sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Taas mennään

Hiihtokausi on viimein avattu! Matkustin pojan kanssa Saariselälle viettämään itsenäisyyspäivän minilomaa ja koemaistamaan uuden talven hiihto-olosuhteita. Lapin hiihtokeskukset kärsivät edelleen lumipulasta, mutta Saariselällä lunta on riittävästi niin, että ainakin luistelu-uraa on avattu jo kymmenien kilometrien verran. Hiihtäjiä onkin sitten aika paljon... Onneksi hiihtokeskuksen ja Laanilan välinen latupohja on leveä, joten väkimäärä ei ihan heti ala ahdistamaan.

Otin mukaani sekä perinteisen että luistelutyylin sukset. Tuoreessa muistissa oli viime alkutalven reissu, jolloin myös ajelin Saariselälle harjoittelemaan minulle uutta luisteluhiihtoa. Homma tuntui silloin kovin vaikealta, ja jännitin nytkin, miten luistelu alkaa puolen vuoden tauon jälkeen sujua. Epäilin myös sitä, olisiko jaloissa tarpeeksi voimaa mäkien nousemiseksi luistellen. Eihän tässä puolta vuotta ole sohvalla makoiltu, mutta luistellessa kuitenkin tarvitaan eri lihaksia kuin vaikkapa juostessa.

Huoli oli turha! Homma alkoi toimia jo alkumetreiltä lähtien ja varsinkin luistelurytmi löytyi nopeasti. Osittain jäinen latupohja johti aluksi ongelmiin tasapainon kanssa, mutta niistäkin pääsin eroon lyhyen harjoittelun jälkeen. Tänään latupohja oli hiukan eilistä lumisempi, joten luistelu oli senkin vuoksi helpompaa.

Myöskään jaksaminen ei tuottanut vaikeuksia. Ei näillä jaloilla vielä Pallaksen rinteitä noustaisi, mutta pienemmät mäet menivät ihan hyvin. Kovin pitkiä matkoja en tosin vielä luistellut; eilen kertaalleen Laanilaan ja takaisin ja tänään sama reitti kahdesti. Huomenna ehkä hiihdetään pojan kanssa Kiilopäälle, jossa on tarkoitus ruokailla ja tulla sitten hiihtobussilla takaisin. Sinne ajattelin lähteä perinteisen tyylin suksilla, jotta molemmilla on samanlaiset välineet alla.

Ainoa kohtaamani vastoinkäyminen liittyy edelleen kipeään ranteeseeni, joka ei selvästikään tykännyt sauvojen käytöstä. En kuitenkaan enää jaksa murehtia asiaa, koska olen tehnyt aika paljon hoitaakseni käden kuntoon. Ehkä se joskus paranee tai sitten ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti