Jos Savosta kuitenkin lähtee ajamaan etelän suuntaan, yksi ensimmäisistä vastaan tulevista puistoista löytyy Leivonmäeltä. Leivonmäen kansallispuisto on uudehko (2003) eikä kovin iso, mutta soveltuu sitäkin paremmin päiväretkikohteeksi.
Niinpä ajelin eräänä toukokuisena aamuna Selänpohjaan, jonka P-alueelta näytti pääsevän aluetta kiertäville poluille. Merkittyjä polkuja ei ole kovin paljoa, mutta ajattelin kiertää Soimalammen ja Joutsniemen kautta kulkevan lenkin.
Selänpohjan maasto oli mukavaa mäntykangasta hiekkaisine harjuineen. Vaikka P-paikalla oli linja-auto, poluilla ei silti näkynyt muita, mikä oli hiukan yllättävää.
Myös Soimalammen ympäristö viehätti omaa silmääni. Mäen rinteeseen rakennetulta laavulta avautui näkymä pienelle suolammelle.
Jos olisi peittänyt korvansa, olisi ehkä voinut kuvitella olevansa jossain Kuhmon takana. Näyttää melkein erämaalta ja tuoksuu erämaalta, mutta ei aivan tunnu sellaiselta. Mukavan oloinen paikka kuitenkin.
Joutsniemen suunnassa maasto muuttui lehtipuisemmaksi. Minulla ei varsinaisesti ollut asiaa pari kilometriä pitkän niemen kärkeen, mutta aurinkoisena päivänä kapeahkolla harjulla oli kiva kävellä.
Niemeä kulkiessani minulle selvisi myös P-paikalla olleen linja-auton merkitys. Joutsniemen tulipaikalla oli iso joukko alle kouluikäisiä lapsia ohjaajineen. Pienille lapsille Leivonmäki onkin hyvä kohde, koska polut ovat helppokulkuisia ja kohtuullisen pituisia.
Hiukan myöhemmin, Lintuniemen laavulla, lapsia oli lisääkin, ja parkkipaikalle palatessani tavoitin vielä kolmannenkin ryhmän. Porukka vaikutti mukavalta, joten en itsekään kiirehtinyt, vaan heittäydyin jonon jatkoksi. Matka eteni jotenkin leppoisasti.
Autolle päästyäni minusta tuntui siltä, että voisin kävellä vähän enemmänkin, joten ajelin vielä Rutajärven eteläpuolelle, Kirveslammen parkkipaikalle. Sen kautta kulkee pari pienempää lenkkiä, jotka sopivasti täydentäisivät muuten lyhyehköä päivämatkaa.
Kirveslammen kierroksen varrella on uudehko lintutorni, joka sijaitsee varsin hienolla paikalla. Kyseinen suo-osuus olikin Soimalammen ohella Leivonmäen parasta antia; tosin Rutalahteen menevä polku (puiston pohjoispäässä) jäi vielä kulkematta. Ehkäpä sinne joskus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti