lauantai 12. marraskuuta 2016

Savon tuntureilla

Maa on taas valkoinen. Kun lumi ei vielä haittaa kävelemistä, päätin käydä tutkimassa Nilsiän kupeessa kohoavaa vaaraa, Kinahmia.

Kinahmi muistuttaa hieman profiilinsa puolesta Luostotunturia. Ja ehkä samantapaisia pinnanmuotoja löytyy Saariselältäkin.

Ihan oikeiden tuntureiden korkeuksiin ei Kinahmi yllä, mutta 313 metrissä viipottava laki ei ole huono saavutus näillä leveyspiireillä. Tahkovuori on vain metrin korkeampi, eikä Savon korkein huippukaan (Maaselänmäki, Rautavaara) ole kuin viitisen metriä ylempänä.

Kinahmin kautta kulkee lyhyehkö retkeilyreitti. Siihen liittyvät rakenteet on synnytetty vuosituhannen vaihteessa, mutta reitti on kai sittemmin päässyt rapistumaan.

Pitkulainen vaara on yli kymmenen kilometriä pitkä. Säästääkseni aikaa lähdin liikkelle lähellä Konttimäkeä olevalta pysäköintipaikalta, josta Kinahmin korkeimmat kohdat ovat helpoimmin tavoitettavissa.


Kinahmille sivusuunnasta nouseva mäki oli paikoin aika terhakka...


... mutta ylempää sitten avautuikin ihan kohtuullinen näköala luoteeseen. Aurinko paistoi länsirinteeseen mukavasti.


Lähimpänä Kinahmin lakipistettä sijainneen kodan ympäristö oli rehevöitynyt...


... mutta sisältä kota oli ihan viihtyisä. Tuletkin hehkuivat valmiina.


Valmis nuotio ei ole itsestäänselvyys, koska Kinahmin reitti taitaa nykyään olla aika hiljainen. Talvella kävijöitä tosin voi olla enemmän, koska kodan kautta näytti menevän jonkinlainen moottorikelkkaura.

Reitin pohjoispäässä on toinenkin, huonokuntoisempi kota. Sen ympärillä on kai joskus ollut enemmänkin elämää, mutta markkapohjaisesta hinnastosta päätellen liiketoiminta on loppunut jo hyvän aikaa sitten.

Olin haaveillut, että Kinahmin korkeimmalta kohdalta avautuisi näkymä ympäri Pohjois-Savoa, mutta vähän nihkeää se oli. Vaikka metsää on takavuosina harvennettu, puusto peittää maisemat moneen suuntaan.

Jälkikäteen huomasin, että lakikohdan alapuolella olisi kartan mukaan ollut kolmaskin tulipaikka, joka näytti sijaitsevan rinteessä olevalla tasanteella. Ehkä se olisi ollut oikea paikka kiikaroida Puijoa?


On harmi, että Kinahmin reitti on päässyt rapistumaan. Tai ei polku itsessään vaikuttanut erityisen metsittyneeltä, mutta se voisi kiinnostaa enemmän, jos vaaran lakea hiukan parturoisi; vaikka pienen näkölavan verran.

Retkeilyrakenteita täytyisi muutenkin kunnostaa. Tämä edellyttäisi ulkopuolista rahoitusta, koska hommaa tuskin halutaan toiseen kertaan tehdä talkootöinä.

Ehkä Kinahmin voisi naittaa yhteen Tahkon reittien kanssa? Kinahmilta Tahkovuorelle kävelisi leppoisasti päivässä, mikä sopivasti tuotteistettuna saattaisi kiinnostaa matkailijoitakin. Itsekin poikkesin vielä Tahkolla, autolla tosin.

Tahkon korotussuunnitelmat taitavat nykyään olla jäissä, mutta tilalle on noussut uusia haaveita, kuten Tahkon tropiikki. Sellaisen toteutuminen voisi tietää renessanssia Kinahmillekin.

Dubai-tasoinen, ympärivuotinen elämyskeskus maksaisi kuulemma 150 miljoonaa euroa. Hanke ei ole hullunhalpa, mutta toisaalta samalla rahalla ei Ruuhka-Suomeen saa edes pyöräilysiltaa.

2 kommenttia:

  1. Onpa ollut hieno retkeilysää. Onko niin, että näköaloja on vain hakkuuaukioiden kohdalla? Onko reitti ylös asti leveää hiekkatietä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakkuuaukioilta näkee sentään jotain, vaikka nekin olivat vähän puskittuneet. Tosin koko reittiähän en mennyt, kiipesin vain korkeimmille kohdille. On mahdollista, että muualla polun varrella on parempiakin näköalapaikkoja.

      Konttimäen suunnasta Kinahmia on ainakin helppo lähestyä, koska tien varressa on hyvä pysäköintipaikka. Tällöin ylös asti pääsee jonkinlaista kärrytietä pitkin. Sitä voisi olla hyvä lumikenkäilläkin, mutta luulen, että talvella siinä menee moottorikelkkareitti.

      Myös Kinahmin eteläpäässä (kilometri 75-tieltä, oikealle) on pienehkö parkkipaikka. Sieltä polku kai varsinaisesti alkaa, vaikka se ei Retkikartassa näykään.

      Poista