Koska etelästä lähestyvät sateet eivät vielä olleet Kuusamossa asti, poikkesimme aamulla pikaisesti Konttaisella.
Matkalta poimimme kyytiin nuoren miehen, joka oli rinkkoineen hyytynyt Konttaisen P-paikalle. Hautajärveltä liikkeelle lähteneen kaverin reppu oli edelleen niin painava, ettei sortuminen ollut ihmekään. Itse tuskin olisin jaksanut Kiutakönkäällekään asti.
Veimme miehen Rukalle, ja jatkoimme sitten Taivalkoskelle ja Näljängän eteläpuolelta löytyvälle Likajoen retkeilyreitille. Likajokea ei ole nimellä siunattu, mutta eipä ole reittiä nimeen katsominen. Bonuksena polku ainakin kulkisi vanhan myllyn kautta.
Reitin lähtöpiste paikallistui retkikartan avustuksella nopeasti. Alueella tehdyt metsänhakkuutyöt olivat kuitenkin vieneet opasteet mennessään, eikä itse polku erottunut työmaan keskeltä mitenkään. Kännykän avulla reittiä voisi seurata, mutta kovin kutsuva se ei ollut.
Vaaramaisema oli kuitenkin kaunis katsella, joten heitimme reput selästämme ja auringon vielä paistaessa asetuimme kannonnokkaan pohtimaan tilannetta ja syömään eväitä.
Hyrynsalmen kaakkoispuolelta poimimme matkamme varrelle Vuorilammen luontopolun. Polku ei ole kovin pitkä, mutta iltapäivän jo kääntyessä illaksi täysin riittävä.
Vuorilammelle menevä reitti eteni kivaa harjannetta pitkin. Sen päässä oli nuotiopaikka, mutta ennen kahvittelua ehdimme vielä kiertää lammen ympäri.
Kallioreunamilla kulkeva osuus oli paikoin hienokin, mutta alempana pitkokset olivat huonokuntoiset. Aurinkoinen nuotiopaikka laavuinen oli kuitenkin hyvässä kunnossa.
Vaikka Vuorilampi ei ole aivan kaukana kaikesta, suuremmat tiet ovat sen verran etäällä, etteivät liikenteen äänet lammelle kuulu. Sykähdyttävää korpimaisuutta ei ole tarjolla, mutta kyllä pari tuntia voisi käyttää huonomminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti