Edellisen illan myöhäinen majoittuminen johti siihen, että myös aamutoimet venyivät tavallista pidemmiksi. Kiire ei onneksi ollut, sillä pikemminkin meillä oli tarve odottaa, että Kainuuseen ja Koillismaalle povatut myrskyt ehtisivät lipua edestämme pois. Siihen suuntaan matkamme joka tapauksessa jatkuisi.
Hidastelun hengessä päätimme päivän aikana edetä vain Kuhmoon asti. Yhä helteisempi sää voisi suosia esimerkiksi Harakkasaareen suuntautuvaa pienretkeä. Niinpä hakeuduimme Kalevala-hotellin lähettyville, ja huoneen varattuamme kirmasimme reput selässä kohti saarta erottavaa salmea.
Laiskankangas lienee matalan veden aikaan kuljettavissa vaikka lenkkikengissä, mutta nyt vesitilanne edellytti kahlaamista, mikä oli virkistävää. Ajan saatossa moni muukin oli kahlannut, minkä saattoi päätellä saaressa menevästä polusta.
Saaren itäpuolella on pitkähkö hiekkaranta, jonka yhteydessä olevia rakenteita on hiljattain uusittu. Tulia kukaan tuskin helteellä tekee, mutta tasainen alusta suosii myös kopterin lennättämistä, mikäli sellainen sattuu olemaan mukana, ja kelläpä nyt ei olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti