Etsiessäni Skyloneille korvaajaa päädyin lyhyen harkinnan jälkeen New Balance -merkkisiin töppösiin. NB on minulle uusi juttu, joten jonkinlaisesta syrjähypystähän tässä puhutaan, mutta löytämäni malli ainakin oli samankaltainen Skylonien kanssa.
Lenkkikenkien ostaminen on aina vähän arpapeliä. Vaikka kenkiä kuinka koepolkisi kaupassa, vasta ensimmäisellä lenkillä selviää, ovatko ne oikeasti hyvät. Kaupassa käy korkeintaan ilmi se, ovatko kengät täysin sopimattomat.
Vääränlaisilla kengillä juokseminen tuottaa helposti murheita. Itse olen enimmäkseen säästynyt juoksuvammoilta, mutta muuten kaikenlaisia pieniä vaivoja tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella.
Viime syksynä ilmaantunut päkiäongelma vaivaa edelleen, ja alkukesästä myös toinen kantapää alkoi oireilla. Keväällä narskumaan alkaneet leuatkin pitävät edelleen meteliä. Onkohan tämä normaalia vanhenemista, vai podenko mä jotain rappeumaa?
Mietin jo kertaalleen, että pitäisiköhän leukojen vuoksi käydä hammaslääkärillä. Sitten kuitenkin löysin nettireferenssejä samasta vaivasta kärsivien ihmisten tuskaisista hoitoprosesseista.
Lukemieni väkevien todistusten pohjalta päädyin kokeilemaan omahoitoa. Se sisältää turpajoogaa, jota pyrin harjoittamaan aina sopivan tilaisuuden tullen.
Esimerkiksi kaupan kassajonossa on usein ylimääräistä aikaa, jonka käytän liikuttamalla alaleukaani eteen, taakse, vasemmalle, oikealle... Ja sitten sama uudestaan, silmät kiinni, muminan kera.
Jooga on ehkä auttanut vähän. Leuat tosin rahisevat edelleen, mutta suu aukeaa nyt paremmin. Lisäksi minusta tuntuu, että kassajonossa joogaaminen nopeuttaa asiointia, tai ainakin se saa kassatytön kädet liikkumaan ihan eri tahtia.
Se on se vanhuus tulossa sullekin, ei siltä välty kukaan.
VastaaPoistaMutta kovin tuttuja on nuo kenkäkommenttisi. Sama homma se on vaellusjalkineidenkin kanssa, paitsi että niillä pitää kävellä kymmeniä tai satoja kilometrejä ennen kuin voi olla varma niiden sopivuudesta tai sopimattomuudesta. Ja sittenkin saattaa jalka muuttua sen verran, että kenkä, joka viimeksi oli hyvä, onkin seuraavan parin kohdalla jotain ihan muuta. Tästäkin lienet saanut osasi :)
Lenkkarit pitäisi itsekin päivittää jossain vaiheessa. Täytyisi vain ensin päästä keskenään yksimielisyyteen siitä, millaiseen käyttöön ne tulisivat. Tällä hetkellä tuntuisi todennäköisimmältä, että painotan polkujuoksukelpoisuutta, mutta siihen mennessä, kun pääsen kauppaan asti, voi mieli muuttua vielä monta kertaa.
Oma arvioni on, että kantapäävaiva on seurausta päkiäongelmasta: jalkaterää säästääkseni olen astunut jalalla oudosti, mikä ehkä on rasittanut muuta jalkaa normaalia enemmän. Tai sitten se on vaan niin, että osat alkavat yksi toisensa jälkeen hajota... :I
PoistaMitä lenkkikenkiin tulee, itselläni on omat kenkäparit asfalttia ja polkujuoksua varten. Tavalliset lenkkarit voivat olla polulla liukkaat, ja maastolenkkarit puolestaan asfaltilla (ja hiekallakin) kovat. Useampi kenkäpari ei edes ole kalliimpi vaihtoehto, koska juostessahan ne kengät lähinnä kuluvat -> kaksi paria kestää tuplasti pidempään. Lisäksi maastolenkkarit toimivat myös talvella silloin, kun juoksualusta on luminen.
Arviosi jalkavaivojen syistä ja seurauksista voi hyvinkin olla oikea. Minä opin näistä jotain omien polvivaivojeni yhteydessä, kun asiansa osaava fysioterapeutti selvitti, että polveni kipeytyvät lonkkanivelen virheellisen liikeradan vuoksi. Ja polven kipeydyttyä aloin kävellä entistä enemmän väärin, jolloin kohta oli myös nilkka kipeä. Koko homman ratkaisi lopulta kerran päivässä tehtävä jumppa, joka vie noin viisi minuuttia. Sillä sain polvet kuntoon ja saatoin siirtyä ylläpitovaiheeseen, jossa tuota jumppaa tehdään vain 3-4 kertaa viikossa. Hämmästyttävän helppo homma, kun joku vain tiesi, mitä pitää tehdä.
PoistaNoista lenkkareista en usko asfalttilenkkareita tarvitsevani, kun en välitä juosta kuin poluilla (ja sielläkin harvoin). Yleiskävelykenkinä vaelluskengät ovat minulle edelleen ne parhaat, ja niissä pysyn.
Jumppa ja/tai venyttely on tosiaan hyvä lääke moneen vaivaan. Hyvä, että olet siten saanut polvesi kuntoon!
PoistaItselläni polvien kanssa ei ole ollut isoja ongelmia, mutta takavuosina selkä oireili jatkuvasti noidannuolien yms. muodossa. Selkäkipu iski usein silloin, kun selkään kohdistui tavallisesta poikkeavaa rasitusta, esimerkiksi imuroitaessa.
Fysioterapeutille en koskaan tajunnut mennä, mutta jotenkin kuitenkin päädyin aloittamaan ~joka-aamuisen venyttelyn, joka sisältää myös vatsa- ja selkälihasliikkeitä. Sen jälkeen selän kanssa ei ole ollut toistuvia ongelmia, vaikka istumatyö vielä altistaa sellaisille.
Jossain sanottiin, että silmän lihaksia vahvistava silmäjumppa auttaa näkökykyynkin... No, onhan se tavallaan järkeenkäypää, mutta silmien osalta asiaan tietysti liittyy muitakin tekijöitä.