Enää vajaa viikko talvilomaan! On kiva vaihtaa hetkeksi maisemaa, vaikka lomakohteet Pohjois-Suomessa ovatkin jo ennestään tuttuja. Lapin luonto tuo joka kerta ulkona liikkumiseen uutta sisältöä.
Mutta ei ole hullumpia kelejä pitänyt keskisemmässä Suomessakaan. Pakkasten väistyttyä hiihtoharrastuksesta on voinut nauttia ihan uudella tavalla, ja tänään laturetkeläisten iloksi oli tarjolla jopa auringonpaistetta, pienen tuulen kera tosin. Itselläni ei ole tapana pitää mitään hiihtopäiväkirjaa, mutta kilometrejä on viime viikkojen aikana kertynyt ihan mukavasti. Määrällä ei sinänsä ole minulle merkitystä; tärkeintä on liikunnan jälkeinen hyvä olo.
Tänään hiihtelin jäällä vaimon kanssa 2 - 3 tunnin lenkin. Kuten ennakkoon oli arvattavissa, ladulla oli paljon menijöitä. Eikä ihme, sillä hankikevät on lopulta aika lyhyt. Viimeistään huhtikuussa järviladut ovat näillä leveyksillä jo menneen talven lumia.
Hiihtäessä mieleeni hiipikin ensi kertaa ajatus siitä, että lumet tosiaan alkavat kohta sulaa... En sinänsä vieroksu kesää, mutta en myöskään odota sitä yhtä innolla kuin joskus aiemmin. Talvinen kevät on hienoa aikaa, ja saisi minun puolestani kestää vaikka vähän pidempäänkin.
Nyt taidan kuitenkin antaa ranteen levätä pari päivää. Tänään hiihtolenkiltä palattuani kiinnitin huomioita sauvan rannelenkkiin, jonka säätö tuntui olevan vähän pielessä. Voisiko se osaltaa selittää ranteen kipeytymisen? Ehkäpä uskottelen niin itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti