Tunne oli kovin samanlainen, kuin lähtiessämme edellisenä kesänä kävelemään Naruskasta kohti Sorsatunturia. Se lienee johtunut ympäristöstä, joka muistutti Sorsajoen rannassa edennyttä hiekkatietä.
Tällä kertaa emme kuitenkaan olleet Lapissa vaan Rautavaaralla, ja olimme juuri alkaneet seurata Keyritynjoen rannassa kulkevaa retkeilyreittiä. Tarkoituksemme oli tavoitella viiden kilometrin päässä olevaa Lapinjärveä, jonka eteläpäässä odottaisi kartan mukaan mukavan oloinen ranta, Etelähiekka.
Niin, polku todellakin vei Lapinjärvelle, ja Keyritynjoen toisella puolella oli myös Lapinmäki-niminen kukkula. Onkohan joku muukin nähnyt näillä kulmilla jotain Lappiin viittaavaa?
Retkemme etenisi aluksi metsäautotietä ja myöhemmin joen rantaan merkittyä pienempää polkua pitkin. Tavoittelemaamme Lapinjärveen liittyi kuitenkin pieni kysymysmerkki, koska juuri ennen järveä polku ylittäisi puron, eikä paikalla kartan tai satelliittikuvien mukaan näyttänyt olevan siltaa. Toivoimme puron olevan niin kapea, että siitä pääsee loikkaamalla yli.
Ainakin alkumatkasta reitti oli ennakko-odotustemme mukainen. Muutaman suurehkon hakkuuaukean jälkeen...
... polku lopulta sukelsi metsäiseen jokivarteen. Kulku-ura ei aina erottunut maastosta kovin hyvin, mutta oranssit reittimerkinnät olivat yllättävän tuoreita, ja niitä oli pääsääntöisesti melko tiheään. Nettikarttaa vilkuiltiin lähinnä hakkuuaukeiden kohdalla, kun joki oli etäämpänä.
Poikkesimme joen rantaan usein, vaikka siellä ei mitään erityistä ollutkaan. Hiljaa lipuvan Keyritynjoen pintaa puhkoivat vain kivet, joita oli harvakseltaan, mutta melko tasaisesti siellä täällä. Veneilijälle ehkä vähän hankala joki edetä.
Tämähän oli jo toinen retkemme Köyrimäjoelle, kuten nimi omassa suussani aivan väkisin kääntyy. Se tuntui ärsyttävän vaimoa, mikä kävi ilmi lähestyessämme reitin puolivälin paikkeilla jokeen laskevaa pientä puroa.
- Minusta on ikävää, että väännät näistä kauniista savonkielisistä nimistä kaksimielisiä versioita!
- Anteeksi.
- Mikähän tämän puron nimi mahtaa olla? Asettele nyt sanasi tarkasti!
- Se on Pallipuro.
Verrattain pienen Pallipuron yli menevä silta (umpilaho tosin, eikä käveltävissä)...
... herätti toiveita siitä, että myös lähellä Lapinjärveä olevan Hyttipuron yli olisi viritetty silta.
Ja olihan siellä silta! Harmi vain, että viritys oli romahtanut, eikä odotuksia leveämpi puro näyttänyt tarjoavan ylitykseen muita mielekkäitä vaihtoehtoja.
Emme silti halunneet heti tunnustaa tappiotamme, vaan jatkoimme jokivartta Lapinjärven rantaan asti. Vieno toiveemme oli, että puro (jota tosin itse kutsuisin joeksi) olisi hiekkaisen rannan tuntumassa matalampi, jolloin siitä voisi kenties laahustaa yli.
Mutta ei voinut, eikä näkymä muutenkaan kannustanut suureen seikkailuun.
Pettymys ei silti ollut suuri, koska satelliittikuvista saattoi päätellä, ettei joen toisella puolella oleva Etelähiekka ollut Rivieran tasoinen lomakohde, vaan pikemminkin soistunut ja heinikkoinen ranta.
Peruutimme hiukan ruokaillaksemme metsäaukion reunassa.
Palattuamme autolle päätimme vielä tiesiltaa hyödyntäen poiketa joen toisella puolella. Vain kilometrin päässä Etelähiekalta olisi nimittäin Korkeakoski, jonka rannalle oli merkitty laavu.
Niinpä ajoimme autolla Lapinmäen kupeeseen, josta tulipaikalle olisi vain lyhyt matka. Tällä suunnalla Keyritynjoki näytti ehkä hienommalta kuin toisaalla.
Itse koski ei lopulta ollut kovin korkea tai myrskyisä, ainakaan kesäkuussa, mutta miljööstä saattoi päätellä, että kevättulvien aikaan tyrskyjä on enemmän.
Korkeakosken laavu oli samaa formaattia kuin se yksilö, johon pari viikkoa aiemmin tutustuimme. Tämä tosin oli paremmalla paikalla, ja selvästi aktiivisemmassa käytössä.
Retken jälkeen huomasimme, että joen varressa kulkemamme polku oli osa pidempää Rautavaara - Metsäkartano -reittiä. Metsäkartanon suunnasta saapuvaa voi Hyttipuron sillan tila hetken harmittaa, vaikka tuskinpa tuo ainakaan paikallisille on yllätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti