Talviloma on viimein nytkähtänyt liikkeelle, aluksi
Ylläksellä! Lomatunnelmaan on joskus vaikea päästä, mutta onneksi arki unohtuu viimeistään sitten, kun sukset saa jalkaansa ja pääsee ladulle. Ja latujahan Ylläkseltä löytyy, satojen kilometrien verran. Kun sääennustekin lupaa lähipäiviksi auringonpaistetta ja pikkupakkasta, ei voi kuin huutaa hurraata!
Saavuimme Äkäslompoloon iltapäivällä, joten valoisaa aikaa oli jäljellä kolmisen tuntia. Siinä ajassa ehtisi sopivasti Kesänkitunturin ympäri, ja niinpä suuntasimmekin suksenkärjet kohti Kesängin keidasta, josta edelleen jatkoimme Latvamajan suuntaan ja kiersimme Hangaskurun laavun kautta takaisin Äkäslompolon kylälle. Kesänkitunturin rinteestä lähtevä alamäki oli mukava laskea, kun horisonttiin painuva aurinko vielä lämmitti poskipäitä.
Kotona Kuopiossa on kiva hiihdellä, mutta kyllä Lapin hiihtokeskusten hyväkuntoiset ladut tarjoiltuna valkohuippuisten tunturipaljakoiden kera ovat taivaallista herkkua etelän hiihtäjälle.
Kun laduilla ei myöskään tarvitse väistellä kävelijöitä, pyöräilijöitä, mopoilijoita eikä pitkän hihnan päässä hinattavia eläimiä, voi keskittyä olennaiseen ja nauttia elämänsä vapaapäivistä.
Huominen reittisuunnitelma on vielä hiukan avoin, mutta ehkäpä mieli vetää Kukastunturin pohjoispuolisille reiteille. Yöpakkasten vuoksi ladulle ei liene kiire heti aamupalan jälkeen, mutta onpahan ainakin hyvää aikaa laittaa sukset kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti