Olen nyt toukokuun alkupuolelta asti käyttänyt DJI:n Spark ja Mavic Mini -koptereita rinnakkain, joten pieni vertailu lienee paikallaan. Mitään syväanalyysia en silti tähän kasaa, koska sellaisia on netti pullollaan.
Tärkeämpi juttu on, että alle 250 gramman painoista kopteria saa lennättää itärajaa myötäilevällä ADIZ-alueella ilman ennalta laadittavaa lentosuunnitelmaa. Mavic Mini mahtuu painorajan alle, mutta Spark ei.
Koska omat retki-intressini kohdistuvat paljolti Itä-Suomeen, asialla on minulle merkitystä. Aiemmin olen itärajan tuntumassa käyttänyt Ryzen Tello -kopteria, joka on huomattavasti Mavic Miniäkin kevyempi (80 g), mutta lento- ja kuvausominaisuuksiltaan melko vaatimaton.
Vaikka Mavic Mini ja Spark ovat samankaltaisia laitteita, eroja on silti runsaasti. Yleisesti ottaen Mavic Miniä pidetään Sparkin seuraajana ja siten parempana kopterina, mutta ihan 100 - 0 se ei vertailua vie.
Pelkästään teknistä dataa tuijottamalla Mavic Mini on monella osa-alueella Sparkia edellä:
- Kuvanlaatu: 2.7K@40 Mbps (Mavic Mini) vs FullHD@24 Mbps (Spark)
- Kameran vakaaja: 3-akselinen vs 2-akselinen
- Toimintasäde: 2000 m vs 500 m
- Toiminta-aika akulla: 30 min vs 16 min
Kaapelipohjainen yhteys toimii luotettavammin kuin Sparkin ja kauko-ohjaimen välillä oleva wifi-yhteys, ja häirinnee vähemmän myös ohjaimen ja kopterin välistä yhteyttä. Mavic Minin lennättäminen tuntuukin huolettomammalta, kun videoyhteys kopteriin pätkii vähemmän.
Toisaalta Mavic Miniin liittyy myös sellaisia piirteitä, joista en itse tykkää. Painon minimointi on johtanut siihen, että Mini on Sparkiin verrattuna jotenkin rihvelin oloinen. Esimerkiksi akun kotelon kansi on pelottavan heikon oloinen.
Mavic-mallien taittuvaa rakennetta kehutaan usein, mutta minusta se on hankala. Ennen lennättämistä kopterin jalat täytyy avata ja gimbaalin (kameran vakaimen) suojus poistaa, mikä tarkoittaa Sparkin lennättämiseen verrattuna ylimääräistä työtä. Kauko-ohjaimen ja kännykän liittämisessäkin on oma vaivansa, ja kaikki tämä täytyy lennättämisen jälkeen tehdä toiseen suuntaan.
Aluksi tällainen askartelu ärsyttääkin, kun ei oikein tiedä, mistä hentoisen oloista kopteria uskaltaa tarttua kiinni. Ja miten tämä kaikki onnistuu hämärässä? Jalkojen taittuminen tietysti mahdollistaa pienen pakkauskoon, mutta tässä kokoluokassa sillä ei mielestäni ole merkitystä.
Mavic Minin ottamien kuvien (ainakin videokuvan) pitäisi periaatteessa olla laadukkaampia kuin mihin Spark pystyy, mutta en ole ihan varma tästäkään. Ensimmäiset ottamani still-kuvat olivat jotenkin epäteräviä, mihin nettikirjoittelussakin on kiinnitetty huomiota.
Videokuvasta taas tuntuu puuttuvan kontrastia, vaikka kuvan tarkkuus on riittävä. Tämä näkyy esimerkiksi kuvaamassani Ritoniemi-videossa, jonka viimeisin otos (alkaen kohdasta 01:20) on kuvattu Mavic Minilla. Muut otokset ovat Sparkin ottamia, ja näyttävät ainakin omaan silmääni paremmilta.
Netistä löytämieni neuvojen mukaan valotuksen automaattisäätöä ei ainakaan kannata käyttää, ja siitä olenkin luopunut. Tuntuu kuitenkin siltä, että Sparkilla on helpompaa saada kelvollisia kuvia.
Muita fyysisiä Mavic Miniin liittyvä ongelmia ovat esimerkiksi etusensorin puute. Tämä lienee seurausta kopterin painorajasta, mutta Minillä joka tapauksessa on Sparkia helpompi törmätä puuhun tai muuhun esteeseen.
Kauko-ohjaimessa puolestaan on vähemmän painikkeita, eikä esimerkiksi lentoon lähtemistä tai laskeutumista voi ohjelmoida minkään napin taakse. Ongelma ei ole kovin suuri, mutta ainakin se vähentää käytettävyyttä hansikkaat kädessä (tosin voihan moottorit käynnistää manuaalisestikin).
Ohjain liitetään kännykkään kaapelilla, ja ainakin Android-kännykkä tykkää imeä siitä virtaa. Virran pitäisi riittää kolmen akun mittaiseen lennätykseen, mutta lienee silti parempi huolehtia kännykän lataamisesta ennen lennätystä. Apple-puhelimien kanssa tätä ongelmaa ei ole.
Itse ostin Mavic Mini -kopterini Fly More -paketin kera, kuten useimmat taitavat tehdä. Se sisälsi muun muassa pari ylimääräistä akkua sekä tukevan kotelon, johon mahtuu kopterin ja akkujen lisäksi myös kauko-ohjain.
Retkikäytössä kotelo kuitenkin on liian iso, tai ainakin painava. Niinpä rakensin Mallalle ja kauko-ohjaimelle pehmustetut kotelot vanhoista kännykkälaatikoista. Ne mahtuvat paremmin reppuun, vaikka eivät mitään taideteoksia olekaan. Kopterin siipien asento aiheutti hieman ylimääräistä päänvaivaa, koska siipien päälle ei ole syytä kasata liikaa painoa.
Vaikka Mavic Miniin liittyy tiettyjä kipukohtia, sen lennättäminen on kuitenkin mukavaa. DJI Fly-ohjelmisto myös käynnistyy nopeasti, mikä kompensoi lennättämiseen liittyvän tehtävälistan pidentymistä.
Lisäksi ohjelmassa on muutamia uusia todella hyviä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi näytön alareunassa oleva dronen suunnan näyttävä kuvake. Myös Find my drone -toiminto on tärkeä, vaikka sitä ei toivottavasti koskaan tarvitsekaan.
Lento-ominaisuuksissa ei Mavic Minin ja Sparkin välillä ole suuria eroja. Normaalitilassa Mavic Mini reagoi ohjaukseen äkkinäisemmin, joten se tuntuu nopeammalta, vaikka kopterien huippunopeudet ovat jokseenkin samat.
Taivaalta Mavic Mini erottuu ulkomittojensa vuoksi hiukan Sparkia paremmin. Toisaalta Sparkin painavampi rakenne ja pienempi koko johtaa siihen, että Spark sietää aavistuksen paremmin tuulta.
Jaa kummanko ottaisin, jos olisi pakko valita? En osaa sanoa. Rakastan molempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti