perjantai 3. heinäkuuta 2020

Tutkimusmatkalla

Käydessäni toukokuun alussa Suovu-Palosella mieleeni jäi erityisesti Ison-Valkeisen mäen vieressä oleva luonnonsuojelualue. Se tuntui olevan lintujen suosiossa, ja paikka oli pienuudestaan huolimatta kaunis, sikäli kun suomaisema nyt silmää viehättää.

Toukokuun loppupuolella lähdin alueelle uudestaan. Toiveissa oli, että suolla olisi nyt vieläkin enemmän elämää.

Lumien sulettua autolla olisi päässyt miltei suojelualueen viereen, mutta päätin silti jättää auton samaan kohtaan kuin aiemmalla reissullakin. Enpähän ainakaan heti hätistele lintuja tiehensä, ja talven jälkeen turhankulkeminen tuntuu muutenkin hyvältä.

Hiivin suojelualueen reunaan mahdollisimman hiljaa, tällä kertaa kuitenkin suon toiselle laidalle. Ensin suolla ei näyttänyt olevan ketään.



Kun maltoin hetken olla aloillani, ruohikon suojasta lammelle lipui telkkäperhe.


Tai ihan kokonaisesta perheestä ei ollut kyse, sillä mies oli taas lähtenyt omille reissuilleen. Telkkärouvaa taisi ärsyttää, kun piti yksin huolehtia lapsista ja suojella niitä rannalla väijyviltä kuvaajilta.


Kauempana, suon toisessa laidassa, uiskenteli lisäksi pari härkälintua, mutta niistä en saanut kunnon kuvaa. Siivekkäiden osalta suo siis tuotti pienen pettymyksen, mutta aurinkoisena ja lämpimänä päivänä murhe unohtui nopeasti.

Päiväretkeni toinen kohde liittyi aiemmin tekemääni karttahavaintoon. Käydessäni pari vuotta sitten Palosen kämpän liepeillä olin kiinnittänyt huomioita Palossalmeen, jonka kapean kohdan yli näytti menevän polkumerkintä. Siltaa salmen yli ei mene, mutta ajattelin silti käydä katsomassa paikkaa lähempää.


Kevään jälkeen salmessa oli tavallista enemmän vettä, mutta ei se silti kovin syvältä näyttänyt. Ehkä siitä voi kesällä kahlata yli, muutaman pitkospuun tapaisen lankun näyttäessä suuntaa.


Viereisellä rannalla näkyi Palosen kämppä, josta polku salmen suuntaan lähtee. Itse polku ei vaikuttanut erityisen kuljetulta, ja ympäristökin oli hiukan rytöistä.


Lopuksi ajattelin vilkaista kämppää lähempää. Ajelin kämpälle menevän tien varteen, mutta tie oli suljettu puomilla, kuten edellisellä kerrallakin.

Lähetin Mallan tarkastamaan tilanteen. Iso pala metsää oli ainakin viime kerran jälkeen kaadettu kämpän ympäriltä.


Palossalmen kapea kohta näkyy kuvan vasemmassa yläreunassa.  Ehkä salmea voisi matalan veden aikaan käydä katsomassa lännen suunnastakin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti