Paalasmaan jäätyä taakse haahuilimme vielä hetken Kolin maisemissa, minkä jälkeen päädyimme yöksi Lieksan Vuonislahteen. Olemme saaneet Hotelli Pielisestä hyvän tukikohdan näille Itä-Suomen reissuille.
Itä-Suomessahan menee kaksi pidempää retkeilyreittiä, Susitaival ja Karhunpolku, joiden yhteenlaskettu pituus lienee 230 kilometrin luokkaa. Molempia on pyritty koluamaan kilometri kerrallaan, ja tämän teeman ympärillä lomaviikkomme näyttäisi tälläkin kertaa pyörivän.
Nyt päätimme ottaa työn alle Naarvan eteläpuolelta löytyvän osuuden Susitaipaleesta. Päivän kohteeksi valikoitui Harkkojärven rannalla oleva Jorhon autiotupa. Tehtävän aluksi ajelimme Hattujärventietä samoille kulmille kuin viime syksynäkin.
Keli oli helteinen, joten kilometrit saattaisivat olla tavallista raskaampia. Helpottaaksemme hieman urakkaamme emme jalkautuneet maastoon vielä Hattujärventieltä, vaan jatkoimme verrattain hyväkuntoisen metsäautotien päässä olevaan silmukkaan, jonka lähettyville oli hyvä pysäköidä.
Vaikka lämmintä oli yli 30 astetta, navakka tuuli helpotti olemista niin, ettei olo ollut erityisen tukala. Ja kun käveli vastatuuleen, tuuli karkotti lentävät hyönteiset miltei kokonaan. Vain isoja paarmoja pörräsi metsäautoteillä liikaa.
Mietin siinä kulkiessani, että kesäretkivarusteisiin pitäisi ehkä sisällyttää pingismaila. Sillä olisi hyvä hutkia ympärillä pörrääviä paarmoja. Jos tieto pingismailalla varustautuneesta retkeilijästä leviäisi paarmapopulaation keskuudessa, surisijat saattaisivat muutenkin muuttua varovaisemmiksi.
Itse reittiä ei voi moittia. Luotolamminsärkällä on oikein kaunista, ja ympärillä oleva korpivyöhyke tarjoaa hyvän suojan modernia yhteiskuntaa vastaan.
Parisen tuntia kuljettuamme saavuimme Harkkojärven rantaan, jonka läheisyydestä Jorhon tupakin löytyy.
Tuvan lisäksi alueella on pari nuotiorinkiä, mutta kuumana päivänä paras paikka löytyi vesirajan läheisyydestä. Ranta itsekin oli aika hieno.
Ennen ruokailua kävimme katsomassa tuvan pohjoispuolella olevaa Jorhonjoen lauttaa. Tai oikeastaan lauttoja on kaksi, sillä kilometriä myöhemmin ylitettävänä on vielä toinenkin salmi. Niiden takana olevilla Pahakalansärkillä täytynee myös joskus poiketa, mutta nyt emme viitsineet soutaa edestakaisin, kun varsinaista asiaa ei ollut.
Näillä kulmilla olisi kelvannut yöpyä matkailuautossakin, jos sellainen olisi ollut käytettävissä. Jorhon tuvan lähelle vievä tie näytti verrattain hyväkuntoiselta, ainakin nyt patikoidun loppupätkän osalta.
Matkailuauto olisi muutenkin yksinkertaistanut loppupäivän ohjelmaa. Ajatuksemme nimittäin oli, että hakeudumme yöksi Lieksan Puustelli-hotelliin, mutta se oli sunnuntaina suljettu. Tämän vuoksi ajauduimme lopulta Nurmekseen asti, mikä tarpeettomasti myöhäisti majoittautumista.
Osaltaan matka eteni hitaasti myös siitä syystä, että Ilomantsi-Lieksa -tie on huonossa kunnossa, ja siten hidas ajaa. Tai ei ehkä koko tie, mutta ainakin Kitsin eteläpuolella oleva osuus.
Eikö tuota tietä nyt viimeinkin voisi korjata? Päättäjille ei miljardikaan ole iso raha, joten kai tuohon nyt muutaman miljoonan voisi jostain osoittaa? Paljon typerimpiin kohteisiinkin tuntuu rahaa riittävän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti