Suunniteltu reitti olisi vain muutaman kilometrin mittainen, mutta ajopäivän lisukkeeksi ihan riittävä. Itärajan retkeilyreittikin kulkee Vieremänjärven kautta, joten täytyyhän siellä jotain hyvää olla.
Jätimme auton Venäjän Naavajoen kupeeseen, josta lähdimme seuraamaan Vieremänjärvelle menevää polkua. Parin kilometrin matka kaunista ja helppokulkuista kangasmaastoa taittui nopeasti.
Vieremänjärven nuotiopaikka ei ollut erityisen hehkeä, mutta soveltui silti poutaisena päivänä tapahtuvaan kahvitteluun. Laavuahan siellä ei olekaan.
Paluumatkalla bongasimme hiekkakankaalta tassunjäljen. Jälki ei ollut erityisen suuri, mutta kontion jättämä se taisi olla.
Jatkaessamme autolla Hossan ohi menevälle 843-tielle ajoimme Pahamaailma-nimisen paikan ohi. Maasto näyttikin vähän häijyltä, mikä osittain selittyi takavuosina tehdyillä ennallistamistöillä ja niihin liittyvillä kulotuksilla.
Loppupäivän vietimme autossa matkustaen kohti Pyhätunturia. Juuri ennen Kemijärveä keksimme poiketa Kotavaaralla, josta löytyikin ihan rempseä näkötorni.
En tiedä, miksi Kotavaaralla ei ole käyty aiemmin, vaikka risteyksen ohi on ajettu monta kertaa. Kolmikerroksiseen näkötorniin ei noin vaan lompsitakaan rappusia pitkin, vaan ylös kiivetään tikkaita käyttäen.
Torni oli ilmavan oloinen, mitä avonainen ritilälattia vielä korosti. Se myös synnytti tunteen, että kännykästä ja muusta omaisuudesta täytyy pitää normaalia tiukemmin kiinni. Ylätasanteelta joka tapauksessa avautui mukava näköala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti