Kohta päättyvä talvi ei jätä jälkeensä erityisen positiivisia muistoja. Hyvä hiihtotalvi se kuitenkin on ollut, paras vuosiin. Lunta ja pakkasta on riittänyt koko kauden ajaksi, vaikka maaliskuussa kevät jo puskeekin päälle.
Itselleni hiihtokilometrejä ei aurinkoisista keleistä huolimatta ole kertynyt aivan menneiden vuosien tahtiin, mutta satoja kuitenkin, ja vielähän tässä ehtii, jos sää lyhyen hellejakson jälkeen taas kylmenee. Takavuosien hiihtokuopasta on ainakin päästy ylös.
Muutama vuosi sitten avattu Lehtoniemen kierto on tänä talvena tullut erityisen tutuksi. Niemen takana menevää pitkää suoraa on mukava lykkiä myötätuuleen, jos tuulen suunnan huomaa tarkastaa etukäteen.
Hetkittäin mielessä vilkkuu myös ajatus lähteä pitkästä aikaa pohjoiseen hiihtelemään. Tunne ei silti ole kovin voimakas. Kulkutaudit ovat syöneet matkustusintoa, vaikka mistäpä tuon tietää, millaiset mietteet huhtikuussa päässä pyörivät.
Lähtemistä hillitsee myös se, että ainakin hotellitason majoitus on Lapin keväässä melko kallista. Minulla on hieman ikävä Lapland Hotels -ketjun huutokauppakonseptia, jota moneen kertaan omilla reissuillani hyödynsin. Tosin niin tekivät monet muutkin, ja palvelun loppuaikoina kaupankäynti olikin melkoista pokeria.
Lapinreissuja enemmän odotan helmikuussa tilaamaamme retkeilyautoa, vaikka luulen, että kevään reissuille se ei ehdi saapua. Hiihtomajaksi Adrian kaltainen pieni koppi tuskin soveltuisikaan, mutta kylminä loppukevään öinä autossa voisi olla viihtyisämpää kuin teltassa.
Olen kuitenkin kauhun sekaisin tuntein seurannut dieselin hinnan nousua. Jos sama tahti jatkuu, retkeilyautoilustakin voi tulla kallista. Maailman ääriin ei onneksi ole tarve päästä, ja koppiauton myötä reissut ainakin saavat uuden luonteen.
Kun maaliskuussa oli hetken leutoa, kaivoin Maurin laatikosta ja lähetin sen tutkimaan, vieläkö Rauhalahden suunnalla näkyisi hiihtokelpoisia jäälatuja.
En kovin usein lennätä kopteria kaupunkialueella, koska taajamassa hommaan sisältyy monenlaisia rajoituksia niin varoetäisyyksiin kuin yksityisyydensuojaankin liittyen. Avoimella jäällä kaikki on hieman yksinkertaisempaa.
Kerran kävi niin, että saatuani kopterin ilmaan minua lähestyi lintubongarin oloinen ihminen, kamera kaulassa. Hän oli saanut päähänsä, että kuvaan kopterilla läheisellä uimarannalla olevia lapsia, ja alkoi tivata, ymmärränkö sellaisen olevan kiellettyä. Ajatus oli outo, joten häkellyin kysymyksestä hieman, mutta sain lopulta hänet uskomaan, että tavoitteeni olivat toisenlaiset.
Jälkeenpäin kuitenkin pohdiskelin, että jos joku oikeasti haluaisi (sala-)kuvata rannalla olevia ihmisiä, kannattaisiko tehtävään todella käyttää ilmassa pörisevää kopteria, jonka kamerassa on kiinteä 24-millinen objektiivi? Vai olisiko järjestelmäkamera pitkällä objektiivilla - jollainen bongarilla itsellään oli kamerassaan - sittenkin parempi vaihtoehto? Olisi pitänyt ottaa asia puheeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti