Hiihtokausi oli vielä avaamatta, ja loppuviikolle osunut itsenäisyyspäivä houkutteli hakeutumaan latureittien varrelle. Niinpä päätimme ajella Ylläkselle - tarkemmin sanoen Äkäslompoloon - jossa latuja on avoinna jo yli sadan kilometrin verran. Matkalla pysähdyimme yhdeksi yöksi Oulun Holiday Inniin, josta on selvästikin tulossa puolimatkan suosikkihotellimme.
Saavuimme Ylläkselle hyvissä ajoin itsenäisyyspäivänä. Pienoinen yllätys oli se, että Äkäslompolossa oli jo aika paljon turisteja, varsinkin brittejä. No, nyt jos koskaan Suomi todella tarvitsee rahaa tuovia matkailijoita.
Huoneen saatuamme ponnistimme saman tien ladulle. Talven ensihiihto tuntuu aina kiehtovalta, ja tällä kertaa tarjolla oli myös ylimääräistä ohjelmaa, koska vaimo oli päättänyt harjoitella luisteluhiihtoa. Itseäni taas mietitytti, kuinka leikattu ranne kestäisi hiihtämistä.
Pakkaslukemat olivat Ylläksellä jokseenkin maltilliset (-14 C), mutta lämpötilaero tunturin ja Äkäslompolon kylän välillä oli suuri, minkä huomasi varsinkin alamäkeen laskiessa. Muuten hiihto sujui kesätauon jälkeen hyvin, ja vaimokin tuntui saavan otteen luistelutyylistä.
Operoitu käsi sen sijaan tuotti pettymyksen. Olin varovasti toivonut, ranne ei enää oireilisi hiihdettäessä, koska leikkaus oli helpottanut tietokoneella työskentelyäkin. Kipu kuitenkin yltyi hiihdon aikana, ja jouduinkin moneen otteeseen säätämään sauvojen hihnoja. Minun selvästikin täytyy vielä keskustella asiasta lääkärin kanssa.
Mutta nyt ei ole aika murehtia. Tänään juhlitaan itsenäisyyttä ja huomenna hiihdetään taas, tarvittaessa vaikka Buranalla doupaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti