Sinäkö se oot?

Elokuinen aamu Kuhmossa oli siinä määrin miellyttävä, että päätin jäädä Kalevalaan myös toiseksi yöksi. 

Niiden välisen päivän ajattelin käyttää jossain maltillisen ajomatkan päässä Kuhmosta, ja päädyin lähtemään Iso-Palosen suuntaan. Järveä kiertävä reitti oli ennestään tuttu, mutta eipähän ainakaan tulisi sanomista, ja vastapäivään kuljettuna polku voisi tuntua riittävän tuoreelta.

Koska aikaa oli runsaasti, poikkesin menomatkalla myös Lentuankoskella. Koski ei loppukesästä ollut hurjimmillaan... 

... mutta kalastajien ohella ainakin telkkäperhe tuntui nauttivan olostaan veden virtauksessa.

Viime kesänä retkeilimme osittain samalla suunnalla. Poiketessamme tuolloin Iso-Tahkosen laavulla lähdimme liikkeelle Iso-Palosen pohjoispuolelta, Valkeiskankaalta. Niinpä ajelin tällä kertaa järven länsipuolelle, Matokankaalle, jossa en ollut käynyt kymmeneen vuoteen. 

Iso-Palosen ympärillä on kaunista metsää, ja etenkin järven itäpuolella maasto on miellyttävää kulkea. Elokuussa ei enää ollut hyttysiäkään, vaikka ilma oli yhä mukavan lämmin.

Kun olen liikkeellä yksinäni, etenen hitaammin kuin vaimon kanssa. Pysähdyn useammin kuvaamaan luontoa, ja joskus saatan pitkäänkin istuskella rannalla tai kannon nokassa ihan vain miettien asioita. Joskus mietin vähän liikaakin.

Kainuu on yksi suosikkimaakunnistani Suomessa. Jos pitäisi muuttaa jonnekin, niin ehkä tänne. Lähteminen ei vain ole helppoa.

Jälkeenpäin huomasin, että kymmenen vuoden takaisessa blogikirjoituksessani oleva kuva on otettu samalla rannalta kuin nyt ottamani kopterikuva. Eipä tuo paljoa ole muuttunut.

Papinsalmen silta sen sijaan on uusi. Viime vuonna jännitimme hieman, pääseekö salmesta lainkaan yli - jossain taisi olla maininta sillan huonosta kunnosta - ja peruuttelu olisi tuolloin pidentänyt kävelymatkaa kilometrikaupalla.  

Kymmenen vuoden takaisella vierailulla näimme useita karhun jälkiä, mutta nyt en sellaisia havainnut. Hiukan erikoisemman saappaanjäljen kuitenkin löysin, lieköhän tuo ihan kivikaudelta peräisin? 

Tämä jälki ainakin on suden jättämä.

Iso-Palosen reitit kulkevat luonnonsuojelualueella, jonka itäisin osa - Maariansärkät - yltää rajavyöhykkeelle asti. Särkkien läntistä reunaa voisi kuitenkin joskus käydä tutkimassa. Ehkä ensi kesänä, kun alla toivottavasti on uusi retkeilyauto.

Poikkesimmekin menneenä viikonloppuna matkailuautoliikkeen pihassa vähän stalkkaamassa tilannetta.

Darling, oletko se sinä?