sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Lomaa odotellessa

Enää vajaa viikko talvilomaan! On kiva vaihtaa hetkeksi maisemaa, vaikka lomakohteet Pohjois-Suomessa ovatkin jo ennestään tuttuja. Lapin luonto tuo joka kerta ulkona liikkumiseen uutta sisältöä.

Mutta ei ole hullumpia kelejä pitänyt keskisemmässä Suomessakaan. Pakkasten väistyttyä hiihtoharrastuksesta on voinut nauttia ihan uudella tavalla, ja tänään laturetkeläisten iloksi oli tarjolla jopa auringonpaistetta, pienen tuulen kera tosin. Itselläni ei ole tapana pitää mitään hiihtopäiväkirjaa, mutta kilometrejä on viime viikkojen aikana kertynyt ihan mukavasti. Määrällä ei sinänsä ole minulle merkitystä; tärkeintä on liikunnan jälkeinen hyvä olo.

Tänään hiihtelin jäällä vaimon kanssa 2 - 3 tunnin lenkin. Kuten ennakkoon oli arvattavissa, ladulla oli paljon menijöitä. Eikä ihme, sillä hankikevät on lopulta aika lyhyt. Viimeistään huhtikuussa järviladut ovat näillä leveyksillä jo menneen talven lumia.

Hiihtäessä mieleeni hiipikin ensi kertaa ajatus siitä, että lumet tosiaan alkavat kohta sulaa... En sinänsä vieroksu kesää, mutta en myöskään odota sitä yhtä innolla kuin joskus aiemmin. Talvinen kevät on hienoa aikaa, ja saisi minun puolestani kestää vaikka vähän pidempäänkin.

Nyt taidan kuitenkin antaa ranteen levätä pari päivää. Tänään hiihtolenkiltä palattuani kiinnitin huomioita sauvan rannelenkkiin, jonka säätö tuntui olevan vähän pielessä. Voisiko se osaltaa selittää ranteen kipeytymisen? Ehkäpä uskottelen niin itselleni.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Huippuhetkiä

Kyllä nyt on mainiot ulkoilukelit! Jos vielä aurinko näyttäytyisi hieman useammin, kaikki olisi täydellistä. Jääladutkin ovat hyvässä kunnossa: topakat, mutta riittävän lumiset, jotta aivan paljaalla jäällä ei tarvitse hiihtää. Usein keväällä käy niin, että luistelubaana tamppautuu ja jäätyy kovaksi, jolloin luistelu on hankalampaa ja edellyttää ylimääräistä tarkkuutta. Nyt sitä ongelmaa ei ole - vielä. Vain ladulla kävelevät ihmiset ovat paikoin polkeneet luistelubaanan vaaralliseen kuntoon.

Kuopion kaupunkikin on saanut nettilatukarttansa toimimaan jäälatuja myöten. On kätevää, kun voi ennen lenkille lähtöä tarkastaa latujen kunnon. Kartta näyttää, että tänään iltapäivällä myös Luhastensalon kautta kulkeva jäälatu on ajettu valmiiksi. Aamupäivällä hiihtelin vaimon kanssa samalla suunnalla ja ehdin jo mielessäni harmitella, kun latu ei vielä ollut valmis. Oltiin näköjään hiukan liian aikaisin liikkeellä.

Huomenna järjestetään Puijon laturetki, jonka reittivaihtoehdot ovat tainneet viime vuodesta uudistua. Kuopion kaupunkialueen ympäri kiertävä reitti näyttääkin varsin mukavalta! En ole itse ilmoittautunut tapahtumaan - taidan vähän vierastaa massahiihtoja - mutta muutamana keväänä jokseenkin saman lenkin kierrettyäni voin kyllä sanoa pitäneeni siitä. Tosin Puijon hiihtoalueen läpi on äkkiseltään yllättävän vaikea osata, mutta sekään ei ole opastettua reittiä seurattaessa ongelma.

Toivottavasti sää suosii hiihtäjien urakkaa. Tänään jäälläkin oli melkein tyyntä, joten hiihtäminen oli helppoa mihin suuntaan tahansa. Huomiseksi on luvattu kohtalaista luoteistuulta, mikä voi vähän nostaa pulssia vastatuuleen puskettaessa.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Isompaa vaihdetta

Kohta on maaliskuu, mikä tarkoittaa, että kevään aurinkoisimmat päivät lähestyvät. Parin viikon päästä ollaan jo hiihtolomalla, ja pääsiäinenkin osuu hiihtokelejä ajatellen aika mukavaan saumaan. Myös vappuna pääsee useimmiten vielä lumille, ainakin Pohjois-Suomessa. Tänä vuonna vapunpäivää vietetään tiistaina, mikä houkuttelee varaamaan kalenterista aikaa pidennetylle viikonlopulle. Kyseinen viikonloppu voisi soveltua myös suunnittelemaani Pallas-Hetta -hiihtoon; tietysti edellyttäen, että lunta riittää.

Nyt kuitenkin kerätään vielä voimia. Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että kun kunnostaan huolehtii ympäri vuoden, voi aika surutta heittäytyä mukaan mihin tahansa projektiin. Käytännössä homma ei kuitenkaan toimi ihan niin. Jos haluaa hyväksi hiihtäjäksi, täytyy pääsääntöisesti harjoitella hiihtämällä, ja jos haluaa hyväksi juoksijaksi, täytyy harjoitella juoksemalla. Nyt siis hiihdetään, jotta huhtikuussa rinteet noustaan tarvittaessa vaikka ilman sauvoja.

Tänään päivä aukeni aurinkoisena, mikä nostatti toiveita kevään ensimmäisestä kirkasvalohiihdosta, mutta lopulta pilviverho peitti taivaan ennen kuin ehdin ladulle. Jäällä hiihdetty lenkki teki kuitenkin hyvää. Kuopiossa valmistaudutaan viikonloppuna huipentuvaan jäämaratoniin, mikä näkyi ainakin siten, että luistelubaanat oli tuunattu puhtaaksi lumesta.

Hiihtolenkin jälkeen tarjolla oli vielä ylimääräinen lihaskuntoharjoitus, kun nuorison ojaan ajama auto tuupattiin porukalla takaisin tielle. Joskus jo muutaman lumilapiollisen luominen saa ristiselän kipeäksi, mutta näköjään huolellinen lämmittely ehkäisee selkäongelmiakin.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Omalääkärissä

Kuopion jääladut on viimein avattu! Röykkyisen jään vuoksi latupohja ei ole joka paikassa ihan priimakuntoista, mutta riittävän hyvää kuitenkin. Jäälle tehdyt ladut lisäävät olennaisesti reittivaihtoehtoja ja onhan keväisessä auringonpaisteessa muutenkin kiva suksia. Tänä viikonloppuna tosin aurinkoa ei juuri näkynyt, mutta talven ensimmäiset hiihtokerrat jäällä ovat sen verran intoa täynnä, ettei aurinkoa ehdi kaivata. Osaltaan pilviverho myös pitää lämpötilan maltillissa lukemissa; -5 C tuntuu kovempien pakkasten jälkeen miltei kesäkeliltä.

Minua jo vuoden päivät vaivannut vasemman ranteen jännetulehdus ei ole vieläkään parantunut. Olenkin alkanut epäillä, ettei ongelma sittenkään johdu auton rattivaihteista tai juoksulenkillä käyttämäni MP3-soittimen plarailusta. Luulen, että vaiva sai alkunsa viime talvena, kun aktiivisesti harjoittelin hiihtämään luistelutyylillä.

Perinteisellä tyylillä hiihdettäessä käsillä tehtävä työntöliike on sekä tasa- että vuorotahdilla symmetristä, joten molemmat kädet rasittuvat yhtä paljon. Luistelutyylillä tilanne on erilainen, koska varsinkin ylämäkeen kuokittaessa sauvatyöntö on epäsymmetrinen, joten se kuormittaa vasenta ja oikeaa kättä eri tavalla. Lisäksi luisteluhiihdossa käytetään pidempiä sauvoja, jolloin vääntö kohdistuu ranteeseen eri kulmassa kuin lyhyemmillä sauvoilla. Voi olla, että ongelmani juontaa juurensa näistä jutuista.

Mitähän asialle sitten pitäisi tehdä? Pelkkä hiihtämättömyys ei ongelmaa poista, koska vaiva sinnitteli kädessäni viime kesänkin yli. En myöskään ole innokas luopumaan harrastuksestani nyt parhaiden hiihtokelien kynnyksellä, koska takeita vaivan pikaisesta paranemisesta ei kuitenkaan ole. Mutta ehkä minun kannattaa optimoida hiihtoreittejäni niin, että luistelen enemmän jäällä ja pyrin välttämään jyrkkiä ylämäkiä, jotka koettelevat rannetta enemmän. Tasaisella mennään yleensä mogrenia, joka rasittaa molempia käsiä yhtä paljon, ja hyvällä alustalla voi välillä luistella ilman sauvojakin.

Yksi vaihtoehto voisi myös olla vaihtaa kuokan kätisyyttä niin, että oikea käsi rasittuisi välillä enemmän. Tosin arvaan, että itselleni tämä olisi vaikeaa; sehän on vähän sama, kuin jos oikeakätinen yrittäisi kirjoittaa vasemmalla kädellä? Ja todennäköisesti kokeilu johtaisi vain siihen, että lopulta minulla olisi jännetulehdus molemmissa ranteissa.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Siperian tuulet

Onpas ollut kylmää viime päivinä. Pakkanen hiukan rajoittaa ulkona liikkumista, mutta ei toki estä sitä, kun vaan pukeutuu lämpimästi. Se ei sinänsä ole vaikeaa, mutta eduksi tietysti on, jos kaiken kerrospukeutumisen jälkeen raajatkin mahtuvat vielä liikkumaan.

Itse olen pitänyt mukavan hikiliikkumisen pakkasrajana -20 C:tä, josta kuitenkin saatan pakkasten jatkuessa ja hermojen kiristyessä tinkiä. Yleensä se ei tee kipeää, ja tokihan ihmisen kylmänsietokyky paranee pakkasten myötä. Juoksemisesta luovun silti ensimmäisenä, koska se tuntuu eniten keuhkoissa, mutta hiihtämistä pakkanen ei estä. Joskus saatan myös kävellä töihin, mikä ei tosin muut päivittäiset rutiinit huomioiden ole kovin kätevää, koska matkoihin menee parisen tuntia.

Tänään kävin hiihtämässä toivoen löytäväni jäältä uusia latuja, mutta toiveeni ei toteutunut. Jäätilanne taitaa tänä vuonna olla poikkeuksellisen huono. Hiihtäminen oli silti mukavaa, eikä pakkasesta ollut muuta haittaa kuin se, että silmälasit huurtuivat helposti.

Mietin ulos lähtiessäni, mikä olisi paras tapa suojautua pakkaselta ilman että näyttää hiihtävältä Michelin-ukolta. Lopulta päädyin täydentämään normaalia hiihtovarustustani (urheilukerrasto, fleece-paita, windstopper-takki ja -housut) seuraavasti:

  • Mononlämmittimet
  • Paksummat hiihtohousut, joissa fleece-vuoraus reisien etupuolella
  • Ohut Angora-villainen väliasu (lyhyet housut + pitkähihainen paita) aluskerraston päälle
  • Paksu kypärämyssy ja leuan alle yltävä fleece-päähine (takissa lisäksi huppu)
  • Lobster-tyyppiset kintaat + ohuet sormikkaat

Tämä yhdistelmä toimi 25 asteen pakkasessa hyvin. En missään vaiheessa tuntenut oloani kylmäksi, toisaalta lenkin jälkeen ei mainittavasti ollut hikikään. Pakkasen hyviä puolia vai kenties merkki siitä, että olisin voinut liikkua vähän reippaamminkin?

Toki oikea varustus riippuu pukeutujastakin. Itse olen herkästi palelevaa tyyppiä enkä kesälläkään juokse shortseissa kuin ihan kuumimmilla helteillä. Angora-asun olen talvella havainnut hyväksi, ja käytän sitä tarpeen mukaan sekä juostessa että hiihtäessä. Omani hankin saksalaiseen kauppaketjuun kuuluvasta myymälästä, jossa niitä myytiin kohtuulliseen hintaan. Asusta irtosi uutena runsaasti karvaa, mutta muutaman käyttökerran ja pesun jälkeen tilanne rauhoittui. Tuotteiden lämpö/paino/hinta -suhde on joka tapauksessa hyvä.

Ensi viikolle on luvassa miedompaa säätä, mikä on mukavaa. Tänään menin suosiolla pertsaa, mutta pakkasten lauhtuessa lienee taas aika palata luistelutyyliin.