Vaihtoehtoja löytyi pienen miettimisen jälkeen useita:
- Niittylahti
- Etelä-Konneveden kansallispuisto
- Väisälänmäki
- Juuan vaarat
- Pisa
- Huuhkajan kierros
- Kipari
- Volokin polku
Talvinen Volokin polku vaikutti kiehtovalta, mutta se tuntui Kuopiosta katsottuna olevan kaukana. Jos matkaan menee kaksi tuntia suuntaansa, päivästä kuluisi neljä tuntia autossa istuen.
Toisaalta Rautavaaran takana olisi todennäköisimmin rauhallista. Ja voisimmehan aina peruuttaa vaikka Kiparille, jos Kerviset eivät ottaisi meitä vastaan. Lähdimme ajamaan 75-tietä kohti Nurmesta.
Rautavaaralta Sonkajärven puolelle päästyämme totesimme teiden olevan hyvässä kunnossa. Pysäköimme auton Rehvontien varteen, ja lähdimme lompsimaan lumikengillä kohti Särkkä-Kervisen laavua.
Odotusarvo oli, että kauniina päivänä polun varrella olevilla laavuilla saattaisi kertyä muutakin väkeä, mutta ihan hetkeen polkua ei oltu menty. Edes verrattain lähellä tietä olevalla Susi-Kervisen laavulla ei näkynyt tuoreita jälkiä.
Joku sentään oli liikkunut polulla hiihtäen, mutta siitäkin vaikutti olevan jo aikaa.
Särkkä-Kerviselle päästyämme kaivoimme termospullot repusta ja pidimme evästauon. Meillä ei yleensä ole tapana tehdä tulia, eikä nuotiota nytkään sytytetty, vaikka tällä kertaa pieni lisälämpö ei olisi ollut pahitteeksi.
Talviretkeily aiheuttaakin joskus uudenlaisia ongelmia. Itse taisin pari viikkoa aiemmin Suovulla kylmettää itseni, tai ainakaan eturauhaseni ei yhtään tykännyt laavulla istumisesta.
Kaukollakin taisi olla samantapaisia vaivoja, koska vaikka se vielä Särkkä-Kervisellä nousi reippaasti ilmaan...
... palattuamme takaisin Susi-Kerviselle lentäminen ei enää maistunut. Oli kuulemma liian kylmä. Harmi, koska aurinko paistoi Susi-Kervisen laavullekin oikein mukavasti.
Kauko palautui retken rasituksista nopeasti, mutta itse jouduin menemään vaivojeni vuoksi lääkäriin. Lääkärikäynti tutkimuksineen ei lukeudu elämäni tähtihetkiin, mutta tohtorikin epäilemättä sai kurottaa oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Saamani hoito-ohje sisälsi muun muassa lämpimiä kylpyjä. Meillä ei kuitenkaan ole kylpyammetta, ja koska ämpärissä istuminenkin on hankalaa, vaihdoin kylvyt mikroaaltouunissa lämmitettävään viljatyynyyn.
Lämmin viljatyyny alavatsan päälle aseteltuna tuntuukin aika mukavalta. Täytyisi kai hankkia joku samantapainen Kaukollekin. Esimerkiksi aktivoitava kädenlämmitin voisi pitää akut toimintakykyisinä pakkasellakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti