Vierunmäen leiri

Pääsiäinen oli tänä vuonna kohtalaisen aikaisin.  Se joka tapauksessa tiesi vapaapäiviä, joista yhden päätimme käyttää tutustumalla Vierunmäen palveluihin.  Mikäli kohde ei ole ennestään tuttu, Vierunmäkihän on siis se paikka, jossa ammattiurheilijatkin käsittääkseni leireilevät valmistautuen tuleviin koitoksiin.

Pääsiäisruuhkien mahdollisuus mietitytti hieman, mutta ainakin autopaikka löytyi helposti.  Olimme itse asiassa ensimmäiset paikalle saapuneista.

Pysäköintiin varattu alue ei aivan vastannut odotuksiamme, sillä tilaa oli kovin vähän.  Totta puhuen paikka muistutti lähinnä auraamattoman mökkitien liittymää.

Oletimme myös, että Vierunmäen ympäriltä löytyisi merkittyjä reittejä kuljettavaksi.  Silmäilimme joka suuntaan toivoen näkevämme edes muutaman opasteen, mutta sellaisia ei ollut.  Moottorikelkkareitti sentään meni ihan pysäköintialueen vierestä, mutta se ei meitä auttanut.

Lyhyen ihmettelyn jälkeen kiskoimme lumikengät jalkaan ja lähdimme ravaamaan kohti etäämpänä näkyvää mäkeä, joka taisi olla itse Vierunmäki.  Nyt mennään isoa kovaa!  Toki on syytä muistaa, että joku saattaa lähestyä takaa vielä hurjempaa vauhtia.

Rinteessä raivattiin metsää metsäkoneen kanssa.  Tuleekohan tänne uusia Chalet-asuntoja?  Kuvittelin, että majoitustarjonta olisi ennestäänkin runsasta, mutta rakennuksia näkyi hämmentävän vähän.  Ehkä majoitus on keskitetty golf-kentän ympärille.  Niin, missähän se mahtaakaan olla?

Hanki kantoi aamupäivällä kohtalaisesti, mutta metsäkoneen jälkiä oli silti helpompi kävellä.  Vai olikohan se sittenkin latupohja?  Saapumisen jälkeiset pienet pettymykset saivat epäilemään myös hiihtofasiliteettien laadukkuutta.

Pertsauraa ei jostain syystä oltu tehty lainkaan.  Tai sitten se oli kulunut pois, ellei kyseessä ollut pelkkä luistelubaana.  Jos rehellisiä ollaan, latupohja oli aika surkeassa kunnossa.  Olisin antanut asiasta palautetta, mutta palautelaatikkokin puuttui.  No, homma onnistunee myös netin kautta.

Vierunmäellä järjestettävien leirien lajikirjo on ilmeisen runsas.  Lehdessä puhuttiin esimerkiksi kilpapelaamisen leiristä, joka tarjoaa elektronista urheilua harrastavalle nuorelle mahdollisuuden nousta pelaajana seuraavalle tasolle.  

Itsekin pelasin joskus, mutta saatuani Atarin joystickistä rakkoja käteeni ymmärsin, että en koskaan yltäisi lajin huipulle.  En ihan hahmota, mihin esports-leiriläiset täällä sijoitetaan, mutta eipä tuo minun ongelmani olekaan.

Tovin kuljettuamme nälkä alkoi vaivata.  Juuri silloin huomasin metsän laidassa puun, joka oli selvästi tarkoitettu ulkoilijoiden taukopaikaksi.  

Paikalla ei näkynyt vielä ketään, joten kiirehdimme puun luo ennen kuin kukaan muu ehtii.

Paitsi ammattiurheilijoiden harjoituspaikkana Vierunmäki on profiloitunut myös lapsiperheiden lomakohteena.  Odotinkin näkeväni enemmän alpakoihin ja makkaranpaistoon liittyvää ohjelmaa, mutta ehkä näin oli parempi.  Liiallinen hulina vain ärsyttää.

Loppumatkasta latupohja muuttui paremmaksi.  Pieniä risuja törrötti siellä täällä, mutta lumikenkäillen niistä ei juuri ollut haittaa.

Hiihtäjiä ei silti näkynyt vieläkään.  Joko kausi on ohi?  On tietysti mahdollista, että ammattihiihtäjät viettävät juuri tämän hetken päivästä happiteltassa.    

Lähestyessämme jälleen pysäköintialuetta huomasimme taivaanrannassa jotain rakennelmia, aivan kuin mäkihyppytorneja.  Olin jo avaamassa karttasovellusta selvittääkseni asiaa, mutta sitten hokasin, että Salpausselän hyppytornithan ne siellä pilkottivat! 

Ja Salpausselällähän kaikki hiihtäjätkin tietysti ovat.  Mutta mikä ihme tuo isompi torni on?