Mutta olisiko lumisena aikana hienompaa? Päätimme tutkia asiaa lähtemällä lumikenkäilemään Vanhansahansaaren suunnalle.
Aluksi ajelimme Ryönänkoskelle, mutta sinne päästymme mieli muuttui, ja päätimmekin tavoitella Nihtilahden laavua. Vanhansahansaaren luonnonsuojelualueella on paikoin rytöistä, mikä ei olisi suosinut lumikenkäilyä.
Niinpä erkanimme Lammasjärventieltä metsäautotielle, joka vei meidät lähelle Kivilampea. Pienet tiet oli hiljattain aurattu, mutta ne olivat melko kapeita. Kohtaustilanteessa jonkun olisi täytynyt peruuttaa, ehkä satoja metrejä.
Kivilammella jalkauduimme, ja tietä hetken talsittuamme loikkasimme lumikenkinemme metsän puolelle. Kesäreitti oli kohtalaisen helppo kulkea, mutta sotkuiselle metsälle ei muuten herunut kunniamainintoja.
Onneksi maa oli jäässä, koska Suovulla on paljon kosteikkoja. Lähempänä Nihtilahtea polku siirtyi auraamattomalle metsätielle...
... ja viimeiset metrit ennen laavua tallustettiin hakkuuaukiolla.
Laavu erillisine nuotiokatoksineen ja pöytineen sijaitsee niemessä, jossa voisi aurinkoisena päivänä olla ihan hienoakin.
Omalla retkellämme ei aurinkoa juuri näkynyt, mutta avoin nuotiopaikka vaikutti risukkoisen metsän jälkeen yllättävän viehättävältä. Kartan mukaan kilometrin päässä on toinenkin tulipaikka, mutta se lienee varustukseltaan vaatimattomampi.
Kahvia hörppiessä alkoi tuntua siltä, että Nihtilahteen täytyy palata myöhemmin uudestaan. Mutta ehkä vasta kesällä, ja vaikkapa autolla tietä pitkin ryömien, kun viidakkoreitti on nyt nähty. Samalla voisi tarkastaa myös Käänniänlahden tulipaikan, joka jäi tällä reissulla väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti