Kuten näistä blogikirjoituksista on pääteltävissä, olen hiukan hurahtanut kopterihommiin. Niinpä tulin taas muutama viikko sitten hankkineeksi uuden dronen, DJI Mini 2:n. Entisilläkin laitteilla olisi epäilemättä pärjätty, mutta uusi tekniikka kiinnostaa aina.
Kun paikallinen liike oli kerrankin tilannut laitteen hyllyynsä, päätin hakea sen pois. Kuopio on tällaisten ei-massatuotteiden suhteen vähän takapajula. Täältä voi kyllä ostaa television tai pesukoneen, mutta kaikki vähänkin erikoisempi tavara täytyy yleensä tilata kauempaa.
Kuten joulun aikoihin tuumin, DJI Mini 2 sisältää pari sellaista ominaisuutta, jotka kiinnostivat itseäni: Ocusync 2.0 -tekniikka ja 4K-tuki. Ocusync kasvattaa kopterin kantamaa, ja 4K-tarkkuudesta voi muuten olla hyötyä, vaikka sitä ei aina käyttäisikään.
Lisääntynyt kantama ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, sillä Mini 2:n kauko-ohjain on merkittävästi vanhemman Mavic Mini:n ohjainta suurempi. Oikeastaan ohjain on niin iso, että en ehkä halua kantaa sitä repussani, vaan säästän uuden kopterin muuhun kuin retkikäyttöön.
Suuresta ohjaimesta on silti kantaman ohjella muutakin hyötyä: siinä on myös isompi akku. Akun kapasiteetti mahdollistaa sen, että voin DJI Mini 2:n kanssa ottaa jälleen käyttööni vanhan Samsung A5 -puhelimeni, josta syksyllä jouduin luopumaan.
Asia on iloinen siksi, että olen totaalisen kyllästynyt tuolloin hankkimaani iPhoneen. Etenkin sen vaatima jatkuva lataaminen ärsyttää, eikä vähiten siksi, että operaatio kestää tolkuttoman kauan. Miten ihmeessä näitä voi käyttää arkipuhelimena?
DJI Mini 2:n vakiovarusteisiin sisältyy vyö, jolla kopterin etupropelleineen saa kätevästi nippuun. Ehkä vyötä kannattaa käyttää, vaikka tähän asti olen pärjännyt ilmankin (kenties kyhäämäni koteloratkaisun ansiosta).
Uuden kopterin käyttöönotto sujuu jo rutiinilla, mutta sisältää silti monta välivaihetta. Jo pelkästään laiteohjelmistojen päivitys ottaa aikansa, koska päivitettävänä on paitsi kopterin softa myös kauko-ohjaimen ja älyakkujen ohjelmistot. Varsinkin akut on helppo unohtaa, koska ne täytyy päivitystä varten kiinnittää kopteriin yksi kerrallaan.
Kuten kuvista voi havaita, olen ristinyt uuden kopterin Mauriksi. Laitteiden nimeäminen saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta on tosiasiassa aika kätevää; ainakin, jos kaapissa on useita samanlaisia koptereita. Vaikka eivätpä nuo ole vielä nimeään oppineet.
Etukäteen mielenkiintoa herätti se, millainen EU-merkintä DJI Mini 2:n paketissa olisi. Vaihtoehtojahan on viisi (C0 .. C4), joista C0 tuntui itsestään selvältä luokitukselta Maurin kaltaiselle kevyelle kopterille.
Ainoa pakkauksesta löytämäni merkintä kuitenkin on "C5", ja sekin vähän oudossa kohdassa (ikään kuin ohjaimen tiedoissa):
"Standard Scenario (STS) is a predefined operation, described in an appendix to EU regulation 2019/947. To date two STSs have been published, STS 1 and STS 2, and they require use of a drone with class identification label C5 or C6 respectively. If the operation falls under the STS and your drone bears this class identification label you are allowed to send a declaration to the NAA where you are registered and just wait for the confirmation of completeness and receipt."
Ahaa. No mitä "STS 1" sitten pitää sisällään? Parhaan selityksen löysin täältä:
“The standard scenario 1 STS-01, includes the operations carried out within the visibility distance VLOS (see Acronyms & Terms), at a maximum height of 120 m above a controlled area of land in a populated environment, using a UAS (see Acronyms & Terms) of class CE C5.”Eli ei ilmeisesti mitään uutta auringon alla, ainakaan entisten jaaritteluideni jatkoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti