Toisaalta Kivitunturissakaan ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Kävin siellä yksinäni muutama vuosi sitten ja päätin silloin, että tänne täytyy joskus tulla vaimon kanssa. Nyt oli sen retken aika.
Yövyttyämme Pyhätunturilla jatkoimme Pelkosenniemen kautta kohti Savukoskea, jonka luoteispuolella Kivitunturi kohoaa. Edellisellä kerralla kiersin vain Kivitunturin lyhyemmän reitin, mutta nyt oli aikaa kurvata Sotsonportin kautta.
Kivitunturi ei näytä kartalla kovin isolta, mutta vajaan kymmenen kilometrin pituisella luontopolulla on silti paljon nähtävää. Luojanluomalaavu, Pirunkuru, Sotsonportti ja hienolla paikalla oleva Äitipetäjänlampi laavuinen ovat kauniita katsella.
Myös Kivitunturin laki aaltomaisine kivimuodostelmineen on näyttävä.
Luontopolun rakenteet ovat edelleen kohtalaisen hyvässä kunnossa, vaikka ne nyt olivatkin paikoin rikki.
Kivitunturi ei ole aivan taajamassa kiinni, mutta vierailijoista ei silti taida olla pulaa. Oma kroppani hieman herkistyikin ruuhkasta, jonka me ja kymmenisen muuta retkeilijää saimme aikaan.
Luontopolun kiertäminen kaikkine säätämisineen kesti yllättävän kauan, 4 - 5 tuntia. Koska sääennuste oli povannut poutaa, mukanamme ei edes ollut kuoritakkeja.
Palattuamme takaisin autolle ehdimme hädin tuskin vaihtaa kengät, kun alkoi sataa vettä. Vartti enemmän vatulointia, ja olisimme kastuneet ikävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti