Lomaviikko on kääntynyt ehtoopuolelle. Ylläkseltä lähdettyämme ajelimme ensin Leville, koska Pallakselta varaamamme jatkomajoitus ei ehkä aamupäivällä olisi vielä ollut käytettävissämme. Lisäksi olimme tähän asti onnistuneet välttelemään talvista Leviä niin, ettemme juurikaan omanneet kokemusta alueen laduista. Niinpä parkkasimme automme Levin eteläpuolelle lähelle Torajaisen kotaa, josta teimme pienen hiihtoretken Sammun tuvalle ja takaisin.
Leviltä jatkoimme Pallakselle, jonne saavuimme sopivasti ennen viittä, mikä mahdollisti vielä pikaisen pyrähdyksen Pallaksen kympille. Ladulla ajauduin kilpahiihtoon kahden poron kanssa, jotka juoksivat kilometrikaupalla edessäni malttamatta loikata metsään. No, metrisessä hangessa tarpominen ei varmaan houkuta poroa sen enempää kuin ihmistäkään.
Tänään auringonpaiste oli vaihtunut pilvipoudaksi ja tuuliseksi sääksi. Pallaksen keroille ennustettiin parhaimmillaan 17 m/s puhaltavia tuulia, mikä tarkoittaisi sitä, että myös alempana tunturissa kulkevat ladut olisivat pian tukossa. Niinpä päätimmekin siirtyä autolla Vuontispirttiin, josta pääsisimme hiihtämään suojaisille metsäladuille.
Vuontispirttiin saavuttuamme otimme suunnaksi Hannukurun, jonne suksimme varsin mukavassa kelissä tunturijonon itäpuolella kulkevaa, hyväkuntoista latua pitkin. Reitti kulki enimmäkseen melko tasaisessa maastossa, mutta viimeiset neljä kilometriä Hannukuruun sisälsivät nousua enemmän kuin muistinkaan. Ylämäen pituuden tunsivat jaloissaan myös ne 15 - 20 hiihtävää turistia, jotka ilmeisesti oppaansa johdolla puskivat samaa rinnettä ylös.
Nyt on enää yksi kokonainen hiihtopäivä jäljellä. Sääennuste ei edelleenkään kannusta hiihtämään ylätunturissa, joten ehkäpä laskeudumme huomenna Jeriksen korkeudelle ja hiihtelemme Oloksen ja Pallaksen välisessä maastossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti