä palautti mieleeni kompurointini portaissa (josta en edes ollut maininnut ko. lääkärille), ja magneettikuvaus lopulta vahvisti sen, että ranteessa on fyysinen vaurio.
Nyt leikkauksesta on kaksi vuorokautta, ja käsi tuntuu jo kohtalaisen hyvältä. Heti leikkauksen jälkeen kämmenselkä oli tunnoton, mutta tunto palasi seuraavan yön aikana. Toisena päivänä ranne taas oli kovin jäykkä, mutta on sittemmin vetreytynyt. Huomenna saan ottaa siteet pois, ja tikit poistetaan viikon päästä leikkauksesta. Ja mikä parasta, tulevana talvena voin hiihtää ihan normaalisti! Viime talvi menikin tältä osin vähän kärvistellessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti