Edellisellä reissulla hakeuduimme ihan aluksi Murhisaloon, ja samoilta mannuilta löysimme itsemme tälläkin kertaa. Vain muutaman kilometrin päässä Kirnulammelta on Murhijärvi, jonka rannalla olevaa laavua päätimme nyt tavoitella. Käänsimme auton keulan kohti Malahvianvaaraa, jolla ohimennen sanoen on kyllä messevä nimi.
Olin etukäteen etsinyt nettikartasta retkisuunnitelmaan sopivan parkkipaikan, joka sijaitsi Karhujärven kupeessa olevan metsäautotien päässä. Tällä kertaa satelliittikuvat eivät kuitenkaan kertoneet koko totuutta.
Hiukan kivikkoinen tie oli muuten vielä kohtuullisessa kunnossa, mutta ilmeisesti vähäisen käytön vuoksi sen viimeiset pari kilometriä olivat puskittuneet pahasti. Tällä kertaa mukana sentään oli Fiskarsin retkisaha...
... mutta jos sitä viidakkoa olisi alkanut harventaa, hommaa olisi riittänyt koko päiväksi. Jos siis haluaa säästää auton kylkiä naarmuilta, ei autolla kannata pyristellä aivan tien päähän asti.
Itse polku eteni Karhupuron vartta pitkin Karhukankaan ohi, ja sitten Ison Karhuniemen ja Pienen Karhuniemen kautta kohti Murhijärveä. Paikannimet herättivät toiveikkuutta, mutta nyt karhuja taitaa olla vähemmän, kun niitä on metsästettykin. Jäljelle jääneet tosin saattavat olla hieman kiukkuisia.
Murhijärven laavu ei ollut yhtä hienolla paikalla kuin Kirnulammen lajitoverinsa, mutta muuten olosuhteet olivat hyvät, ainakin jos satunnaiset hirvikärpäset unohdetaan. Ja kun lomalla on ylimääräistä aikaa, sitä voi käyttää esimerkiksi repulle uusia temppuja opettaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti