Kuntoutuminen ei oikein etene... Lapaluun vieressä oleva kipupiste ei tosin tunnu yhtä pahalta kuin ennen, mutta tämä taitaa johtua vaan siitä, että nyt sain flunssan, ja kaikkiin lihaksiin koskee yhtä paljon. Rannekin on ihan entisellään, vaikka olen syönyt tulehduslääkkeitä liki kuukauden ja pitänyt töissä rannetukea. Kun nyt olen kotona, yritän vielä hoitaa sitä pyyhkeeseen käärityllä kylmäpakkauksella. Lääkkeitä en enää syö, niistä ei ollut mitään apua.
On syyslomaviikko, ja olosuhteiden johdattamana tarkoitus oli poikkeuksellisesti suunnata etelään, pääkaupunkiseudulle. Niinpä alkuviikosta tutkin Nuuksion kansallispuiston karttaa, koska en ole aiemmin käynyt sillä suunnalla. Kartan seliteosaa silmäillessäni näin ensi kerran elämässäni sanan "varaustelttapaikka" (vrt. varaustupa). Tunsin itseni maalaistolloksi, kun mieleeni ei ollut juolahtanut, että telttapaikkakin olisi puoliurbaanissa ympäristössä syytä varata etukäteen... Tarkempi tutkimus paljasti, että varaustelttapaikat on tarkoitettu isompien ryhmien käyttöön, ei niinkään yksittäisille majoittujille. Olipa hyvä, etten ehtinyt mitään pellonpuolikasta itselleni varaamaan!
Kaiken kolotuksen keskellä tosin on selvää, että ei tässä mihinkään Nuuksioon olla menossa. Vaikka kyllähän pienestä flunssasta paranee joskus nopeastikin - itse olen monesti selvinnyt yhden vuorokauden sairastamisella. Toisaalta säästyvät lomapäivät voisi käyttää ensilumien aikaankin vaikkapa Saariselällä, jonne edellisenä alkutalvenakin suunnistin. Oma mielekkyysrajani Lapin autoreissun pituuden suhteen on 4 - 5 päivää. Käytännössä toimin yleensä niin, että lähden liikkeelle Kuopiosta keskiviikkona iltapäivällä, ja ajan illan aikana Kuusamoon, josta jatkan torstaina määränpäähän. Perillä ehtii olla kolme kokonaista päivää, kunnes sunnuntaina on aika palata kotiin. Vaikka ajamista on paljon, homma jotensakin toimii. Tosin logistisesti ajatellen minun epäilemättä kannattaisi hankkia tukikohta jostain pohjoisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti