Jäähyväiset

Patvinsuolle suuntautuneella viikonloppuretkellämme oli erityinen merkitys, koska kyseessä oli samalla Subben jäähyväismatka. Subbe ei tosin tiennyt sitä, joten minun piti matkalla ottaa asia esiin.

• Kuule, meidän täytyy puhua yhdestä asiasta.
• No mistä? Onko joku huolto jäänyt väliin?
• Ei, vielä tärkeämpää. Meidän tiemme eroavat.
• Mitä se tarkoittaa?
• Sinä saat uuden kodin ja uuden isännän.
• Ai... Olen joskus pohdiskellutkin, että jotain tällaista saattaisi tapahtua.
• Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, joten älä ota asiaa autokohtaisesti. Näin käy useimmille autoille ennemmin tai myöhemmin.
• Uskon sen. Ehkä uusi omistajakin vie minut joskus metsään?
• Kyllä varmasti vie.
• Mutta ajetaanko vielä kerran yhdessä mutaan?
• Joo, totta kai!

Onneksi Subbe suhtautui tilanteeseen hienosti. Taisin silti haukata liian suuren palan luvatessani sille vielä yhden mutakylvyn. Viikkoja kestäneen kuivan kauden jälkeen kuraa ei löytynyt oikein mistään.

Paremman puutteessa suuntasimme Suovu-Palosen alueelle. Siellä ainakin on metsäautoteitä, joista Subbe tykkää. Samalla voisin itse poiketa vaikkapa Nihtilahden laavulla, jonne talvella lumikenkäilin vaimon kanssa.

Matkan varrelle osui myös Palosen kämppä, jossa en koskaan ollut käynyt, joten tein sinne itsekseni pienen lenkin.

Karttaa selatessani huomasin, että Palossalmessa saattaisi olla jonkinlainen silta, joka mahdollistaisi patikoinnin Pieni-Palosen ympäri. Koska en kämppärannasta sellaista erottanut, lähetin Kaukon tutkimaan asiaa.

Siltaa ei kuitenkaan näkynyt ilmastakaan. Ehkä karttamerkintä kuvaa vain mahdollisuutta kahlata matalan veden aikaan salmen yli.

Lopuksi ajelimme vielä Ryönänkosken laavulle kahvittelemaan. Laavu sijaitsee jokivarressa, ja ensimmäistä kertaa tämän kesän aikana tuntui siltä, että hyttysiä on vähän liikaa. Siihen täytynee taas totuttautua.