Hiihtokilometrit lisääntyvät ja lomaviikko etenee muutenkin mukavasti. Lumikenkäilemään ei ole vielä koko perheen voimin ehditty, mutta poika sentään kiipesi kavereineen Kuerin huipulle. Pisteet siitä!
Eilen hiihtelin vaimon kanssa Äkäslompolon pohjoispuoleisilla reiteillä. Ylläksellä on kiitettävästi latukahviloita, mutta koska latuverkko on laaja, voi sinne tänne jäädä "aukkoja", joissa täydennystä ei ole tarjolla. Tänä vuonna Kukastunturin luoteispuolelle onkin avattu uusi Elämänluukku-niminen kahvila, jonka valitsimme hiihtoretkemme kohteeksi.
Menomatka Elämänluukkuun sisälsi pitkän pätkän jäälatua. Jäälle tehty latu oli yhtä hyväkuntoista kuin maaladutkin, mikä ei aina ole ihan itsestään selvää. Kahvilasta lähdettyämme harhauduimme suunnittelemaltamme reitiltä, koska käyttämämme latukartta ei vielä sisältänyt uuteen kahvilaan liittyviä reittimuutoksia.
Niinpä ajauduimme Kotamajaa tavoitellessamme Peurakaltioon, mutta se ei kauniin sään suosiessa haitannut.
Tänään käänsimme sukset vaihteeksi kohti etelää ja päätimme tavoitella Luosujärven rannalla olevaa kahvilaa. Liekö laiskuutta vai väsymystä, mutta matkustimme ensin hiihtobussin kyydissä Ylläksen laskettelurinteiden kupeeseen, josta lähdimme hiihtämään Tunturijärven suuntaan. Matka Luosujärvelle oli lähes kokonaan loivaa alamäkeä, joten suuria ponnisteluja ei ensimmäisen kymmenen kilometrin matkalla tarvittu.
Luosujärvellä vietetyn tauon jälkeen jatkoimme Velhonkodan suuntaan. Nyt latuprofiili sisälsi jo nousujakin, mutta reitti oli varsin mukava ja sisälsi hienoja näkymiä Yllästunturin suuntaan. Velhonkodan jälkeen latu olikin ennestään tuttua eikä tarjonnut suuria yllätyksiä.
Huomenna asemapaikkamme vaihtuu, kun siirrämme romppeemme Pallakselle. Toivottavasti säätila pysyy edelleen sopivan poutaisena, jotta sukset jalassa tapahtuva lomailu saa jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti