Uukkari

Aikomuksemme oli jatkaa Kuhmosta kohti pohjoista.  Asialistalta löytyi ainakin sellaisia nimiä kuin Elimyssalo ja Iso-Palonen, joista varsinkin jälkimmäinen on ollut listalla jo pitkään.

Elimyssalon osalta meitä kiinnosti erityisesti Juntinsalon suunnasta tuleva polku, ja Iso-Palosella puolestaan Pikku-Paloselta Iso-Tahkoselle menevä polku.  Molemmat itsellemme täysin vieraita pätkiä. 

Mutta, mutta...  Uutisten mukaan Kainuuta ja Koillismaata oli lähestymässä kesämyrsky, joka ehtisi Kuhmon ja Kuusamon välimaastoon samoihin aikoihin kuin mekin.  Myrskyn ensimmäinen rintama oli juuri tehnyt tuhojaan Oulussa, eikä jälki ollut kaunista.

Kannattaakohan myrskyn keskelle väkisin puskea, jos ei ole pakko? 

Asiaa hetken tuumattuamme päätimme tehdä U-käännöksen.  Päätös ei ollut helppo, koska olin kaikessa hiljaisuudessa haaveillut myös Martinselkosen retkestä.

Myrskyn jälkeinen sääennuste näytti paremmalta, mutta parin vuorokauden odottelu ei tuntunut mielekkäältä.  Tämä on näiden lyhyiden lomajaksojen kääntöpuoli: yllätyksiin ei juuri ole varaa.

Jos pohjoiseen ei ole menemistä, loogisinta on kääntyä etelän suuntaan, ja niin mekin teimme.  Täytettä päivään löytyisi Karhunpolulta, jonne loikkaisimme Suuri-Piilosen ohi kulkevan metsäautotien varrelta.

Lähtöpaikka valittiin niin, että siitä voisi fiiliksen mukaan lähteä kulkemaan joko pohjoiseen, Piilosensärkille, tai etelään, Isosuon suuntaan.  Särkkämaasto näytti kartalla hyvältä, joten aluksi käänsimme nenät kohti harjua.  

Piilosensärkkien ympäriltä löytyykin oikein messevää maastoa: helppokulkuista polkua, avaraa metsää ja pieniä lampia siellä täällä.  Pari hakkuuaukeaa hiukan rikkoo harmoniaa, mutta muuten silmä tykkää kyllä.  Jos oikein muistan, Iso-Palosen liepeillä on hyvin samankaltaista.

Piilosensärkiltä pohjoiseen Karhunpolku jatkuu paljolti samanlaisena, mutta koska osuus oli meille ennestään tuttu, käännyimme särkkien pohjoispäässä ympäri.  Palasimme Suuri-Piilosen rannassa olevalle laavulle syömään eväitä.  

Helteestä huolimatta kulkeminen tuntui mukavalta, joten päätimme ruokatauon jälkeen jatkaa vielä laavulta etelään.  Melko pian saavuimme Isosuolle, jonka vieressä olevaa kaunista harjua pitkin polku eteni.

Suon pohjoispäässä tuntui olevan elämää, etenkin lintuja.  Hipsin varovasti suon laitaan nähdäkseni muutamia linssin läpi, vaikka äänet kuuluivat kovin kaukaa.

Vaikutti siltä, että suolla vietti aikaansa ainakin kuovi...

... sekä töyhtöhyyppä.

Myös käpytikka näytti viihtyvän harjumetsässä, vaikka ohikukijoita hiukan ihmettelikin.

Särkkäistä harjua olisi riittänyt vielä kilometrikaupalla, mutta me käännyimme suon jälkeen takaisin autolle.  Etelämpää löytyvät Persaussärkät jäivät siis näkemättä, mutta niidenkin aika koittanee joskus.